tiistai 7. kesäkuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja Oberammergau, Ettal ja München 27.-28.4.2022

Oberammergaun Passionstheater

Matkamme viimeiset kohteet alkoivat lähestyä, ja mieli oli täynnä kaikkea koettua, kuultua ja nähtyä. Brixenistä ajoimme hienojen alppimaisemien halki Oberammergauhun, joka on tunnettu kärsimysnäytelmästään. Kristuksen elämän viittä viimeistä päivää on esitetty vuodesta 1633 kiitoksena siitä, että kaupunki tuolloin säästyi rutolta. Meillä oli mukava opas, joka itse esiintyy tämän vuoden passiossa. Kärsimysnäytelmä on kyläläisten oma projekti, jossa kaikki ovat mukana tavalla tai toisella, mm. esiintyvät miehet kasvattavat parran ja pitkän tukan. 

Saksassa kun ollaan, niin antisemitismiin liittyvät kysymykset ovat edelleenkin (valitettavasti) keskeisiä. Sodan jälkeen kärsimysnäytelmää syytettiin juutalaisvastaiseksi, ja käräjöintiä näytelmän tekstistä käytiin pitkään. Päädyttiin lopulta käsitykseen, etteivät juutalaiset olleet syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Nykyesityksessä on keskitytty Jeesuksen sanomaan: lähimmäisenrakkauteen ja henkilökohtaiseen uskonratkaisuun ja hyvä niin. Vihanpitoa on maailmassa ihan tarpeeksi, ja Raamattunsa lukeneet tietävät, ketkä ja miksi Jeesus tuomittiin. 

Pilatuksen talon Luftmalerei

Oberammergau on Luftkurort ja varsinainen turistirysä. Erityisen paljon on myytävänä taidokkaita pyhimysveistoksia ja muuta hengellistä oheistuotetta. Kylän talojen seinissä on kauniita, osin huvittaviakin maalauksia, ja koko paikka henkii viehättävää alppikylän flairia. Kahvilassa kahdet isot maitokahvit ja oivat sämpylät sai yhteensä kymmenellä eurolla. Myyjä pyyteli kovasti anteeksi, että oli joutunut nostamaan tuotteittensa hintoja maailmantilanteen vuoksi...


Ettalin luostari

Viimeinen yöpaikkamme oli Ettalissa. Ettalin benediktiiniluostari perustettiin vuonna 1330 Augsburgin ja Veronan välisen alppitien varrelle osin turvaamaan kaupankäyntiä, osin perustajansa Baijerin keisari Ludvigin muistoksi. Luostarin kirkko on ollut pyhiinvaelluskohteena, erityisenä kunnioituksen kohteena on nk. Ettalin madonnan patsas. Luostari menestyi hyvin, ja 1700-luvulla se sai nykyisen hienon rokokooasunsa. Vuonna 1803 Baijerin maallistamisprosessin yhteydessä kaikki katoliset luostarit lopetettiin, ja Ettal sai jatkaa toimintaansa vasta vuonna 1900.

Luostarialue on vaikuttava, koska siinä toimii esim. hotelli, panimo, tislaamo ja juustola. Luostarin kaupasta voi ostaa sen moninaisia tuotteita ja nähdä myös ilmieläviä munkkeja. Mielenkiintoista on myös se, että Dietrich Bonhoeffer työskenteli Ettalin luostarissa 1940–1941. Hän kirjoitti siellä teostaan Ethik. Luostarin munkit ottivat hänet suojelukseensa, koska Bonhoeffer oli paennut Berliinistä jouduttuaan natsien silmätikuksi. 

Ettal oli vaikuttava paikka, niin luontonsa kuin myös suurenmoisen kirkkonsa ansiosta. Luostarin kirkko, basilika, on maailmantason nähtävyys ja liikuttava todistus ihmisen pyrkimyksestä nousta itsensä yläpuolelle.

Vidi caelum apertum!

Bonhoefferin muistolaatta

Matkamme päättyi Müncheniin, vanhaan opiskelukaupunkiini. Käyn aina silloin tällöin katsomassa vanhoja paikkoja, yliopistoa, museoita, Englischer Gartenia, Dallmayrin kahvilaa... Moni asia on muuttunut 45 vuodessa, moni on ennallaan. München on aito suurkaupunki, jossa voi nauttia saksalaisen ja romaanisen kulttuurin sekoituksesta. Nyt oli ilo käydä restauroidussa Neitsyt Marian kirkossa eli Frauenkirchessä. Jouluna 1977 olin siellä messussa, jota johti silloin Münchenin ja Freisingin arkkipiispa Jospeh Ratzinger, myöhemmin paavi Benedictus XVI. Vettä on virrannut paljon Isarissa niistä ajoista.

