Sirkka Seljan Enkelin pelto (1957) on vuosikymmeniä ollut kirjahyllyssäni. Joskus nuorena olin lemmen pyörteissä ihastunut kokoelman Solfatara-runoon, mutta jätin muuten kirjan lukemisen moneen kertaan sen vaikeaselkoisuuden vuoksi. Luettuani Gregoriuksen marraskuisen Selja-postauksen, uskaltauduin jälleen kirjan ääreen ja ajattelin liittää sen kirjoittamaani Vaikeaa taidetta -sarjaan. Hyvä runous on kirjallisuuden kuninkuuslaji, koska se on monikerroksellista ja avautuu aina uudella tavalla riippuen omasta kehityksestä lukijana ja ihmisenä. Lohdullista on myös se, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää nyt, vaan ehkä joskus myöhemmin, jos silloinkaan. Runous on lukijalle nykyistä muotitermiä käyttääkseni aina haastavaa.
Kirjan kannen on suunnitellut Tuulikki Pietilä tuoden mieleen lapsuuden väri- ja muotomaailma. Erityinen jännite syntyy paljaan puun ja kortteiden keskinäisestä elosta, joka viitannee myös runojen sisäkkäisiin maailmoihin. Kortteet tuovat viestin kivihiilikaudelta. Mieleen tulevat Inari Krohnin unenomaiset kasviaiheiset etsaukset, joissa vilahtelevat myös kortteet. Seljan runoissa on vahvasti läsnä platonilainen dualismi, jossa olemassaoleva kumpuaa ikuisista substansseista. Aila Meriluodon Duinon elegioiden käännöksessä on hieno muotoilu olevampaani tuohon vain häviäisin. Tuota olevampaa Selja myös tavoittelee runoillaan. Välittäjänä näiden maailmoiden välillä toimivat enkelit, enkelin siemenet tai enkelin pelto. Uskon, että Selja oli tutustunut Rilkeen ja tämän enkelikuvastoon.
Miten sisäinen päivä:
syksyn puut
loistaen hillittyä valoa
järvi hopeinen järvi
kimaltaen syvällä itsessään.
Ja enkeli
ammoin vuodatettu, puhuu:
sinä minun peltoni hedelmätarhani
marmorini veistossaveni
on aika vaatia sinussa
omaa ilmitulemistaan
niin kuin siemen joka viljassa vaatii
itseään takaisin.
Minne olenkaan valunut
omista käsistäni?
Tämä enkelin siemen
alussa hauras ja ujo
kuin vastasatanut lumi
miten vaativaksi voimaksi onkaan kasvanut.
Saveni tämä nopeasti pingoittuva savi
suree itsensä puolikuoliaaksi
jokaista maaliin osumatonta heittoa
ja janoaa palata yhä uudelleen
tämän itseään luovan enkelin
taltan alle.
Kokoelma alkaa runolla Rea Silvia, jossa taru Rooman synnystä kasvaa kuvaukseksi naiseuden voimasta: Ikäänkuin tuulta voisi sitoa, ikäänkuin kahlehtia voisi valtamerta...Ja minä olin Tiber, maa ja susi. Runossa Kohtaaminen Selja kirjoittaa: Kuinka pidättää voin enää/tätä merta joka minussa/kuohahtaen nousee. Näistä kuvista mieli lähti etsimään vastaavaa runollista kuvaa Edit Södergranilta: Du sökte en källa och fann ett hav (Dagen svalnar). Ehkä kaikkein voimakkain naisenergian ylistys on viimeinen runo Tulivuori (Solfatara), jossa on läsnä sekä samanaikaisesti pidätetty intohimo, joka on sekä aistillista että taiteellista että alistuminen naisena olemisen kohtaloon (Minä olen hillinnyt itseni niin kauan/minä olen hillinnyt itseni kuin nainen/ja siksi minua jäytää salainen tuli).
Seljan käyttää paljon välimerellistä ja antiikin kuvastoa, mikä antaa runoille klassista patinaa. Runoilija liukenee tai katoaa salaisiin ja sisäisiin ajattomiin maailmoihin. Tämä matkailu maailmojen välille palvelee tunkeutumista tosiolevaisen piiriin. Toisaalta tuo tavoiteltu maailma on läsnä myös tässä ajassa ja paikassa: samat enkelit jotka uinuvat/luontokappaleissa ja niiden siemenissä/samat jotka sukupuolisuuden/kipunoivassa virrassa/kahden olennon yhteensulautumisessa/valvovat/kehityksen ylenevää kaarta.
Seljan enkelin siemenet veivät ajatukset Emanuel Coccian nerokkaaseen teokseen Kasvien elämä. Sekoittumisen metafysiikkaa, joka avasi minulle uuden tavan ajatella luonnonsuojelusta ja luonnontieteiden ja filosofian suhteista. Siemenestä hän kirjoittaa näin: Jyvä voidaan ymmärtää aivoina, koska aivot ovat yksi siemenen muoto. Siemenen immanensissa muoto ei ole enää esteettistä tai aineellista vaan osoitus salaisesta sielunelämästä, tiedostamattomasta ja aineellisesta psyykestä.
Osa Seljan runoista ei auennut minulle millään tavalla, mutta jään odottamaan uutta Selja-kairosta. Iloinen olin kuitenkin hengen retkistä, joita oli mahdollista tehdä tämän hienon taiteilijan runojen äärellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti