 |
| Trenton tuomiokirkon ruusuikkuna |
Bressanosta ajoimme Trentoon, kauniiseen Etelä-Tirolin kaupunkiin. Opastuksen suhteen meille tuli italialais-suomalainen kohtaanto-ongelma, mutta runsaasti saimme kuitenkin nauttia kaupungin rikkauksista.
Luterilainen sydän saa rytmihäiriön, kun tulee puhe Trenton kirkolliskokouksesta, Tridentinumista, ja se veisaa vuoden 1701 virsikirjan hengessä Ruomi röykkiä, kuink´ kätes käy nyt? Kun olet elän´ tuiki tuiman/ Kaikkein ylits´korkias´korottanut/ Sen pahan paavin, julki julman. 1700-luvun virsikirjassa oli virsiä, jotka kuuluivat osioon Antichristuksesta. Tällä hetkellä on onneksi toivonpilkettä myös Rooman suunnalla.
 | ||
Trenton konsiili pidettiin Trenton tuomiokirkossa
|
Trenton konsiili pidettiin 1545–1563 uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa: Kaarle V ajoi katolisen kirkon sisäistä uudistusta, mutta paavi Paavali III halusi ainoastaan tuomita Saksan reformaation. Kyseessä oli siis osa vastauskonpuhdistusta. Meillä ortodoksit saavat näppylöitä uskonpuhdistus-sanasta, eikä sitä siksi käytetä ainakaan missään virallisissa yhteyksissä, koska se on heille vipua eli vihapuhetta. Meillä saa avoimesti pilkata vain luterilaisia. Trenton konsiilin hedelmä oli kuitenkin katolisen kirkon synty, koska idän kirkko ei pitänyt konsiilia ekumeenisena ja luterilaiset eivät myöskään olleet mukana.
 |
| Buonconsiglion linnan kattopuutarhaa |
Trenton konsiilin päätöksiä olivat mm. näkemys, että kirkon traditio on tasavertainen Raamatun kanssa (sola scriptura -periaatteen hylkääminen), latinankielinen Vulgata on ainoa hyväksytty Raamattu kirkossa (kansankielisen Raamatun hylkääminen), Neitsyt Maria on vapaa perisynnistä (voi tätä harhaa!), ihmisellä on vapaa tahto (tämä taas on akvinolaista harhaa), jolla hän voi päättää vanhurskauttamisestaan, sakramentteja on seitsemän (tässä taas katolinen traditio jyllää Raamatun kustannuksella), ehtoollisessa vallitsee reaalipreesens ja se on ennen muuta messu-uhri. On olemassa kiirastuli, pyhimyksiä tulee palvoa, ja kirkolla on oikeus jakaa aneita... Näillä konsiilin neuvoilla katolista kansaa pidettiin taikauskossa ja lukutaidottomana seuraavat 400 vuotta. Eikö tässä jo sydänjuuret värähdä? Tästä osoitteesta saat lisää ekumeenista ajattelunaihetta vuoden 1701 virsikirjan hengessä.
Trento on muuten hyvin viehättävä kaupunki, jossa voi vielä aistia Itävalta-Unkarin keisarikunnan kadonnutta tunnelmaa. Kaupungin keskusta on täynnä aatelissukujen kaupunkiresidenssejä, useat niistä on koristeltu ulkoseinien freskoilla, kadut on päällystetty ruusunpunaisella hiekkakivellä, ja koko kaupunki hohtaa vielä rahan ja vallan sammuvaa iltaruskoa. Trento on siis ehdoton retkikohde vanhan eurooppalaisen historian ystäville ja muille romanttisille sieluille.
 |
| Trentolainen kaupunkipalatsi |
Buonconsiglion linnassa on nykyään museo, mutta Trenton konsiilin väki käyskenteli sen kolmessa puutarhassa, laatiessaan suunnitelmia katolisen kirkon uudistamiseksi ja luterilaisten pään menoksi. Museoon kannattaa poiketa katsomaan mm. muumioitua krokotiilinpoikasta ja kultareunaista sandaalia 4000 vuoden takaa. Erityisen vaikuttava on Cortile dei leoni, loggioiden ympäröimä kattopuutarha. Consiglion kattomaalaukset ovat monitulkintaiset ja ovat saattaneet johtaa prelaattien ajatukset myös lihallisempaan suuntaan.
 |
| Maailma synnis´ iloitsee/ Ja hekumasa leikitsee... |
Aivan lähellä Buonconsiglion linna on Parco di Venezia, jossa on jättiläismäinen Alcide de Gasperille omistettu muistomerkki. Kuka ihmeen Gasperi? Hän oli monikertainen ministeri ja hänen johdollaan Italiaa demokratisoitiin ja vietiin Natoon sodan jälkeen. Veistosryhmää katsellessaan voisi luulla olevansa Moskovan Kansantalouden saavutusten näyttelyssä.
 |
| Isä ja aasi hoitelevat Italian taloutta |
No, kyllähän katolisen kirkon synty sijoittuu reilu 1500 vuotta Trentoa aikaisemmaksi...ortodoksisen kirkon irtaantumisen ja Trenton välillä oli kuitenkin pidetty kymmenkunta muuta konsiilia, ja muiden ryhmien, monofysiiteistä jansenisteihin on nähty myös sen verran että Trento asettuu yhdeksi konsiiliksi muiden joukkoon, ei miksikään lähtölaukaukseksi.
VastaaPoistaKaikkia Trenton päätöksiä en arvosta, kuten noita Raamattuun liittyviä linjauksia (näissä olen enemmän Erasmuksen linjoilla), mutta toisaalta negatiivinen kanta protestanttien predestinaatio-oppiin oli erinomaisen kannatettava, ja samalla aiempi ja samanhenkinen Firenzen eksklusivismi jätettiin sivuun (ja tahdon vapauteen perustuu myös samoihin aikoihin formuloitu ajatus universaaleista ihmisoikeuksista, joissa Las Casas nojaa Tuomakseen...)
