Ruusukkoon olen tässä kuussa törmännyt kolmessa yhteydessä: Helsingin kirjamessuilla oli Katolisen tiedotuskeskuksen esittelypiste, jossa mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi tarttui mukaan ohjelehtinen Pyhä ruusukko. Frankfurtissa ollessani poikkesin tapani mukaan myös yhteen katoliseen kirkkoon, jossa ovenpielessä oli jaossa ruusukkorukoukseen johdattava kirjanen Betet täglich den Rosenkranz. Kolmas, tosin epäsuora viittaus ruusukkoon tulee aika ajoin Radio Suomen aalloilta, joissa Abreu laulelee 20 Ave Mariasta. Laulun viesti on sellainen, että vaikka nainen ei uskokaan Jumalaan, olisi hän valmis lukemaan 20 Ave Maria -rukousta, jos mies vain tarjoaisi sellaista kyytiä, ettei henki enää kulkisi; hohhoijaa... Erikoisia nämä nykyajan tiedostavien naisten unelmat. Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen -linja on jotenkin teologisesti rehellisempää tässä musiikkilajissa. Toisaalta kuitenkin eroottinen ja uskonnollinen hurmos ovat läheistä sukua toisilleen.
Peegee hydatoon
LXX, Ησαΐας 12,3 καὶ ἀντλήσατε ὕδωρ μετ᾿ εὐφροσύνης ἐκ τῶν πηγῶν τοῦ σωτηρίου. Lähteen äärellä.
perjantai 29. marraskuuta 2024
Ruusukko
Ruusukkoon olen tässä kuussa törmännyt kolmessa yhteydessä: Helsingin kirjamessuilla oli Katolisen tiedotuskeskuksen esittelypiste, jossa mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi tarttui mukaan ohjelehtinen Pyhä ruusukko. Frankfurtissa ollessani poikkesin tapani mukaan myös yhteen katoliseen kirkkoon, jossa ovenpielessä oli jaossa ruusukkorukoukseen johdattava kirjanen Betet täglich den Rosenkranz. Kolmas, tosin epäsuora viittaus ruusukkoon tulee aika ajoin Radio Suomen aalloilta, joissa Abreu laulelee 20 Ave Mariasta. Laulun viesti on sellainen, että vaikka nainen ei uskokaan Jumalaan, olisi hän valmis lukemaan 20 Ave Maria -rukousta, jos mies vain tarjoaisi sellaista kyytiä, ettei henki enää kulkisi; hohhoijaa... Erikoisia nämä nykyajan tiedostavien naisten unelmat. Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen -linja on jotenkin teologisesti rehellisempää tässä musiikkilajissa. Toisaalta kuitenkin eroottinen ja uskonnollinen hurmos ovat läheistä sukua toisilleen.
torstai 14. marraskuuta 2024
Vaikeaa taidetta VI: Paluu Reimsiin
Ranskalaisella kulttuurilla on usein pyrkimys monipolviseen ja kryptiseen muotoiluun, vaikka klassinen sanonta ce qui n’est pas clair n’est pas français pyrkii toista väittämään. Olen aikaisemmin postannut de Musset´stä, Viime vuonna Marienbadista ja Georges Bataillesta, jotka kaikki katsoakseni kuuluvat vaikean taiteen kategoriaan, niin myös Didier Eribonin Paluu Reimsiin.
keskiviikko 13. marraskuuta 2024
Anders Ramsay: Muistoja lapsen ja hopeahapsen
lauantai 9. marraskuuta 2024
Tuokiokuvia Frankfurt am Mainista
Jälleenrakennettua Römerbergiä |
Perusasioiden äärellä |
Iida Turpeinen ja Maximilian Murmann |
IG-Farben-Haus |
perjantai 23. elokuuta 2024
Tuokiokuvia Skotlannista
Ile of Skye |
Näkymä Edinburghin Candlemaker Rowlle |
High Street |
Edinburghin linnanpiha |
Skotlannin kansallismuseon suuri sali |
Greyfriars Bobby |
V&A Desigmuseum ja RRS Discovery |
Macintoshin Oakroom |
Portreessä on mikroilmasto |
Ylämaa kutsuu! |
sunnuntai 30. kesäkuuta 2024
Kulttuurin syrjäpoluilla Tallinnassa III: Elokuvateatteri Sõprus
Yksi Tallinnan viehätyksen syy on sen kaupunkikuvan monikerroksisuus. Kävellessä kaupungin halki näkee kaupungin eri kulttuurikerrokset toisiinsa limittyneinä. Tallinnassa on paljon paikkoja, joissa genius loci on vahvasti läsnä: Pyhän Knuutin kiltatalo, Vilen Künnapun kukkakauppa, Tallinnan Kunstihoone...