Frauenkirchen goottilaista kauneutta

Pappisliiton opintomatka oli todella nimensä veroinen. Muuhun humputteluun kuin kirkolliseen ei juuri jäänyt aikaa. Edellisellä pappisliiton matkalla Roomaan kuuntelimme dominikaaniveli Gabrielin pitämää saarnaa, jossa hän sanoi, että opintomatka on Jumalan lahjan käyttämistä, koska sen tavoitteena on syvempi Jumalan tuntemus. Uskon, että tuo ajatus on tosi.

Suuret kiitokset matkan järjestäjälle, erityisesti teologiselle asiantuntijallemme Esko M. Laineelle, jonka oppinutta, visionääristä ja hauskaa opastusta saimme viikon päivät nauttia. Kiitos myös miellyttäville matkatovereille, jotka jakoivat parastaan matkan aikana. 

torstai 2. kesäkuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 26.4.2022 Trento

Trenton tuomiokirkon ruusuikkuna

Bressanosta ajoimme Trentoon, kauniiseen Etelä-Tirolin kaupunkiin. Opastuksen suhteen meille tuli italialais-suomalainen kohtaanto-ongelma, mutta runsaasti saimme kuitenkin nauttia kaupungin rikkauksista.

Luterilainen sydän saa rytmihäiriön, kun tulee puhe Trenton kirkolliskokouksesta, Tridentinumista, ja se veisaa vuoden 1701 virsikirjan hengessä Ruomi röykkiä, kuink´ kätes käy nyt? Kun olet elän´ tuiki tuiman/ Kaikkein ylits´korkias´korottanut/ Sen pahan paavin, julki julman. 1700-luvun virsikirjassa oli virsiä, jotka kuuluivat osioon Antichristuksesta. Tällä hetkellä on onneksi toivonpilkettä myös Rooman suunnalla.

Trenton konsiili pidettiin Trenton tuomiokirkossa
Duomo

Trenton konsiili pidettiin 1545–1563 uskonpuhdistuksen jälkimainingeissa: Kaarle V ajoi katolisen kirkon sisäistä uudistusta, mutta paavi Paavali III halusi ainoastaan tuomita Saksan reformaation. Kyseessä oli siis osa vastauskonpuhdistusta. Meillä ortodoksit saavat näppylöitä uskonpuhdistus-sanasta, eikä sitä siksi käytetä ainakaan missään virallisissa yhteyksissä, koska se on heille vipua eli vihapuhetta. Meillä saa avoimesti pilkata vain luterilaisia. Trenton konsiilin hedelmä oli kuitenkin katolisen kirkon synty, koska idän kirkko ei pitänyt konsiilia ekumeenisena ja luterilaiset eivät myöskään olleet mukana.

Buonconsiglion linnan kattopuutarhaa

Trenton konsiilin päätöksiä olivat mm. näkemys, että kirkon traditio on tasavertainen Raamatun kanssa (sola scriptura -periaatteen hylkääminen), latinankielinen Vulgata on ainoa hyväksytty Raamattu kirkossa (kansankielisen Raamatun hylkääminen), Neitsyt Maria on vapaa perisynnistä (voi tätä harhaa!), ihmisellä on vapaa tahto (tämä taas on akvinolaista harhaa), jolla hän voi päättää vanhurskauttamisestaan, sakramentteja on seitsemän (tässä taas katolinen traditio jyllää Raamatun kustannuksella), ehtoollisessa vallitsee reaalipreesens  ja se on ennen muuta messu-uhri. On olemassa kiirastuli, pyhimyksiä tulee palvoa, ja kirkolla on oikeus jakaa aneita... Näillä konsiilin neuvoilla katolista kansaa pidettiin taikauskossa ja lukutaidottomana seuraavat 400 vuotta. Eikö tässä jo sydänjuuret värähdä? Tästä osoitteesta saat lisää ekumeenista ajattelunaihetta vuoden 1701 virsikirjan hengessä.


Trento on muuten hyvin viehättävä kaupunki, jossa voi vielä aistia Itävalta-Unkarin keisarikunnan kadonnutta tunnelmaa. Kaupungin keskusta on täynnä aatelissukujen kaupunkiresidenssejä, useat niistä on koristeltu ulkoseinien freskoilla, kadut on päällystetty ruusunpunaisella hiekkakivellä, ja koko kaupunki hohtaa vielä rahan ja vallan sammuvaa iltaruskoa. Trento on siis ehdoton retkikohde vanhan eurooppalaisen historian ystäville ja muille romanttisille sieluille.

Trentolainen kaupunkipalatsi


Buonconsiglion linnassa on nykyään museo, mutta Trenton konsiilin väki käyskenteli sen kolmessa puutarhassa, laatiessaan suunnitelmia katolisen kirkon uudistamiseksi ja luterilaisten pään menoksi. Museoon kannattaa poiketa katsomaan mm. muumioitua krokotiilinpoikasta ja kultareunaista sandaalia 4000 vuoden takaa. Erityisen vaikuttava on Cortile dei leoni, loggioiden ympäröimä kattopuutarha. Consiglion kattomaalaukset ovat monitulkintaiset ja ovat saattaneet johtaa prelaattien ajatukset myös lihallisempaan suuntaan.

