tiistai 24. syyskuuta 2013

Koskimies-Somersalo: Keittotaito

Koskimies-Somersalon maailma on ehyt



Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon ”Keittotaito” on suomalaisten keittokirjallisuuden ehdottomia klassikkoja ja se on yhä vieläkin varsin käypä keittokirja. Kirja on kirjoitettu Tampereen Talouskoulussa ja Tampereen kaupungin tyttöjen ammattikoulussa annetun opetuksen pohjalta vuonna 1932. Teoksesta on otettu sittemmin lähes kolmekymmentä painosta, mikä kertonee sen laadusta.

Keittokirja on jaettu raaka-aineiden mukaan, mikä on hyvä ratkaisu: jos kaapissa on porkkanoita, katso siis ”porkkanalaatikko”, ”porkkanapihvit”, ”porkkanasose” jne., kirjan takana on elintarvikeiden laajat valkuais-, rasva-, hiilihydraatti-, suola-, vesi- ja kaloritaulukot.

Teoksen vanhemmat painokset heijastelevat oman aikansa ruokakulttuuria ja käsitteistöä, esim. ”aamiainen” on meidän nykyinen lounaamme. Runsas raaka-aineiden käsittely on myös läpikäyvänä teoksessa, koska puolivalmisteita ei 1930-luvulla ollut sellaisia määriä kuin nykyään ja kodinhoitoon ja ruuanlaittoon jouduttiin muutenkin satsaamaan huomattavasti enemmän aikaa kuin tänä päivänä. Kaikkia ruhonosia utareista sorkkiin käytettiin myös ruuanlaitossa. Raittiuden henki kulkee myös läpi teoksen: juhlaillallisella tarjotaan vishyä eikä viiniä. Täysin alkoholia ei kuitenkaan ohjeista ole karsittu.

Malliksi näkemys ”vaatimattomasta vieraspäivällisestä”: kolme voileipää, pinaattikeittoa munalohkojen kera, lihamureketta perunoiden ja vihannesten kera, maitoa, kaljaa, vishyä, muurainkermahyytelöä, puolukkamehua ja kahvia ilman leipää. ”Juhlapäivällinen” on seuraavanlainen: kolme voileipää, kaljaa, juliaanankeittoa tai parsakeittoa, keitettyä lohta majoneesikastikkeessa, vasikanpaistia perunoiden kera, kasviksia, paahtovanukasta, sitruunajuomaa, hedelmiä, booli ja kahvia ilman leipää. Kelpaisi istua kummassakin pöydässä.


Tämän sienikartan avulla pääset taatusti tiputukseen


Kieli luo kirjaan oman värinsä. Seuraavia ruokia, välineitä ja ruoka-aineita mainitaan teoksessa: anjovishailit, dilli, grape-hedelmä, munahedelmä, heinälaatikko, rabarberi, juntta, kaalipantio, Jenny Lindin keitto, frangipaanikiisseli, rautatiekiisseli, Iidan kokkareet, koppiloartisokat, marjapöperö, kalkkimunat, halvat munkit, vaippaomenat, patenttipihvi, kremotartariässät, mustat juutalaiset, äidin pursokkeet, mummulin ja Lyylin piparkakut, Parvulan piparpähkinät, herttaiset pyörykät, sienimöyhe, paistettu teiri, tirri, traganttiliuos, paistetut utareet ja keitetyt virnat. Siitäpä hyvä lukijani patenttipihvit heinälaatikkoon! Muistakaa vaihtaa myös pantion oljet!

Seuraavassa muutama pyhäpäivän ruokaohje Keittotaidosta talvikaudelle 1930-luvun henkeen. Lounas: lihalientä, kesäkeittoaineksia seassa, paahtopaistia perunoiden ja makaroninen kera, paistetua sipulia, maissivanukasta marjamehukastikkeen kera. Teeillallinen: maitoa, teetä valmiiden voileipien kera (mm. kylmää paahtopaistia kurkkuviipaleilla koristettuna). Toisena sunnuntaina seuraavaa: lounaalle Hampurin haukea, perunoita ja pinaattia, riisivanukasta mehukastikkeen kera. Teeillalliseksi: maitoa, teetä tai kaakaota, voileipiä ja pappilanpiirakoita. Tässä vielä ohjeita hurskasta kahvileipää varten:

Papinleipä:

2 munaa
100 g sokeria
100 g voita
tl kaardemummaa
300 g karkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
sitruunan raastettu kuori
päälle: raesokeria

Voi hierotaan vaahdoksi. Erillään vatkataan munat ja sokeri. Kaikki ainekset sekoitetaan ja taikinasta pyöritellään pitkiä ohuita tankoja, jotka paloitellaan ja pistetään raesokeriin. Paistetaan miedossa uuninlämmössä.

Myös Nunnanleivät ovat hienoja:

2 valkuaista
250 manteleita
150 g tomusokeria (pölysokeria Keittotaidossa)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon sokeri ja hiennonnetut mantelit. Levitä leivinpaperille perunajauhoja ja pane paperille lusikan avulla pieniä kokkareita. Kypsennä vienossa lämmössä. Itävaltalaiset kutsuvat näitä nimellä Witwenküsse

Jäniksen nylkeminen kuuluu kansalaistaitoihin


Tästä pääset aitoihin tunnelmiin...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti