Pääkaupunkiseudun seurakuntien joulukalenteri 2024

Kirkon ja Kaupungin jakamat joulukalenterit ovat aiheuttaneet minussa viime vuosina ristiriitaisia tunteita. Leimaa-antavana viestinä niissä on ollut jonkinlainen alatien kristillisyyden tulkinta adventista, jossa mitään joulun eteen ei kannata tehdä, koska se tulee itsestään valmistelematta. Luukkuja avatessa on syntynyt lähinnä syyllinen olo - ehkäpä se on hyvä paaston aikana. 

Tänä vuonna yllätys oli toisenlainen: kalenteri, jonka tulkintaa tarvitaan runsaasti teologista ja filosofista esiymmärrystä. Luukkujen maksiimit oli laatinut kirjailija, esseisti ja kääntäjä Antti Nylén. Nyléniin tutustuin aikaisemmin lukiessani Huysmans´n nerokasta Vastahankaan -teosta, jonka Nylén on kääntänyt ja johon hän on kirjoittanut johdantoesseen. Olin myös lukenut hänen muita esseitään ja iloinnut siitä, että katolinen, älykäs kristitty sai paljon julkisuutta, joka pohjautui osaamisen ja oivaltamisen substanssille.

Seuraavaa kohtaamista ei olisi pitänyt tulla, jotta olisin voinut säilyttää Nylénistä saamani apollonisen kuvan. Katsoin nimittäin ohjelman Miki Liukkonen, sivullinen, jossa Liukkonen menee tapaamaan Antti Nyléniä. Kohtaamisessa ollaan vegaaneja, juodaan vihreää teetä ja kissatkin kiehnäävät kuvioissa, joten tällainen puuhelmipoikien miitti riitti minulle. Jotenkin tuntui, että Nylén laski tasoaan.

Palaan nyt vuoden 2024 joulukalenteriin. Uskon, että monelle kalenterin avaajalle kävi niin, että syntyi jonkinlainen kohtaanto-ongelma tekstien ja oman ymmärryksen välille. Miksi minä en tajua näitä juttuja? Miksi nämä ovat niin vaikeita?

Biologinen fakta: ihminen on eläin. Teologinen fakta: Jumala tuli eläimeksi. 

Uskon ja tieteen ongelmaa ei kirkkomme ole kovin innokkaasti käsitellyt, eikä evoluutiokriittisellä diskurssilla ole siellä tilaa. Tämä on sääli, koska se lyö kiilaa uskon ja tieteen välille. Erityisesti invarianssin ja todellisuuden komplementaarisen luonteen käsittely rikastaisi kovasti tätä keskustelua, mutta sitä lienee turha odottaa. Nylénin maksiimi istuu hyvin nykyajan materialistiseen maailmankuvaan. 

Sana tuli lihaksi. Hirveä sotku!

Vegaani on yllättävän kiinnostunut lihasta, ja mieleen tulee Ville Rannan verta tihkuvat piirustukset Hesarista. Rohkea kuva inkarnaatiosta, jossa lihaksi tullut Jumala aiheutti perustavalaatuisia muutoksia ihmisten ajattelussa. 

Jeesus tulee! Älä Herran nimessä ole ainakaan valmis.

Tässä tulee kuittia herätyskristillisyyden suuntaan: mitä tarkoittaa valmiina oleminen? Varoitetaanko liiasta omavanhurskaudesta? Viidesläiset vaviskaa! Samaan kategoriaan kuuluu myös:

Kiirastorstaina havahdut tähtesi himmeyteen.

Jumalasta puhumisen vaikeuden Nylén muotoilee näin:

Vaikea läksy: puhua Jumalasta kuin kiroaisi!

Kauhtuneiden sanojen takana Jeesus on aina vastasyntynyt.

Kalenterilla on monia ansioita. Isona teologisena fokuksena on pääsiäinen, jota tarkastellaan joulun kautta. Joulu on pääsiäisen porstua. Monet mietelauseista pakottavat pohtimaan omaa elämää ja sen valintoja. Lukijaa ei päästetä helpolla, ja kaikkea ei voi ymmärtää. Tätä ymmärrystä helpottamaan voi avata myös virtuaaliset kalenteriluukut, joissa Nylén avaa mietelmiään. Kaikkeen on satsattu paljon rahaa ja työtä, kalenteri on käännetty ruotsiksi ja englanniksi, mutta uskon, että moni seurakuntalainen joutui toteamaan virren 602 tapaan, että Hämmennys valtaa usein tajuntamme... Minusta oli mukavampaa avata partiolaisten kalenteria, koska se oli jouluinen, ei haastava.

Oma lukunsa on Ilja Karsikkaan kuvitustyö, joka oli kyllä taidokasta, mutta herätti ambivalenssia: kaupungin yllä punaisessa etnopaitulissa liehuva flamencotanssija ei tuo jouluisia ajatuksia mieleen. Kaikki vähemmistöt oli myös kuvituksessa otettu huomioon, kuten ajan henkeen kuuluu, mutta poc-närkästyin, kun Jeesus-lapsi ja Joosef eivät olleet ruskeat Marian tapaan.

Pitäisikö Kirkon ja Kaupungin toimittajien miettiä sitä, ketkä lehteä lukevat kaikkein eniten? Toiseuden ja vähemmistöjen ylenmääräinen esiin nostaminen alkaa kääntyä tiedotusvälineissä vähitellen itseään vastaan. Tulevan joulun kalenteri voisi olla kansanomaisempi, mikä ei tarkoita älyllisen tason laskua.