Maailma synnis´ iloitsee/ Ja hekumasa leikitsee...

Aivan lähellä Buonconsiglion linna on Parco di Venezia, jossa on jättiläismäinen Alcide de Gasperille omistettu muistomerkki. Kuka ihmeen Gasperi? Hän oli monikertainen ministeri ja hänen johdollaan Italiaa demokratisoitiin ja vietiin Natoon sodan jälkeen. Veistosryhmää katsellessaan voisi luulla olevansa Moskovan Kansantalouden saavutusten näyttelyssä.

Isä ja aasi hoitelevat Italian taloutta

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 25.4.2022 Brixen

 


Katunäkymä Brixenistä


Etelä-Tirolin viehätys perustuu kauniin luonnon lisäksi rikkaaseen kulttuurien sekoitukseen, vertauskohtina voisivat olla sellaiset kaupungit kuin Trieste, Brno/Brünn tai Lviv/Lemberg. Tuntuu kuin italialaisen ja saksalaisen kulttuurin parhaat puolet yhtyisivät Brixenin piispankaupungissa. Matkustimme sinne Brennersolan kautta, jota pitkin jo roomalaiset aikoinaan kulkivat. Brixen on pieni kaupunki, mutta kokoonsa nähden sen kirkolliset nähtävyydet ovat merkittävät.

Brixenin tuomiokirkko on pyhitetty Neitsyt Marian taivaaseenastumiselle ja Pyhälle Cassianukselle. Cassianus oli alueen ensimmäisiä piispoja, jonka tehtävänä oli Baijerin käännyttäminen. Hän toimi myös opettajana, mutta hänen pakanalliset oppilaansa tappoivat tämän rihvelikynillään kiduttaen, jolloin Cassianuksesta tuli marttyyri. Meno oli siis vähän kuin Maon Kiinassa, jossa oppilaat listivät taantumuksellisia opettajiaan. Cassianuksen attribuutti on rihvelikynä. 

Kirkko on ollut alun perin romaaninen, mutta 1700-luvulla se sai nykyisen barokkiasunsa. Ehkä merkittävin henkilö kirkon historiassa on ollut Nicolaus Cusanus, joka toimi Brixenin piispana 14 vuotta. Cusanus oli merkittävä ajattelija ja monessa asiassa aikaansa edellä. Hänen ajatteluaan eivät kahlinneet skolastiset näkemykset, ja hän esitti jo ennen Kopernikusta, että maa on pyöreä. Cusanus halusi myös jälleen yhdistää suuren skisman jakaman kirkon, hän halusi uudistaa kirkon sisäisiä käytänteitä ja taisteli humanismin ja vapauden puolesta. Cusanuksen tunnetuin näkemys lienee se, että Jumala oli coincidentia oppositorum, vastakohtaisuuksien yhteenliittymä. Giordano Bruno kutsui Cusanusta jumalaiseksi tämän tuoreen ja ennakkoluulottoman luonnontieteellisen ajattelun vuoksi. Cusanuksen syntymäkoti löytyy Kuesin kaupungista Moselin varrelta.   

Brixenin tuomiokirkko

Brixenin tuomiokirkon vieressä on hiippakuntamuseo Hofburg. Museon kirkkotaiteen teokset ovat ainutlaatuisia, ja esim. keskiaikaisten puuveistosten maalipinnat hohtavat kuin ne olisi maalattu juuri äsken. Museossa oli myös hieno seimiosasto. Oli sääli, ettei meillä ollut enempää aikaa perehtyä näihin kokoelmiin. Kaiken kauniin ja henkeä syvästi liikuttavan keskeltä silmiin iski samettisessa kotelossa oleva kultainen fistula, imupilli, jolla paavi ollessaan selebranttina (missa papalis) nauttii ehtoollisviinin.

Päivä oli ollut monella tapaa vaikuttava: alppimaisemat, saapuminen Italiaan, kaunis barokkikaupunki ja sen vaikuttavat taideaarteet.  

 
Hiippakuntamuseon sisiäpihaa

Fistula









tiistai 31. toukokuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 24.4.2022 Zürich

 

Remüsin Florinus Vaduzin tuomiokirkossa
(Kuva; Wikimedia)


Seuraavana päivänä matka kulki Liechtensteinin ruhtinaskunnan kautta Zürichiin. Paikka vaikutti uneliaalta onnen laaksolta vuorten keskellä. Poikkesimme Pyhän Florinuksen kirkkoon Vaduzissa, joka on myös Vaduzin arkkihiippakunnan pääkirkko. Kirkon vieressä on ruhtinassuvun hautaholvit. Pyhästä Florinuksesta tiedetään vähän: ainoastaan veden muuttaminen viiniksi ja muita pienempiä ihmeitä tiedetään hänen tehneen. Florinuksen attribuutti on kalkki tai viiniruukku. Etelä-Tirolissa noin 4000 miehen etunimi on Florin eli kukoistava - haastava ja oikein hieno nimi miehelle. Floriiniin ei liitetä mitään marttyyritarinaa.

