Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja Oberammergau, Ettal ja München 27.-28.4.2022

Oberammergaun Passionstheater

Matkamme viimeiset kohteet alkoivat lähestyä, ja mieli oli täynnä kaikkea koettua, kuultua ja nähtyä. Brixenistä ajoimme hienojen alppimaisemien halki Oberammergauhun, joka on tunnettu kärsimysnäytelmästään. Kristuksen elämän viittä viimeistä päivää on esitetty vuodesta 1633 kiitoksena siitä, että kaupunki tuolloin säästyi rutolta. Meillä oli mukava opas, joka itse esiintyy tämän vuoden passiossa. Kärsimysnäytelmä on kyläläisten oma projekti, jossa kaikki ovat mukana tavalla tai toisella, mm. esiintyvät miehet kasvattavat parran ja pitkän tukan. 

Saksassa kun ollaan, niin antisemitismiin liittyvät kysymykset ovat edelleenkin (valitettavasti) keskeisiä. Sodan jälkeen kärsimysnäytelmää syytettiin juutalaisvastaiseksi, ja käräjöintiä näytelmän tekstistä käytiin pitkään. Päädyttiin lopulta käsitykseen, etteivät juutalaiset olleet syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Nykyesityksessä on keskitytty Jeesuksen sanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja henkilökohtaiseen uskonratkaisuun ja hyvä niin. Vihanpitoa on maailmassa ihan tarpeeksi, ja Raamattunsa lukeneet tietävät, ketkä ja miksi Jeesus tuomittiin. 

Pilatuksen talon Luftmalerei

Oberammergau on Luftkurort ja varsinainen turistirysä. Erityisen paljon on myytävänä taidokkaita pyhimysveistoksia ja muuta hengellistä oheistuotetta. Kylän talojen seinissä on kauniita, osin huvittaviakin maalauksia, ja koko paikka henkii viehättävää alppikylän flairia. Kahvilassa kahdet isot maitokahvit ja oivat sämpylät sai yhteensä kymmenellä eurolla. Myyjä pyyteli kovasti anteeksi, että oli joutunut nostamaan tuotteittensa hintoja maailmantilanteen vuoksi...

Ettalin luostari

Viimeinen yöpaikkamme oli Ettalissa. Ettalin benediktiiniluostari perustettiin vuonna 1330 Augsburgin ja Veronan välisen alppitien varrelle osin turvaamaan kaupankäyntiä, osin perustajansa Baijerin keisari Ludvigin muistoksi. Luostarin kirkko on ollut pyhiinvaelluskohteena, erityisenä kunnioituksen kohteena on nk. Ettalin madonnan patsas. Luostari menestyi hyvin, ja 1700-luvulla se sai nykyisen hienon rokokooasunsa. Vuonna 1803 Baijerin maallistamisprosessin yhteydessä kaikki katoliset luostarit lopetettiin, ja Ettal sai jatkaa toimintaansa vasta vuonna 1900.

Luostarialue on vaikuttava, koska siinä toimii esim. hotelli, panimo, tislaamo ja juustola. Luostarin kaupasta voi ostaa sen moninaisia tuotteita ja nähdä myös ilmieläviä munkkeja. Mielenkiintoista on myös se, että Dietrich Bonhoeffer työskenteli Ettalin luostarissa 1940–1941. Hän kirjoitti siellä teostaan Ethik. Luostarin munkit ottivat hänet suojelukseensa, koska Bonhoeffer oli paennut Berliinistä jouduttuaan natsien silmätikuksi. 

Ettal oli vaikuttava paikka, niin luontonsa kuin myös suurenmoisen kirkkonsa ansiosta. Luostarin kirkko, basilika, on maailmantason nähtävyys ja liikuttava todistus ihmisen pyrkimyksestä nousta itsensä yläpuolelle.

Vidi caelum apertum!

Bonhoefferin muistolaatta

Matkamme päättyi Müncheniin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Käyn aina silloin tällöin katsomassa vanhoja paikkoja, yliopistoa, museoita, Englischer Gartenia, Dallmayrin kahvilaa... Moni asia on muuttunut 45 vuodessa, moni on ennallaan. München on aito suurkaupunki, jossa voi nauttia saksalaisen ja romaanisen kulttuurin sekoituksesta. Nyt oli ilo käydä restauroidussa Neitsyt Marian kirkossa eli Frauenkirchessä. Jouluna 1977 olin siellä messussa, jota johti silloin Münchenin ja Freisingin arkkipiispa Jospeh Ratzinger, myöhemmin paavi Benedictus XVI. Vettä on virrannut paljon Isarissa niistä ajoista.

