Tupakkatakin ja fetsin taikaa.
Taustalla herra tukholmalaisunivormussa eli tikkitakissa.
Helmikuinen Tukholma oli yhtä räntäinen ja viileä
kuin Helsinki, mutta muutamassa päivässä kaupungista avautui monenlaisia
henkisiä ja aineellisia näkyjä. Tukholman antiikkimessuille oli oikean antiikin
lisäksi kannettu 50- ja 60-luvuilla rakennettujen kotien kuolinpesät.
Ruotsalainen moderni antiikki on selvästi halvempaa kuin suomalainen ja
valikoima on suurempi. Hilpeyden huippu oli A.Marchesanin standi, jossa pystyi
tilaamaan itselleen mittojen mukaan tehdyn tupakkatakin ja fetsin. Standilla
kävi kova suhina, kun Svantet tilailivat itselleen takkeja ja fetsejä. Sieluni silmillä näen östermalmilaisen herran vaeltelevan
kymmenhuoneisessa asunnossaan takin liepeet hulmuten ja havannalainen röyhyten. Näin naapurissa…
Tukholmassa kävellessä silmä tapaa kaikkialla monenlaista
kaunista, kuten vaikkapa tämä vanhan kyltin Gamla Stanissa tai sitten nämä
pienet terrakottakuviot Kungsgatanin talon seinässä. Reliefit ovat ajalta, jolloin Ruotsi oli luokkayhteiskunta: kun toinen kantaa raskasta kuormaa ja rakentaa maata, pelaa toinen pellavapöksyissään Gudrunin kanssa tennistä. Tosin nykyäänkin tuntuu Ruotsi olevan luokkayhteiskunta: palvelualoilla et näet montakaan alkuperäisasukasta. Mitä pellavapääruotsalaiset tekevät päivisin? Ehkä he kaikki pelaavat tennistä tai golfia Solsidanissa...
Tämä meditatiivinen kuva on Hedvig Eleonoran kirkosta, jossa kuuntelimme urkukonserttia. Kirkon oma urkuri Ulf Norberg soitti erittäin kauniisti Haydnin C-duuri sonaatin 48, Mauro Lanzan "Predellan" ja Mozartin "Eine kleine Nachtmusikin". Sinänsä outoja valintoja kirkkoon, koska mikään kappale ei ollut hengellinen, jos ei sitten ajatella, että kaikki musiikki on Jumalan kunniaksi. Mozart soi ihmeen keveästi uruilla, mutta kaikkein mielenkiintoisin oli "Predella". Väki kirkossa oli harmaahapsista, ja täälläkin läiskitään käsiä kirkossa. Eikö voisi olla hiljaa? Ajatelkaa vaikkapa Matteuspassion jälkeisiä muutamaa sekuntia, kun koko kirkkokansa on hetken hiljaa ja pidättelee itkuaan ja iloaan. Eikö voisi lähteä hiljaa kotiinsa ja tutkistella matkalla kaikkea koettua?
Hedvig Eleonoran kirkko
Viime
kesän kirkkokokemus Uppsalasta oli kovin korkeakirkollinen - siinä menossa
kalpenevat meidänkin Roomaan kumartavat kaapuniekat. Oli Evankeliumin
kantamista, kumartelua, kaiken mahdollisen resitointia ja ehtoollisaineiden
elevaatiota. Jotenkin tuntui, että muotoa oli enemmän kuin sisältöä.
Vete Katten sitter och tittar på Kungsgatan
Viimeinen ilonaihe tällä kertaa Tukholmassa oli raitiolinja numero 7 Segelstorgilta Valdemarsuddeen. Kaikissa kunnon kaupungeissa on raitiotie. Onnettomat tukholmalaiset menivät hävittämään raitioliikenteensä Ruotsin siirtyessa oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Onneksi ymmärsivät palata sivistyneiden kansakuntien joukkoon ja alkoivat rakentaa jälleen uusia linjoja. Raitioliikennettä Tampereelle ja Turkuun odottaen...
Linjalla 7