Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja Oberammergau, Ettal ja München 27.-28.4.2022

Oberammergaun Passionstheater

Matkamme viimeiset kohteet alkoivat lähestyä, ja mieli oli täynnä kaikkea koettua, kuultua ja nähtyä. Brixenistä ajoimme hienojen alppimaisemien halki Oberammergauhun, joka on tunnettu kärsimysnäytelmästään. Kristuksen elämän viittä viimeistä päivää on esitetty vuodesta 1633 kiitoksena siitä, että kaupunki tuolloin säästyi rutolta. Meillä oli mukava opas, joka itse esiintyy tämän vuoden passiossa. Kärsimysnäytelmä on kyläläisten oma projekti, jossa kaikki ovat mukana tavalla tai toisella, mm. esiintyvät miehet kasvattavat parran ja pitkän tukan. 

Saksassa kun ollaan, niin antisemitismiin liittyvät kysymykset ovat edelleenkin (valitettavasti) keskeisiä. Sodan jälkeen kärsimysnäytelmää syytettiin juutalaisvastaiseksi, ja käräjöintiä näytelmän tekstistä käytiin pitkään. Päädyttiin lopulta käsitykseen, etteivät juutalaiset olleet syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Nykyesityksessä on keskitytty Jeesuksen sanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja henkilökohtaiseen uskonratkaisuun ja hyvä niin. Vihanpitoa on maailmassa ihan tarpeeksi, ja Raamattunsa lukeneet tietävät, ketkä ja miksi Jeesus tuomittiin. 

Pilatuksen talon Luftmalerei

Oberammergau on Luftkurort ja varsinainen turistirysä. Erityisen paljon on myytävänä taidokkaita pyhimysveistoksia ja muuta hengellistä oheistuotetta. Kylän talojen seinissä on kauniita, osin huvittaviakin maalauksia, ja koko paikka henkii viehättävää alppikylän flairia. Kahvilassa kahdet isot maitokahvit ja oivat sämpylät sai yhteensä kymmenellä eurolla. Myyjä pyyteli kovasti anteeksi, että oli joutunut nostamaan tuotteittensa hintoja maailmantilanteen vuoksi...

Ettalin luostari

Viimeinen yöpaikkamme oli Ettalissa. Ettalin benediktiiniluostari perustettiin vuonna 1330 Augsburgin ja Veronan välisen alppitien varrelle osin turvaamaan kaupankäyntiä, osin perustajansa Baijerin keisari Ludvigin muistoksi. Luostarin kirkko on ollut pyhiinvaelluskohteena, erityisenä kunnioituksen kohteena on nk. Ettalin madonnan patsas. Luostari menestyi hyvin, ja 1700-luvulla se sai nykyisen hienon rokokooasunsa. Vuonna 1803 Baijerin maallistamisprosessin yhteydessä kaikki katoliset luostarit lopetettiin, ja Ettal sai jatkaa toimintaansa vasta vuonna 1900.

Luostarialue on vaikuttava, koska siinä toimii esim. hotelli, panimo, tislaamo ja juustola. Luostarin kaupasta voi ostaa sen moninaisia tuotteita ja nähdä myös ilmieläviä munkkeja. Mielenkiintoista on myös se, että Dietrich Bonhoeffer työskenteli Ettalin luostarissa 1940–1941. Hän kirjoitti siellä teostaan Ethik. Luostarin munkit ottivat hänet suojelukseensa, koska Bonhoeffer oli paennut Berliinistä jouduttuaan natsien silmätikuksi. 

Ettal oli vaikuttava paikka, niin luontonsa kuin myös suurenmoisen kirkkonsa ansiosta. Luostarin kirkko, basilika, on maailmantason nähtävyys ja liikuttava todistus ihmisen pyrkimyksestä nousta itsensä yläpuolelle.

Vidi caelum apertum!

Bonhoefferin muistolaatta

Matkamme päättyi Müncheniin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Käyn aina silloin tällöin katsomassa vanhoja paikkoja, yliopistoa, museoita, Englischer Gartenia, Dallmayrin kahvilaa... Moni asia on muuttunut 45 vuodessa, moni on ennallaan. München on aito suurkaupunki, jossa voi nauttia saksalaisen ja romaanisen kulttuurin sekoituksesta. Nyt oli ilo käydä restauroidussa Neitsyt Marian kirkossa eli Frauenkirchessä. Jouluna 1977 olin siellä messussa, jota johti silloin Münchenin ja Freisingin arkkipiispa Jospeh Ratzinger, myöhemmin paavi Benedictus XVI. Vettä on virrannut paljon Isarissa niistä ajoista.

Frauenkirchen goottilaista kauneutta

Pappisliiton opintomatka oli todella nimensä veroinen. Muuhun humputteluun kuin kirkolliseen ei juuri jäänyt aikaa. Edellisellä pappisliiton matkalla Roomaan kuuntelimme dominikaaniveli Gabrielin pitämää saarnaa, jossa hän sanoi, että opintomatka on Jumalan lahjan käyttämistä, koska sen tavoitteena on syvempi Jumalan tuntemus. Uskon, että tuo ajatus on tosi.

Suuret kiitokset matkan järjestäjälle, erityisesti teologiselle asiantuntijallemme Esko M. Laineelle, jonka oppinutta, visionääristä ja hauskaa opastusta saimme viikon päivät nauttia. Kiitos myös miellyttäville matkatovereille, jotka jakoivat parastaan matkan aikana.