Sveitsin uskonpuhdistus alkoi makkarasta: vuonna 1522 syötiin kirjapainaja Froschauerin perheessä tieten ja julkisesti makkaraa pääsiäispaaston aikana. Makkarapirskeissä oli läsnä myös Ulrich Zwingli. Zürichin kaupunki aloitti asiasta tutkinnan. Kiirastorstaina Zwingli saarnasi Grossmünsterin kirkossa, että ruoka on ihmistä varten eikä painvastoin. Vuoden kuluttua kaupunki kumosi katoliset paastomääräykset, ja Sveitsin reformaatio alkoi.

Sveitsiläiset olivat varsin suoraviivaisia toteuttaessaan omannäköistä uskonpuhdistustaan. Kuvia raastettiin, alttareita tuhottiin, pyhityselämässään horjahtaneita ruoskittiin tai teloitettiin kaupunkien toreilla, ja Jean Calvinin Geneve oli lähinnä teokratia, jossa siveyspoliisi vartioi kaupunkilaisten kortinpeluuta ja viinanjuontia. Siis oikeaa isismenoa luterilaisittain. 

Kalvinilaisuus eroaa luterilaisuudesta ennen muuta ehtoolliskäsityksessä ja predestinaatio-opissa. Ehtoollinen on heille lähinnä vertauskuvallinen tapahtuma ilman reaalipreesensiä tai konsubstantiaatiota. Tähän karuun näkemykseen liittyy myös kalvinilaisuuden kuvakammo, mikä heijastuu erityisesti yksinkertaisissa kirkkotiloissa. 

Kaksinkertainen predestinaatio, se että toiset menevät kadotukseen ja toiset pelastukseen ennaltamäärätysti, on pannut vauhtia kalvinistien töppösiin. Jumala antaa merkkejä valinnastaan (kauniit ja älykkäät lapset, viehättävä puoliso, varakkuus), mikä panee yrittämään vielä enemmän. Tämän uskon lapsia löytyy menestysteologiasta, Mayflowerin purjehtijoiden jälkeläisistä, ja kun Sveitsissäkin katsoo ympärilleen, voi tämän uskonkäsityksen jäljet nähdä oikein hyvin. Puritaanit ja hugenotit ovat saaneet paljon hyvää aikaan maailmassa.

Meillä oli Zürichin vierailun alussa jumalanpalvelus Grossmünsterin tuomiokirkossa, jonka yhteydessä oli vanhan kirkollisen tradition mukainen kaste. Jumalanpalvelus oli todellakin silmiä avaava ja toi reformoidun uskonkäsityksen olennaiset elementit hyvin esille. Jumalanpalvelus oli hyvin saarnakeskeinen (kesti lähes puoli tuntia), toisin kuin meillä, missä liturgia on hyvin keskeinen osa jumalanpalvelusta. Saarna oli hyvin rakennettu ja kristuslähtöinen, mikä oli hyvä. Lapsen kaste oli sitä vastoin hyvin vaatimaton, mutta liikuttava tapahtuma, josta puuttuivat monet meidän kasteemme elementit, esim. kummeja ei huomioitu juuri mitenkään. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin jälleen yksi uusi kristitty lisää maailmaan.

Kalvinilaisuus oli onnistunut poistamaan Grossmünsterin kirkkotilasta kaiken menneen, vaikka kirkkoa oli alettu rakentaa jo 1000-luvun lopulla. Kirkko on omistettu kaupungin nimikkopyhimyksille Felixille ja Regulalle, joiden marttyyrio on kuvattuna kirkon kryptan freskoissa. Kryptan holvikaarien alla pääsi muutenkin aitoihin romaanisiin tunnelmiin. Erityisen hieno oli yksi pylväs, jonka kapiteelissa oli kuvattuna porkkanaa syövä jänis. Jänis on varsin harvinainen kristillinen symboli, joka viittaa valppauteen ja valvomiseen. Paderbornin tuomiokirkossa on nk. Das Drei-Hasen-Fenster, jossa Pyhän kolminaisuuden jäsenet jäniksen muodossa jahtaavat kilpaa toisiaan. Spaß muss sein sanoi saksalainen...

Grossmünsterin kryptan jäniskapiteeli


Grossmünsterin akaatti-ikkuna

Kirkon modernit lasimaalaukset pistivät heti silmään, koska ne olivat samalla moderneja ja viittasivat kuitenkin pitkälle romaaniseen kirkkorakennustaiteeseen. Tässä puhun eristyisesti Sigmar Polken suunnitelemista akaatti-ikkunoista. Niistä aukeaa rikkaita henkisiä ja hengellisiä näkymiä sekä vertauskohtia vaikkapa Rooman tai Ravennan vanhoihin kirkkoihin, joissa lasin sijasta on käytetty ikkunoissa hiottuja akaatteja. Reformoitu kirkko olisi oikeastaan viimeinen paikka, jossa kohtaisi tällaista kauneutta ja historiallista hengen syvyyttä, mutta tällaisiin yllätyksiin pitää aina varautua ja olla niistä iloinen.

