Rooman päiväkirja 21.5.2018

Santa Maria in Trastevere

Pappisliiton satavuotisopintomatka suuntautui tänä keväänä Roomaan. Viikon kestäneen matkan keskiössä oli varhaiskristillinen spiritualiteetti. Matkanjohtajina olivat TT Joona Salminen ja Pappisliiton toiminnanjohtaja Jussi Junni. Roomassa ryhmää opasti legendaarinen Rooman tuntija Silja Tuominen. Matkalle lähti kaikkiaan 12 pappia ja ruustinnat päälle. Monen papin (ja ruustinnan!) mielenkiinnon tai tutkimustyön kohteena oli patristiikka, ja oli miellyttävää matkustaa ja seurustella sekä hauskassa että innostavassa seurassa. 

Seuraavan matkapäiväkirjan postaukset julkaisen joka päivältä erikseen, ja aion keskittyä lähinnä kirkollisiin aiheisiin, joista toivon olevan myös lukijalle iloa ja innoituksen aihetta lähteä itse tutkimaan näitä kulttuurimme keskeisiä aarteita. Kaikki tiet vievät Roomaan, ja Rooma on oikeastaan yhden asian suuri allegoria. 

Ensimmäinen ilta kului Trasteveressä, mikä on sekoitus alkuperäistä vanhaa roomalaisuutta ja turistitouhua. Trasteveressä on myös juutalaisuudella ollut keskeinen sija. Olin täällä ensimmäisen kerran 1974. Paikka oli maalaispojalle täyttä eksotiikkaa: tavernoita ja etelän öitä. Täällä muistan myös kerran syöneeni lehmän verkkomahaa, trippa alla romanaa. 

On liikuttavaa lukea Jaakko Suolahden kirjaa Viiniretkillä Italiassa vuodelta 1970, jossa hän itkee alkuperäisen, kansanomaisen Trasteveren katoamista aluksi rikkaiden roomalaisten ja sitten turistilaumojen tieltä. Suolahden kirjaa voi lämpimästi suositella Italian ja nostalgian ystäville. Rooman matkaan voi henkisesti virittäytyä tai sitä voi jälkikäteen sulatella Kersti Bergrothin teosten Maailman Rooma ja Tervetuloa Roomaan avulla. Varsinkin ensin mainittu teos menee varsin syvälle Rooman olemuksen ytimeen. Myös Kyllikki Hiiskun Italia valinkauhassa tarjoaa lukijalle mielenkiintoisia näkymiä ikuiseen kaupunkiin. 

Vierailimme matkamme aluksi Sant´Egidio -yhteisössä. Yhteisön toimintaa meille esitteli karismaattinen Leonardo Emberto Gialloreti, joka päätyökseen toimii lastenlääkärinä. Liike sai alkunsa vuonna 1969 opiskelijoiden ja koululaisten keskuudessa, jotka kokoontuivat yhdessä lukemaan Raamattua ja keskustelemaan siitä. Tämä oli tuolloin katolisessa maailmassa epätavallista, koska Raamatun opiskelua pidettiin pelkästään papeille kuuluvana. Vatikaanin toinen kirkolliskokous korosti kuitenkin mm. kansankielisyyttä ja saarnan merkitystä. 

Osa Italian nuorista halusi tuolloin uudenlaista yhteiskuntaa ja he alkoivat toimia aktiivisesti mm. opettamalla lapsia Rooman köyhissä lähiöissä. He ottivat aikuisen roolin lapsien kanssa, joiden vanhemmilla ei ollut aikaa tai eväitä kasvattaa lapsiaan. "Yhteiskunta alkaa muuttua silloin, kun ihminen itse alkaa muuttaa itseään" jäi erityisesti mieleen Gialloretin esityksestä. Myös kertomus laupiaasta samarialaisesta herätteli nuoria toimimaan, varsinkin vertauksen leeviläisen ja papin asenteet: miksi minä en pysähtynyt? Eikö meidän pitäisi auttaa kärsiviä lähimmäisiämme? 

Sant´Egidion työ ei ole sosiaalityötä, vaan ystävyyden ja suhteiden rakentamista. Ystävyys herättää toimimaan, ja autettavista tulee vähitellen auttajia. Seuraavat ajatukset jäivät mieleen: "Kirkon tehtävänä on rakkaus, ei toimitusten järjestäminen. Me olemme kaikki kerjäläisiä. Antaessaan rikaskaan ei anna lopulta omastaan. Ihminen voi antaa vain sitä, mitä hänellä on." Yhteisön toiminta on rukouksesta ja Raamatun tutkistelusta avautuvaa työskentelyä yhteiskunnan heikoimpien keskuudessa. Sant´Egidiolla on toimintaa 72 maassa ja sillä on 65.000 jäsentä. 

Vierailu tuossa yhteisössä oli hyvä alku Rooman matkalle. Gialloreti johdatti meidät omasta kirkostaan käytäviä pitkin Santa Maria in Trasteveren kirkkoon, jossa yhteisöllä oli rauhanrukous. Meistä vieraista pidettiin hyvää huolta: saimme kuulokkeiden kautta käännöksen ja käteemme annettiin rukouskirja, josta saattoi seurata hartauden kulkua. Meno oli vähän kuin Tuomasmessussa. 

Santa Maria in Trastevere on vaikuttava ja vanha kirkko. Ensimmäinen kirkko sen paikalla lienee ollut jo 200-luvulla. Kirkon monikerroksisuudesta todistaa myös se, että sen pylväät on tuotu luultavasti Caracallan kylpylästä. Portiikin sisäpuolella oli seinään upotettu muinaisia hautakiviä. Kirkon päädyssä on Neitsyt Maria ja kymmenen viisasta neitsyttä lamppujen kanssa. Kirkko on myös ollut Maria-kultin keskeisiä syntysijoja. Apsiksen Neitsyt Marian kruunaus ja kohtaukset Marian elämästä ovat peräisin jo osin 1100-luvulta. Rooman vanhojen kirkkojen mosaiikkiapsiksia ei voi kyllikseen katsella. 

Neitsyt Marian palvonta viritti viikon aikana ambivalentteja tunnelmia. Marian taivaaseenottamiset ja coceptio immaculata ovat sellaisia dogmeja, jotka saavat luterilaisen parran tutisemaan. Toisaalta on ymmärrettävää, kuinka numeenista todellisuutta on helpompi lähestyä Madonnan sylin kautta. 

Seuraavaan olen koonnut Roomaa sekä katolista ja osin luterilaista spiritualiteettia koskevat aikaisemmat postaukseni: Pyhiinvaellusta Pohjolan reunalla, Pyhän Honoratuksen saarella, Roomalaisia runoilijoita, Ruotsin pyhillä paikoilla, Skövde - Volvoja ja pyhimyksiä, Katariina Sienalaisen haudalla, Dympna, Agatha, Praxedis ja Nennolina - hurskaita naisia Rooman kirkoissa, Katolisen kirkon salaisuus, Trento - Tridentinumin kotikaupunki, Haec sunt in fossa Bedae Venerabilis ossa, Matrers ecclesiae - kirkon äidit, Pyhä Lucius ja Pyhä Theodul, Paavin palli.