Frauenkirchen goottilaista kauneutta

Pappisliiton opintomatka oli todella nimensä veroinen. Muuhun humputteluun kuin kirkolliseen ei juuri jäänyt aikaa. Edellisellä pappisliiton matkalla Roomaan kuuntelimme dominikaaniveli Gabrielin pitämää saarnaa, jossa hän sanoi, että opintomatka on Jumalan lahjan käyttämistä, koska sen tavoitteena on syvempi Jumalan tuntemus. Uskon, että tuo ajatus on tosi.

Suuret kiitokset matkan järjestäjälle, erityisesti teologiselle asiantuntijallemme Esko M. Laineelle, jonka oppinutta, visionääristä ja hauskaa opastusta saimme viikon päivät nauttia. Kiitos myös miellyttäville matkatovereille, jotka jakoivat parastaan matkan aikana. 

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 26.4.2022 Trento

Trenton tuomiokirkon ruusuikkuna

Bressanosta ajoimme Trentoon, kauniiseen Etelä-Tirolin kaupunkiin. Opastuksen suhteen meille tuli italialais-suomalainen kohtaanto-ongelma, mutta runsaasti saimme kuitenkin nauttia kaupungin rikkauksista.

Luterilainen sydän saa rytmihäiriön, kun tulee puhe Trenton kirkolliskokouksesta, Tridentinumista, ja se veisaa vuoden 1701 virsikirjan hengessä Ruomi röykkiä, kuink´ kätes käy nyt? Kun olet elän´ tuiki tuiman/ Kaikkein ylits´korkias´korottanut/ Sen pahan paavin, julki julman. 1700-luvun virsikirjassa oli virsiä, jotka kuuluivat osioon Antichristuksesta. Tällä hetkellä on onneksi toivonpilkettä myös Rooman suunnalla.

Trenton konsiili pidettiin Trenton tuomiokirkossa

Duomo

Trenton konsiili pidettiin 1545–1563 uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa: Kaarle V ajoi katolisen kirkon sisäistä uudistusta, mutta paavi Paavali III halusi ainoastaan tuomita Saksan reformaation. Kyseessä oli siis osa vastauskonpuhdistusta. Meillä ortodoksit saavat näppylöitä uskonpuhdistus-sanasta, eikä sitä siksi käytetä ainakaan missään virallisissa yhteyksissä, koska se on heille vipua eli vihapuhetta. Meillä saa avoimesti pilkata vain luterilaisia. Trenton konsiilin hedelmä oli kuitenkin katolisen kirkon synty, koska idän kirkko ei pitänyt konsiilia ekumeenisena ja luterilaiset eivät myöskään olleet mukana.

Buonconsiglion linnan kattopuutarhaa

Trenton konsiilin päätöksiä olivat mm. näkemys, että kirkon traditio on tasavertainen Raamatun kanssa (sola scriptura -periaatteen hylkääminen), latinankielinen Vulgata on ainoa hyväksytty Raamattu kirkossa (kansankielisen Raamatun hylkääminen), Neitsyt Maria on vapaa perisynnistä (voi tätä harhaa!), ihmisellä on vapaa tahto (tämä taas on akvinolaista harhaa), jolla hän voi päättää vanhurskauttamisestaan, sakramentteja on seitsemän (tässä taas katolinen traditio jyllää Raamatun kustannuksella), ehtoollisessa vallitsee reaalipreesens  ja se on ennen muuta messu-uhri. On olemassa kiirastuli, pyhimyksiä tulee palvoa, ja kirkolla on oikeus jakaa aneita... Näillä konsiilin neuvoilla katolista kansaa pidettiin taikauskossa ja lukutaidottomana seuraavat 400 vuotta. Eikö tässä jo sydänjuuret värähdä? Tästä osoitteesta saat lisää ekumeenista ajattelunaihetta vuoden 1701 virsikirjan hengessä.

Trento on muuten hyvin viehättävä kaupunki, jossa voi vielä aistia Itävalta-Unkarin keisarikunnan kadonnutta tunnelmaa. Kaupungin keskusta on täynnä aatelissukujen kaupunkiresidenssejä, useat niistä on koristeltu ulkoseinien freskoilla, kadut on päällystetty ruusunpunaisella hiekkakivellä, ja koko kaupunki hohtaa vielä rahan ja vallan sammuvaa iltaruskoa. Trento on siis ehdoton retkikohde vanhan eurooppalaisen historian ystäville ja muille romanttisille sieluille.