Grossmünsterin keskiaikaiseen menneisyyteen pääsee myös käsiksi kävelemällä kirkon yhteydessä olevissa ristikäytävissä, tarkastelemalla pylväiden kapiteelien leikkisiä ja syvällisiä kaiverruksia ja kuuntelemalla pihan keskellä olevan suihkukaivon solinaa. Mielenkiintoinen oli myös kirkossa säilytettävä vuoden 1531 Froschauer Bibel (em. makkaransyöjän painattama, josta edellä kerroin). Raamattukäännös valmistui kolme vuotta ennen Lutherin käännöstä, tosin käännöstyössä auttoi juuri Lutherin saksannoksen käsikirjoitus. 

Kierros Grossmünsterissä oli varsin rikas, kiitos siitä jumalanpalvelusta johtaneelle pastorille ja meidän kahdelle erinomaiselle oppaallemme. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne.

Züricher Bibel



Grossmünster

Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin...


Päivän runsaus sai päätöksensä entisessä benediktiiniluostarin Fraumünster-kirkossa. Legendan mukaan hurskaat neitoset Hildegard ja Bertha olivat matkalla luostariin, kun heille ilmestyi Jumala saksanhirven hahmossa. Pimeässä yössä hirven sarvet hohtivat lampun lailla, ja lopulta kolmikko päätyi paikalle, jonne  hirvi sitten kehotti naisia rakentamaan kirkon, Fraumünsterin. 

Kirkko on kuuluisa Augusto Giacomettin Parastiisi-ikkunasta ja Marc Chagallin viidestä lasimaalauksesta. Erityisesti ruusuikkuna vie katsojan ajatukset iäisyyden niityille. Taiteilija teki lasimaalaukset valmiiksi lähes100-vuotiaana, mitä täytyy vain ihailla. Zürich on hengellisesti ja kirkkohistoriallisesti varsin rikas kaupunki muun maallisen rikkauden ohella.


maanantai 30. toukokuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 23.4.2022 Lindau ja Konstanz

 

Jan Husin talo Konstanzissa


Seuraava kohde oli Bodenseen rannalla oleva konsiilikaupunki Konstanz, mutta sitä ennen poikettiin viehättävään Lindaun saarikaupunkiin. Lindaun teologinen perinne on rikas, ja menneisyydessä Lindau oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnankaupunki, joka oli keisarille suoraan alisteinen ja jolla oli sija valtiopäivillä. Lindau on kuvakorttimaisen kaunis saksalaiskaupunki, jota ei onneksi sodassa tuhottu. Sodan jälkeen kaupunki oli ranskalaisten miehitysviranomaisten hallinnassa aina vuoteen 1955 saakka. Nykyään se on suosittu konferenssipaikka, jossa kokoontuvat mm. entiset Nobel-palkinnon saajat ja psykoterapeutit. Kaupunki on keskellä hedelmätarhoja, ja sen tunnetuin tuote lienee Lindauerin tuoremehut.

Konstanz sijaitsee Bodenjärven etelärannalla, Reinin suulla ja Sveitsin ympäröimänä. Kaupunki on yhtä kaunis kuin Lindau, koska sitäkään ei pommitettu sodan aikana Sveitsin läheisyydestä johtuen, vaikka siellä oli sotateollisuutta. Kaupungin tunnettuja henkilöitä on mm. Ferdinand Graf von Zeppelin, jolle nimetyssä hotellissa me asuimme. Olimme kuitenkin tulleet kaupunkiin Konstanzin kirkolliskokouksen (1414–1418) vuoksi. 

Illanvietto sujui Bertold Brechtin, Augsburgin suuren pojan merkeissä. Luettiin ääneen varsin ajankohtaista Setšuanin hyvää ihmistä ja Brechtin runoja, sekä keskusteltiin niistä vilkkaasti. Minulle Brecht on aina ollut kaksijakoinen hahmo: persoonana ja miehenä epämiellyttävä, mutta erityisesti runoilijana suuri. Meillä Suomessa sai 1970-luvulla Brechtistä yliannostuksen, koska hän oli tuolloin tiedostavien kulttuuripiirien lemmikki. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että hän oli stalinisti ja tuki avoimesti totalitaarisia yhteiskuntia, kuten DDR:ää ja Neuvostoliittoa.

Konstanzin kirkolliskokouksella on suuret tavoitteet: suuren skisman lopettaminen (jolloin paaveja oli parhaimmillaan jopa kolme), katolisen kirkon sisäinen uudistaminen, kirkon julistuksen sekä sakramenttien käsittely ja harhaoppien nitistäminen. Uusi paavi saatiin kyllä valittua (Martinus V), muttei skismaa lopullisesti vielä päätettyä. Paavin ja kirkolliskokousten valtasuhteita ei myöskään pystytty selvittämään lopullisesti. Suurin onnettomuus oli se, ettei katolinen kirkko käyttänyt mahdollisuuttaan sisäiseen uudistukseen, vaan piti vielä odottaa Lutherin toimia 1500-luvulla, minkä seurauksena luterilainen kirkko erosi katolisesta kirkosta. Toinen epäonnen paikka katolisella kirkolla oli tässä blogissa myöhemmin käsiteltävä Trenton kirkolliskokous, joka totetui jo vastauskonpuhdistuksen hengessä, mutta jossa jälleen katolinen kirkko kieltäytyi kehittymästä.

