Pyhä Lucius ja Pyhä Theodul: juustontekijöiden suojeluspyhimykset

 

Pulskana henkilönä on paastonaika antanut aiheen luopua jostakin, joka aiheuttaa riippuvuutta ja lisää ennestäänkin runsasta lihaa – juustosta. Tämä luopuminen ei ole ollut niin raskasta kuin kuvittelin, mutta hieman sublimoidakseni tätä viettiäni palautan viime kesän alppimaisemat mieleen.

Wilder Kaiserin alppiniityt avautuvat eteesi, laaksosta kuulet kirkonkellojen ja laitumelta lehmänkellojen kalkatusta, raikas tuuli puhaltaa ja askel nousee keveästi. On aika pitää taukoa: istut puisen juottokaukalon ääreen, täytät pullon puron vedellä ja otat repusta rapeat sämpylät, jotka on täytetty ilmakuivatulla kinkulla. Juottokaukalon vierellä rehottaa kymmenittäin maariankämmeköitä. Mensch, was willst du mehr?

Tauon jälkeen nouset harjanteelle, jonka päällä on vaatimaton kappeli. Astut sisään ja hiljennyt. Ilmassa on suitsuketta ja
lehmänlantaa. Kappelin lasimaalauksissa on kuvattuna juustontekijöiden suojeluspyhimykset Lucius ja Theodul.

Lucius oli paimen ja maitomies 1200-luvun Italiassa. Legendan mukaan hänen isäntänsä erotti Luciuksen paimenen virasta.Tämä otti heraa mukaansa, valmisti siitä ricottaa ja antoi sen köyhille. Uuden isännän alaisuudessa työskennellessään alkoi karja lypsää paremmin ja Lucius toi hänelle lisää varakkuutta. Tästäpä vanha isäntä tuli kateelliseksi ja tappoi puukolla Luciuksen. Tämän vuoksi häntä pidetään myös marttyyrinä. Italiassa vietetään monin paikoin Pyhän Luciuksen juhlia. Lucius on usein kuvattu juustokyörän kanssa, josta on leikattu palanen.

Tässä alppikappelissa kyörää piteli sitävastoin Pyhä Theodul. Theodul oli Sitten/Sionin piispa Wallisista Sveitsistä. Alppimaissa häntä pidetään juuston keksijänä. Theodul kuoli vuonna 400. Theodulin luita säilytettiin Sittenissä, mutta ranskalaisten hyökkäyksen jälkeen vuonna 1789 ne katosivat. Ottobeurenin luostarissa on muutamia Theodulin pyhäinjäännöksiä. Siis on aina aihetta matkustaa Ottobeureniin.

Theodul on myös ajankohtainen paavirintamalla. Kerrotaan, että pienet pirut tulivat Theodulin luo kellot kaulassa ja kertoivat, että paavi on joutumassa koviin kiusauksiin Roomassa. Theodul meni tätä varoittamaan, ja kiitokseksi siitä hän sai mukaansa kellon, jonka itse piru kantoi Theodulin solan kautta Sitteniin. Tästä kellosta otettiin palasia, jotka valettiin sitten nk. "sääkelloihin". Kun näitä kelloja soitetaan, häätää Theodulin esirukous myrskyt pois. Vielä nykyäänkin alppikylissä soitetaan kirkonkelloja myrskyn lähestyessä.

Näiden pyhien äärellä on kovin kahtalainen olo. Vanhan virsikirjan sanat "Ruomi röykkiä, kuink´kätes käy nyt" tulee mieleen tätä pakanuutta katsellessa, mutta samalla kaikki on kovin maanläheistä, kaunista ja juustontuoksuista. Pääsiäisen iloa odotellessa...