 |
| Käy kohti isänmaatansa tien kaidan matkalaiset |
Olen aina mielenkiinnolla ja osin ilolla lukenut katolisissa kirkoissa jaettavia kirjasia, jotka avaavat konkreettisia näkemyksiä yksilön uskonelämän harjoittamiseen. Ne on kirjoitettu maanläheisesti ja Kaanaan kieltä välttäen; arvelen kohderyhmän olevan kristinuskosta vieraantuneet ihmiset. Näissä kirjasissa lähestytään uskon salaisuutta uskonnon harjoittamisen kautta (esim. katumus, rukous, siunaaminen ja paasto). Me luterilaiset olemme perinteisesti syyttäneet katolista kirkkoa ritualismista ja tekovanhurskaudesta, mutta voisimme kuitenkin Rooman tielle sortumatta oppia monia asioita katolisilta veljiltä ja sisarilta. Tämän postauksen pohjana on Monsignore Thomas Schlichtingin kirjanen Wie Katholiken leben. Heilsame Rituale.
Hengellinen elämä on ennen muuta toistuvaa arkipäiväistä elämää. Arki opettaa meitä huomaamaan kaiken pienen ja kätketyn, josta avautuu näkymä suurempaan. Aamu, päivä ja ilta luovat rungon elämälle. Viikoittain toistuva työn ja vapaa-ajan vaihtelu on Jumalan lahja ihmisille. Erityisesti kolme viikonpäivää ovat merkityksellisiä katolilaisille: perjantai, koska se on Jeesuksen kuolinpäivä (viikoittainen paastopäivä), lauantai, koska silloin virittäydytään pyhän viettoon ruusukkorukouksella, ja sitten sunnuntai, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Schlichting on erityisen huolissaan pyhäpäivän pyhyyden katoamisesta nyky-yhteiskunnassa, jossa pyhän ja arjen ero alkaa olla häälyvä.
Kirkkovuosi on suurin kristityn elämän rytmittäjä, jonka keskeisinä elementteinä ovat suuria kristillisiä juhlia edeltävät adventti- ja pääsiäispaastot. Myös seitsemän sakramenttia ilmaisevat ihmiselle Jumalan läsnäolon elämässä. Schlichting vertaa sakramentteja kaivoihin, joista voi ammentaa elämän vettä.
Kirjasessa on siunaamiselle omistettu kymmenisen sivua. Siunaaminen on kristityn perustoiminta, jossa muistetaan kaiken hyvän antajaa. Lapset siunataan koulumatkalle ja illalla yöunille, kotoa lähtevät nuoret siunataan, samoin uusi koti. Ruokarukous on jokapäiväinen siunaaminen, samoin leivän siunaaminen joko leivottaessa tai ruokapöydässä ennen leikkaamista.
Siveydestä ja ripistä olen postannut aikaisemmin. Tekijä korostaa toistamisen merkitystä kristityn elämässä. Toistuminen on olemassa jo meidän konstituutiossamme: sydämemme lyö ja hengitämme. Toistamisella on ennen muuta kasvattava tehtävä.
 |
| Kun me sanaa viljelemme, sinut saamme leiväksemme. |