Jan Husin muistomerkki Konstanzissa paikalla,
   jossa hänet poltettiin roviolla (Kuva: Wikimedia)

Konstanzin konsiilin surullista satoa oli myös Jan Husin (1370-1415) kuolemantuomio roviolla. Reformaatio olisi voinut tapahtua toisin, ja sata vuotta aiemmin, jos Husin ajattelu olisi tuolloin otettu todesta. Hus uskoi, että kirkko oli ennen muuta hengellinen yhteisö, johon kuuluivat vain Jumalan valitut. Tämä valinta valkenee ihmisille tosin vasta viimeisellä tuomiolla. Näin ollen hän kannatti predestinaatio-oppia, joka oli sittemmin myös Sveitsin reformaation yksi perusajatus, ja jolla on ollut merkittävä vaikutus jopa kapitalismin syntyyn (Max Weber). 

Erityisen voimakkaasti Hus arvosteli sivistymättömiä, ahneita ja vallanhimoisia pappeja, jotka olivat unohtaneet, mitä pappeus todella merkitsi. Tähän samaan problematiikkaan kuuluivat myös anekauppa sekä pyhäinjäännöksien ja pyhimysten kunnioittaminen, joista kirkossa tuli luopua. Paavin virkaa hän ei olisi lopettanut, mutta vaati, että paavin opetuksia ja toimia tulisi mitata Raamatulla. Raamatun tulisi olla koko uskonelämän ohje, ja sen pitäisi olla kansakielisenä kaikille saatavilla. Jan Husin teologisen ajattelun suuri vaikuttaja oli John Wycliff. 

Hus saatiin tulemaan Konstanziin viekkaudella ja väärillä lupauksilla. Häntä pidettiin kuitenkin vankina kurjissa oloissa, eikä hän päässyt kunnolla puolustamaan itseään. Roviolle vietäessä Husin päähän pantiin pilkkakruunu, jossa oli kuvattuna kolme perkelettä raastamassa kynsin Husia helvettiin. Kruunussa oli myös teksti: "Tässä menee suurin harhaoppinen". Tästä katolinen kirkko kantakoon häpeää edelleenkin, koska se ei ole vieläkään purkanut Husin heresiasyytöksiä. Siinä ei auta edes Johannes Paavali II hurskaat valittelut Husin kohtalosta vuonna 1999. Konstanzissa on Hus-museo ja Husin rovion paikalla on myös vaatimaton muistomerkki. Konsiilitalo on järven rannalla, talossa on hyvä ravintola, jossa näin keväällä oli herkullisia parsaruokia. Tiettyä ambivalenssia koin siinä herkutellessani...

Husin kurja kohtalo johti Böömissa Hussilaissotiin (1419–1436), joissa katoliset, hussilaiset ja taboriitit selvittelivät välejään Baselin kirkolliskokoukseen asti. Husin kansallinen merkitys on ollut suuri Tšekkoslovakiassa, myös kommunismin aikana. Seuraavana päivänä matka kulki Zürichiin zwingliläisyyttä tutkimaan.

Jan Husin "De ecclesiae" (Kuva: wikimedia)


Plataanien leikkiä Lindaussa






maanantai 23. toukokuuta 2022

Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 22.4.2022 Augsburg

 

Ettalin luostarikirkko

Suomen kirkon pappisliitto järjesti huhtikuussa 2022 opintomatkan Saksaan, Sveitsiin ja Italiaan, jonka teemana oli "Tunnustuksen tuntumassa". Fokuksessa oli Confessio Augustana, Sveitsin zwingliläinen reformaatio ja Trenton konsiili, jota voidaan pitää katolisen kirkon varsinaisena lähtölaukauksena. Matkan käytännön järjestelyistä vastasi liiton apulaistoiminnanjohtaja Merja Laaksamo ja teologisen asiantuntijana oli pastori, TT Esko M. Laine. Meitä matkalaisia oli noin 30. Oli hienoa olla taas matkalla kahden vuoden tauon jälkeen, ja tavata tuttuja teologeja sekä tutustua uusiin. 