Trentolainen kaupunkipalatsi

Buonconsiglion linnassa on nykyään museo, mutta Trenton konsiilin väki käyskenteli sen kolmessa puutarhassa, laatiessaan suunnitelmia katolisen kirkon uudistamiseksi ja luterilaisten pään menoksi. Museoon kannattaa poiketa katsomaan mm. muumioitua krokotiilinpoikasta ja kultareunaista sandaalia 4000 vuoden takaa. Erityisen vaikuttava on Cortile dei leoni, loggioiden ympäröimä kattopuutarha. Consiglion kattomaalaukset ovat monitulkintaiset ja ovat saattaneet johtaa prelaattien ajatukset myös lihallisempaan suuntaan.

Maailma synnis´ iloitsee/ Ja hekumasa leikitsee...

Aivan lähellä Buonconsiglion linna on Parco di Venezia, jossa on jättiläismäinen Alcide de Gasperille omistettu muistomerkki. Kuka ihmeen Gasperi? Hän oli monikertainen ministeri ja hänen johdollaan Italiaa demokratisoitiin ja vietiin Natoon sodan jälkeen. Veistosryhmää katsellessaan voisi luulla olevansa Moskovan Kansantalouden saavutusten näyttelyssä.

Isä ja aasi hoitelevat Italian taloutta

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 25.4.2022 Brixen

 

Katunäkymä Brixenistä

Etelä-Tirolin viehätys perustuu kauniin luonnon lisäksi rikkaaseen kulttuurien sekoitukseen, vertauskohtina voisivat olla sellaiset kaupungit kuin Trieste, Brno/Brünn tai Lviv/Lemberg. Tuntuu kuin italialaisen ja saksalaisen kulttuurin parhaat puolet yhtyisivät Brixenin piispankaupungissa. Matkustimme sinne Brennersolan kautta, jota pitkin jo roomalaiset aikoinaan kulkivat. Brixen on pieni kaupunki, mutta kokoonsa nähden sen kirkolliset nähtävyydet ovat merkittävät.

Brixenin tuomiokirkko on pyhitetty Neitsyt Marian taivaaseenastumiselle ja Pyhälle Cassianukselle. Cassianus oli alueen ensimmäisiä piispoja, jonka tehtävänä oli Baijerin käännyttäminen. Hän toimi myös opettajana, mutta hänen pakanalliset oppilaansa tappoivat tämän rihvelikynillään kiduttaen, jolloin Cassianuksesta tuli marttyyri. Meno oli siis vähän kuin Maon Kiinassa, jossa oppilaat listivät taantumuksellisia opettajiaan. Cassianuksen attribuutti on rihvelikynä. 

Kirkko on ollut alun perin romaaninen, mutta 1700-luvulla se sai nykyisen barokkiasunsa. Ehkä merkittävin henkilö kirkon historiassa on ollut Nicolaus Cusanus, joka toimi Brixenin piispana 14 vuotta. Cusanus oli merkittävä ajattelija ja monessa asiassa aikaansa edellä. Hänen ajatteluaan eivät kahlinneet skolastiset näkemykset, ja hän esitti jo ennen Kopernikusta, että maa on pyöreä. Cusanus halusi myös jälleen yhdistää suuren skisman jakaman kirkon, hän halusi uudistaa kirkon sisäisiä käytänteitä ja taisteli humanismin ja vapauden puolesta. Cusanuksen tunnetuin näkemys lienee se, että Jumala oli coincidentia oppositorum, vastakohtaisuuksien yhteenliittymä. Giordano Bruno kutsui Cusanusta jumalaiseksi tämän tuoreen ja ennakkoluulottoman luonnontieteellisen ajattelun vuoksi. Cusanuksen syntymäkoti löytyy Kuesin kaupungista Moselin varrelta.   

Brixenin tuomiokirkko

Brixenin tuomiokirkon vieressä on hiippakuntamuseo Hofburg. Museon kirkkotaiteen teokset ovat ainutlaatuisia, ja esim. keskiaikaisten puuveistosten maalipinnat hohtavat kuin ne olisi maalattu juuri äsken. Museossa oli myös hieno seimiosasto. Oli sääli, ettei meillä ollut enempää aikaa perehtyä näihin kokoelmiin. Kaiken kauniin ja henkeä syvästi liikuttavan keskeltä silmiin iski samettisessa kotelossa oleva kultainen fistula, imupilli, jolla paavi ollessaan selebranttina (missa papalis) nauttii ehtoollisviinin.

Päivä oli ollut monella tapaa vaikuttava: alppimaisemat, saapuminen Italiaan, kaunis barokkikaupunki ja sen vaikuttavat taideaarteet.  

 

Hiippakuntamuseon sisiäpihaa

Fistula