Lempirakennukseni Tallinnassa on Sõprus-elokuvateatteri, sillä sen estetiikka ja kulttuurihistoriallinen tausta ovat kiinnostavia. Ennen toista maailmansotaa kolmion muotoisella tontilla Vana-Posti-kadulla sijainnut rakennus tuhoutui vuonna 1944 puna-armeijan pommituksissa. Sõprus-teatteri rakennettiin vuosina 1950-1955 raunioituneelle tontille, ja sen suunnittelivat arkkitehdit Friedrich Wendach, August Volberg ja Peeter Tarvas. Wendach oli Nõmmen kaupunkiarkkitehti, ja häntä kutsuttiin "temppeliteattereiden asiantuntijaksi", koska hänen rakennuksensa edustivat stalinistista eklektismiä (esim. Punane Täht -teatteri Narvassa). Volbergin tunnetuimpia teoksia ovat Rakveren pankkitalo, Kirjanike Maja Tallinnassa ja uusi Vanemuine Tartossa.
Elokuvateatterista piti alun perin tulla Leningrad, sitten Spartacus ja lopulta päädyttiin ystävyyteen, Sõprus, koska tuohon aikaan alettiin lämmitellä Neuvostoliiton ja Kiinan välisiä suhteita. Ystävyydellä virolaisten kanssa elokuvateatterin nimellä ei siis ole mitään tekemistä. Elokuvateatterit olivat Neuvostoliitossa keskeisiä kulttuurirakennuksia, koska elokuvaa pidettiin merkittävimpänä taidemuotona sen kansanomaisuuden vuoksi.
Neuvostoideologia heijastui rakennuksen ulkomuotoon ja sisustukseen. Stalinistisen arkkitehtuurin ihanne oli, että rakennus oli sisällöltään sosialistinen, mutta muodoltaan kansallinen. Tällaisia rakennuksia löytyy esimerkiksi Rostockista, Jerevanista tai Pekingistä. Tuolloin neuvostoarkkitehtuuri on myös ennen muuta kolonialistista arkkitehtuuria, jonka tehtävänä oli propagoida neuvostoelämän ylivoimaisuutta.
Sõpruksen pylväin koristeltu julkisivu on saanut inspiraationsa paikallisista aiheista: pylväiden kapiteelit ovat kuin setunaisten paidanhihat, ja julkisivun dolomiitti on peräisin Saarenmaalta. Sivujulkisivujen metoopit kuvastavat sodankäyntiä, teollisuutta, maataloutta, mineraalien tuotantoa ja tiedettä, ja etujulkisivun kolme metooppia viittaavat kirjallisuuteen, teatteriin ja kuvataiteeseen. Rakennuksen sisustuksen tarkoituksena oli ilmaista, että elokuvateatteri on todellinen kulttuurilaitos, joka on tarkoitettu kaikkien kansanosien henkiseen kasvatukseen. Antiikkiset aiheet, eklektiset tyylipiirteet ja funktionalistinen tilajako ovat keskeisiä elementtejä stalinistisessa arkkitehtuurissa.
Elokuvateatterissa on kaksi kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa on kassojen eteinen, jonka takana on tilava näyttämösali ja ruokasali. Kaikissa tiloissa on pylväiköitä ja runsasta koristelua. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on myös tupakkahuone, huoneet näyttämötaiteilijoille ja hallinnolle. Toisessa kerroksessa on kaksi elokuvateatteria, joihin kumpaankin mahtuu 400 vierasta. Elokuvateatterin sisustuksen suunnitteli Maia Oselein-Laul.
Rakennus välittää monenlaisia viestejä. Se oli ensimmäisiä rakennuksia, joita tehtiin Tallinnan vanhaan kaupunkiin, jonka venäläiset olivat pahasti tuhonneet ja jota he eivät suosineet siksi, koska sen monikerroksisuus oli merkki pitkästä historiasta lännen kanssa. Elokuvateatterin piti olla merkkinä uudesta ajasta ja edistyksellisestä neuvostokulttuurista. Rakennuksen muotokieli on selvästi neuvostoliittolainen, mutta sen monet yksityiskohdat heijastelevat monella tavalla kansallisia piirteitä sekä arkkitehtikunnan henkistä taustaa ja sitoutumista funktionalistiseen perinteeseen.
Vaikka Sõprus heijastelee neuvostoliittolaista estetiikkaa, katsoja voi myös huomata, että rakennuksessa on myös monia art deco -piirteitä. Myös materiaalien koostumus, mittasuhteet ja käsittely ovat hienostuneempia kuin yleensä neuvostoarkkitehtuurissa tuolloin. Esimerkiksi Tukholman konserttitalo ja meidän eduskuntatalomme ovat rakennuksen läheisiä esteettisiä sukulaisia. Rakennuksen viuhkamaisen muodon esikuva lienee myös Leningradin konstruktivistinen Gorki-teatteri.
Elokuvateatterin edessä oleva aukio on kaunis. Nyt siellä on nykyään myös suihkulähde, joka alun perin suunniteltiin sinne, muttei säästösyistä rakennettu. Näkymä Suur-Karja-kadulle on upea ja samalla juhlava. Rakennus kuuluu Viron kulttuurimuistomerkkien luetteloon.
maanantai 17. kesäkuuta 2024
Kulttuurin syrjäpoluilla Tallinnassa II: Marie Underin kadonnut synnyinkoti
Tällä paikalla Koidu-kadulla oli Marie Underin synnyinkoti |
Underin synnyinkoti (Kuva: Jaak Juske) |