lauantai 20. toukokuuta 2023

Afrikka-kirja

Homo Victor


Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-kirja vuodelta 1931on varsin erikoinen ja ambivalenssia herättävä matkakirja. Jos teoksen käsikirjoituksen olisi antanut nykyaikaiselle kokemuslukijalle (sensitivity reader), olisi siitä jäänyt tuskin mitään julkaisukelpoista eläinkuvauksia lukuun ottamatta, koska kenialaisia on kirjassa kovasti toiseutettu. Teos kuvaa taiteilijan ja hänen perheensä matkaa Keniaan vuosina 19091910. Matkalla oli kaksi tavoitetta: se oli sekä safari, jolla saalistettiin suurriistaa, että retki taiteilijan ilmaisun laajentamiseksi. Kirja on painettu kermankeltaiselle vesileimapaperille, ja teoksen taide- ja valokuvajäljennökset ovat korkeatasoisia. Kirjan on koonnut taiteilijan poika Jorma Gallen-Kallela isänsä päiväkirjojen ja muistiinpanojen pohjalta.

Tana-joella

Kirjan parasta antia on afrikkalaisen luonnon kuvaus: Gallen katselee luontoa taiteilijan silmin ja analysoi myös väri- ja valokokemuksiaan, jotka sitten välittyivät yli 150 maalauksessa, jotka hän teki tuon matkan aikana. Gallenin Afrikka-aiheiset työt ovat olleet ulkokehällä taiteilijan tuotantoa käsiteltäessä, koska yleensä on arvostettu ennen muuta hänen kansallisiin aiheisiinsa perustuvia teoksiaan. 

Kirjan perusteella Gallen nauttia elämästään safarilla, myös hänen perheensä, vaikka nykynäkökulmasta on ollut varsin vastuutonta viedä esim. lapset alkeellisiin oloihin ja vaaroihin. Pieni Jorma Gallen oppi matkan aikana suurriistan metsästäjäksi, jolla oli myös oma aseenkantajansa. Muutenkin hän tuntui oppineen, kuinka siirtomaaherran pitää käyttäytyä. Kymmenet kantajat ja palvelijat mahdollistivat Gallenin perheelle savannilla säädynmukaisen elämän kylpyineen ja katettuine päivällispöytineen. Jorma Gallen-Kallelan kohtalona oli kuolla talvisodan ensimmäisenä päivänä: heittäytymällä ratsumestari Adolf Ehrnroothin päälle hän pelasti tämän hengen itse menehtyen. 

Ammuttu virtahevonpoikanen

Nykylukijan voimille ottaa loputun eläinten tappamisen yksityiskohtainen kuvaaminen. Eläimet olivat pääosin ryhmän ravintona, mutta osa eläimistä preparoitiin, säilöttiin spriihin tai niiden osia kuivattiin ja lähettiin Helsinkiin museoihin. Osa eläimistä tapettiin ainoastaan tappamisen ilosta, tosin tämä alkoi vähitellen olla myös Gallen-Kallelalle vastenmielistä. Norsuja ja kirahveja hän ei enää halunnut ampua lainkaan. 

Mustien toiseuden korostaminen ottaa myös välillä voimille, vaikkei olisikaan taipumusta anakronismiin. Neekerit haisevat, juovat verta suoraan eläinten valtimoista, hierovat itseensä tapettujen eläinten sisälmyksiä ja haluavatpa jopa maistaa valkoisen miehen lihaa. Toisaalta Gallen kuvaa jopa eroottisesti kenialaisten miesten kauneutta ja heidän alkukantaista voimaansa. Kuvauksista tuli mieleen Leni Riefenstahlin nuba-kuvat. Gallenille syntyi retken aikana luottamussuhde paikallisiin metsästäjiin, joiden luonnonymmärystä hän osasi arvostaa.

Hänen täydellisen kaunis klassillinen muotonsa, hänen hartiainsa komeat kaaret, paisuvat kaulajänteet, koko hänen himmeässä tulenloimossa loistava mustasilkkinen ihonsa, kaikki syöpyi liekkien välkkeessä silmänräpäyksessä lujasti mieleen. Hänen lujat mantelinmuotoiset silmänsä loivat minuun miehekkään katseen ja hänen sieraimensa kaartuivat värähtelevinä kuin nuoren gasellin; koko hänen asentonsa oli luja kuin pronssiin valettu.
 
Ensi vuoden tammikuun loppuun on Tarvaspään museossa Paluu Keniaan -näyttely, jossa luodaan nykyaikainen näkemys tästä taiteilijan Afrikan matkasta. Mukaan on otettu ajan hengessä myös kenialaisten näkemyksiä. Museoon kannattaa poiketa katsomaan hienoja maalauksia ja muita esineitä Gallen-Kallelan Afrikan matkalta. Kirjaan kannattaa tarttua kauniiden kuvien ja piirustusten vuoksi. 


Teltat kuutamossa Kahara-vuorella