Vaikka luterilaisuuden pyhät paikat sijaitsevat yleensä itäisessä Saksassa, on Baijerin Augsburg kuitenkin varsin keskeinen tunnustuskuntamme historiassa: siellä laadittiin 1530 Augsburgin uskonrauha (Melanchton), joka perustui ajatukselle cuius regio, eius religio. Augsburgissa Luther väitteli myös paavin kuurian kardinaali Cajetanuksen kanssa luterilaisen opin pääperiaatteista. Pyhän Annan kirkossa allekirjoitettiin vuonna 1999 Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen kesken. Julistuksessa todettiin, että Trenton konsiilissa annetut oppituomiot olivat jo vanhentuneita, ja että kirkot jakavat saman käsityksen vanhurskauttamisopista. Augsburgin erikoisuus on myös Augsburger Hohes Friedensfest, kaupungin rauhanjuhla, jota on vietetty vuosittain uskontokuntien välillä jo vuodesta 1650 lähtien. Ainoa keskeytys oli sotavuosina 1942–1944. Nykyään tapahtumassa on myös uskontojen välistä dialogia, ja juhla huipentuu yhteiseen ruokailuun raatihuoneentorilla. Friedensfest kuuluu Unescon aineettomaan maailmanperintöön.

Augsburg oli Saksan kauneimpia barokkikaupunkeja ennen toista maailmansotaa. Kaupungissa oli suuret MAN:in ja Messerschmittin tehtaat, joissa rakennettiin mm. sukellusveneiden moottoreita. Tehtaat ja kaupungin barokkiperinne hävitettiin helmikuussa 1944, jolloin oli kaupungin suurpommitus. 1500 ihmistä kuoli, heistä pääosa oli em. tehtaiden pakkotyöläisiä. Kaupungissa ei ollut tuolloin yhtään kunnollista pommisuojaa. Jörg Friedrichin teos Der Brand kuvaa hyvin Saksan pommittamista, jonka yhtenä tavoitteena oli saksalaisen kulttuurin hävittäminen. Augsburgin tuhosta kantoi vastuun englantilainen kenraali Arthur Harris. 

Luterilainen hiljentyy kaupungissa ainakin kahdessa paikassa: tuomiokirkossa ja Pyhän Annan kirkossa. Tuomiokirkon edessä Luther haastoi julkisesti paavin opetukset väiteltyään sitä ennen kardinaali Cajetanuksen kanssa. Tuomiokirkko on varsin vaikuttava nähtävyys. Sen goottilaiset Profeettaikkunat ovat vanhimmat lajissaan maailmassa, ja länsikuorin jättiläismäinen Kristoforus on pysäyttävä. Kirkko oli sellainen aarreaitta, että siellä olisi voinut viettää monta päivää osaavan oppaan johdolla.

Augsburgin tuomiokirkon lasimaalauksia

Kristoforus
Pyhän Annan kirkko, St. Anna, on monella tavalla merkittävä paikka, koska se liittyy uskonpuhdistuksen historiaan Lutherin ja Cajetanuksen oppikeskustelun kautta, se on kaupungin luterilainen pääkirkko, jossa on kuitenkin yhtenä osana katolinen Fuggerin kappeli, joka on yhä edelleen suvun hallinnassa. Kirkossa on allekirjoitettu myös Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Kirkko oli aiemmin karmeliittaluostari, jossa on tyylikerroksia gotiikasta klassisismiin. Kirkon museossa (Lutherstiege) esitellään mielenkiintoisesti Confessio Augustanan syntyä, itse kirkkorakennusta ja reformaation vaiheita Augsburgissa. 

Kirkkosali on rikas tyylien sulautuma: goottilainen alttari, barokkikatto ja klassisistinen pääalttari. Iloinen yllätys oli kirkkosalin seinällä oleva Lucas Cranachin maalaus Sallikaa lasten tulla minun tyköni, jonka kopio riippui vuosikaudet työpöytäni vieressä. Myös Cranachin tunnettu Luther-kuva oli kirkon seinällä. Kaikkein vanhin osa oli vieressä ollut Kultaseppien kappeli, jossa oli vaikuttavat Jeesuksen kärsimystä esittävät freskot. Kirkon Luther-piha ja karmeliittaluostarin ristikäytävä luovat teologista jännitettä, ja täytyy sanoa, että genius loci oli paikalla varsin voimakas. 

 
Lucas Cranach: Sallikaa lasten tulla tyköni

St.Annan goottilainen alttarikaappi

Augsburgin tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluu myös Fuggerein kortteli, 1500-luvulta säilynyt maailman ensimmäinen Sozialsiedlung, asuinalue, jonne asukkaat on valittu sosiaalisin perustein. Jakob Fugger oli keskiajan tunnetuimpia pankkiireja, joka rahoitti mm. Kaarle V:n keisarinvaalia, Pietarin kirkon rakentamista ja anekauppaa. Fuggerille tuli kova synnintunto rikkautensa vuoksi, ja hyvitykseksi vauraudestaan hän rakennutti Augsburgiin yli kuudenkymmenen talon asuinalueen, joka oli tarkoitettu ainoastaan kaupungin köyhille. Myös nykyään asunnot jaetaan sosiaalisin perustein, vuosivuokra on vain 88 senttiä. Fuggerin perhe pitää säännöllistä yhteyttä asukkaisiin, ainoa toivomus on, että he rukoilisivat perheen puolesta kolme kertaa päivässä. Fuggerein merkitys on ollut suuri Saksan kaupunkirakentamisen historiassa: talojen harjarakenteet, katuverkosto, suihkulähteet ja pienet puistot sekä puutarhat löytyvät vaikkapa Heinrich Tessenowin arkkitehtuurissa, mikä on jättänyt leimansa esim. 1900–1930 luvuilla rakennettuihin saksalaisiin esikaupunkeihin. 