Kiitos syvästä ja osuvasta kommentista! Kuten varmaan huomasit, oli tekstissä pientä provokaation henkeä. Äitikirkomme on tosiaan Trentoa vanhempi, mutta Trentossa ei enää kaivattu ortodokseja eikä luterilaisia, joten siinä mielessä katoliset olivat keskenään. Annoit myös kommentissasi paljon tutkittavaa ja mietittävää. Kuitenkin olen sitä mieltä, että Konstanzissa ja Trentossa katolinen kirkko olisi voinut toimia toisinkin.
VastaaPoistaJep, provokaatiota oli aistittavissa :)
VastaaPoistaMutta joo, näitä irtaantumisia on kuitenkin ollut useimmissa konsiileissa, nestoriaanit, monofysiitit yms olivat lähteneet omille poluilleen matkan varrella eikä se sinänsä kirkon substanssia toiseksi muuttanut, joten Trento ei ole sen kummempi aloituskohta millekään kuin Nikea, Konstantinopoli I, Efesos, Khalkedon...
Tosiasiahan on että kyllä kirkko tarvitsi suunnanmuutosta ja väärinkäytösten korjausta tuolloin (niinkuin se on tarvinnut muinakin aikoina, ja kolme vuosisataa aiemmin mm. fransiskaanit ja dominikaanit ovat syntyneet vastaamaan samanlaiseen tarpeeseen), ja Trentossa sitä sitten toteutettiinkin. Mutta samalla osaa päätöksistä kyllä leimaa reaktiivisuus, on lähdetty liian jyrkästi tekemään jotain asioita eri tavalla kuin protestantit, ja näiden ylilyönteihin on vastattu vastakkaisilla ylilyönneillä...ja puhdas reaktiivisuus on usein huono tapa tehdä päätöksiä (kuten mainitsin, vaikuttaa että aikakaudella Erasmus oli eniten oikeassa, mutta tämä on tietysti jälkiviisautta).
Tosin olen kyllä kuullut myös mainittavan, että Trenton päätökset ja se millaista linjaa post-tridenttinen kirkko sittemmin veti eivät kaikilta osin vastaa toisiaan, pitäisi ehkä tarkemmin perehtyä konsiilin asiakirjoihin...
Kiinnitit huomiota moniin tähdellisiin seikkoihin, esim. tuohon mainitsemaasi reaktiivisuuteen, ja myös joidenkin sääntökuntien reformeihin pyrkineeseen toimintaan. Dominikaanit, fransiskaanit ja sistersiläiset hyvinä esimerkkeinä.
VastaaPoistaKatselin noita Trenton kolmen istuntokerran päätöksiä, joissa oli paljon hyvää, esim. että papit velvoitettiin saarnaamaan kansankielellä, pappiskoulutukseen kiinnitettiin huomiota, samoin viran väärinkäyttöön puututtiin. Myös aneet otettiin uudelleen tarkisteltaviksi, ja syvennettiin näkemystä niiden merkityksestä, mikä ei saanut olla taloudellinen, vaan hengellinen.
Vanhurskauttaminenkin on määritelty siten, ettei luterilainen siitä hermostuisi, samoin perisynti (paitsi ettei se koskenut Neitsyt Mariaa). Ehtoolliskäsityksessä vahvistettiin ajatus messu-uhrista ja transsubstantiaatio-opista. Samoin kontrolloitiin kirkon opetusta Indeksin avulla.
Yhteisen äänen löytäminen katolisen ja luterilaisen kirkon välillä ei ole niin vaikeaa. Nyt tuntuu olevan ongelmana löytää yhteys idän kirkkoon, kun se Venäjän johdolla on vajonnut nationalistiseen heresiaan unohtaen kristittyjen yhteyden.
No, ymmärtääkseni varsin isot osat ortodoksejakin ovat jo tuominneet tuoreimman ilmentymän nationalistisesta heresiasta (en ole seurannut niin tarkkaan etten tiedä minkä verran partiarkka-tasolla on tullut tuomioita, mutta ainakin Moskovan ja Konstantinopolin välillä oli skismaa jo ennen sodan alkua...)
VastaaPoistaTuo Venäjän asia on ollut minulle aika raskas, ei ainoastaan Kirillin näkemykset, vaan koko maan militarisoituminen aina lastentarhoja ja kouluja myöten. 1990-luvulla Venäjän olisi voinut käyttää etsikkoaikaansa kehittämällä yhteiskuntaa uuteen suuntaan, tämä koskee myös ortodiksista kirkkoa, joka olisi myös voinut uudistaa itseään.
VastaaPoistaTämä viimeinen matka tunnustuksien tuntumassa avasi myös ikkunan menneisyyteen, jossa olisi voitu tehdä monet asiat myös toisin.
Luterilaisuutta uudistaisin siihen suuntaan, että kuunneltaisiin yhteiskirkollista perinettä tarkemmin, annettaisiin enemmän tilaa uskon mysteerin kokemiseen ja eikä riiputtaisi niin kovasti tässä ajassa. Onnettomin veto on ollut tämä kirkon seksuaalis-poliittinen sekoilu, johon on menty täysillä mukaan. Meillä kirkko on liian kiltti ja hampaaton, ja se antaa pienen äänekkään lobbyn tehdä myyräntyötään. Surullinen olen ollut myös meidän piispojemme sanattomuudesta pandemian ja tämän Ukrainan sodan aikana. Ihmiset kaipaisivat myös kirkon lohdutusta ja ohjausta.