Fuggerei

Modernia Augsburgia

Augsburg on varsin hieno kaupunki historian ystävälle. Kaupungin ilmapiiri on eteläinen, ja se on kuulunut aina Rooman henkiseen ja aineelliseen vaikutuspiiriin. Kuitenkin kaupungin luterilainen historia on ollut myös merkittävä. Maximilianstrassen barokkinäkymät, kaupungintalo, monet suihkulähteet, keskiaikaiset kujat, reformaation muistopaikat ja iloinen kapakkaelämä luovat kaupunkiin aivan oman ilmapiirinsä. Ei sovi unohtaa myöskään hakkapeliittoja, jotka otettiin kaupungissa riemuiten vastaan paavilaisuuden ikeestä vapauttajina. Hyvä Suomi!

torstai 19. toukokuuta 2022

Scribo, ergo sum

Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkuna

Vanha vainooja on pitänyt hyvin huolen masennuksesta ja vienyt myös kirjoitushalut, muttei onneksi lukuhaluja. Luvun alla on mm. Einar W. Juvan Suomen taistelu itää vastaan, jonka tekijä on omistanut sodassa kaatuneelle pojalleen Juhanille. Sitten pitäisi tietysti kaivaa esille lapsuuteni lempikirja, Aarno Karimon Kumpujen yöstä, jonka kuvamaailma on ruokkinut minun maailmankuvani kehittymistä kovastikin. Ylempää hengenravintoa saan tällä hetkellä Viktor E. Franklin teoksesta Olemisen tarkoitus, joka vaatii todellista paneutumista, mutta palkitsee hyvin lukijansa. 

Blogini tilastosta näin, että 100.000 avauksen määrä ylittyi keväällä. Suosituimmat jutut ovat Viipuri-postaukset ja sieni-, leipä sekä nokkosturinat. Klassikkoanalyysit ovat myös olleet suosittuja, ja niihin olen myös usein panostanut monenlaista vaivaa ja tutkimista. Lukukertoja blogissani on keskimäärin 100 kuukaudessa, ja muutama uskollinen seuraaja jaksaa jopa kommentoida. 

Kirjoitan varsin kehällisistä ja epätrendikkäistä aiheista (paitsi hapanjuurijutut!), ja kirjoittamiseni keskiössä ovat olleet vanhemmat suomalaiset matkakirjat, vanhempi kirjallisuus, ruokajutut ja viime vuosina myös taidehistorian ympärillä pyörivät aiheet. Olenkin siirtänyt taidekirjoittamiseni toiseen blogiin nimeltään Butadeen poika. Pääasia on, että blogin nimi on outo, ja vaatii lukijalta pientä tutkimustyötä. Butadeen postaukset ovat hieman tieteellisempiä, niissä on kirjallisuusluettelot tai lähdeviitteet, ja ne ovat pidempiä kuin tämän blogin jutut. 

Tarkkaava lukija on myös huomannut, että osa teksteistä on vironkielisiä. Olen harrastanut tuota kaunista ja vaikeaa kieltä aika intensiivisesti jo neljättä vuotta, ja halusin myös kokeilla tekstien tuottamista veljeskansan kielellä. Virolaisissa teksteissä on myös virolaiset aiheet. Niiden kieliasun olen käynyt läpi opettajani kanssa. Jos haluat niistä suomennoksen, niin käännös-gadgetti blogin oikeassa reunassa muuntaa tekstin kohtalaiseksi suomeksi. Viron kieli on antanut paljon iloa ja uutta oppia, ja se on auttanut pitämään myös päävärkin kunnossa.

Blogin pitäminen on minulle väline todellisuuden hahmottamiseen ja käsittelyyn. Scribo, ergo sum. Esseen kirjoittaminen on aina ilo tekijälleen, toivottavasti joskus myös lukijalleen. Tämän tekstin otsikkokuva on Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkunasta. Ikkunasta aukeaa rikkaita henkisiä ja hengellisiä näkymiä. Akaatti-ikkuna on moderni, Sigmar Polken suunnittelema taideteos, jolla on suora viittaus Italian varhaiskristilliseen kirkkotaiteeseen, vaikkapa Ravennan tai Rooman kirkkoihin. Ikkuna hehkuu siis erilaisia merkityksiä, konnotaatioita, viitteitä, ideoita, joista meidän länsimainen kulttuurimme on rikas, ja jota meidän pitää puolustaa sanoin ja teoin varsinkin näinä henkisesti synkkinä aikoina. 

Aarno Karimo: Iso viha

Aarno Karimo: Taneli Medelplan kaivertaa aapisen puuhun