Tämän haluaisin avata Balthazar-kokoisena...
Hyvä lukijani! Vuosi bloggausta on tullut täyteen. En aloittaessani arvannut, kuinka tämä kirjoittelu voi viedä mukanaan. Välillä tuntuu siltä, että työnteko haittaa tätä tähdellisempää askaretta. Aiheita ja sanomisen tarvetta tuntuu olevan loputtomiin. Ehkäpä se johtuu siitä, että virkani puolesta olen oikeassa olemisen kaksinkertainen ammattilainen...
Postauksia on tullut noin kuusi kuukaudessa. Teologiaa on tullut vähemmän, kokkausta, kirjoja ja kaupunkikulttuuria enemmän. Koska kirjoittelen nimettömänä, on linja ollut positiivinen: kirjoitan kulttuurin myönteisistä puolista ja lähinnä siitä, mikä minua itseäni kulloinkin liikuttaa. Siinä mielessä tämä on hyvin henkilökohtainen blogi, vaikken kerrokaan kotioloista, työstä enkä muustakaan lähipiirin touhusta. Taustalla on kuitenkin halu vaikuttaa, tai ainakin herättää mielenkiintoa asioihin, jotka eivät ole aivan päivän mainstreamia. Tämä on vähän tällaista L´Etranger -touhua.
Marraskuussa oli jännitystä ilmassa, kun Peegeehydatoon valittiin Suomen kymmen parhaimman blogin joukkoon. Siitä olin ja olen vilpittömästi iloinen.
Te hyvät lukijani olette olleet laatutietoisia: eniten lukukertoja ovat saaneet jutut, jotka myös omasta mielestäni ovat parhaasta päästä. Kaupunkiflaneeraukset ja selvät kannanotot tuntuvat miellyttävän. Yllättävää kyllä juttu Koskimies-Somersalon keittokirjasta on saanut paljon lukijoita, samoin Mehis Heinsaaren kirjan esittely. Aitan aarteita on henkilökohtainen juttu, samoin on Herbaario, jolla ei kuitenkaan ole ollut niin paljon lukijoita.
Jotkut postaukset ovat olleet niin outoja, etteivät ne ole jaksaneet innostaa lukemaan (Clausewitz on poikaa, Kirkossa on kivaa, Helikonin lähde, Goethe ja ginkgo, Avantgardea Bukarestissa), mutta sisäinen pakko johdatti ne kirjoittamaan. Oudoissa postauksissa aukeaa kuitenkin toivottavasti isommat näkymät ja ne saattavat herättää tutkivan mielen. Usein nämä kuriositeetit lähtevät liikkeelle kirjahyllyn aarteista, muista yllättävistä löydöistä tai tapaamisista. Maailma on täynnä henkisiä salaisuuksia, merkityksiä ja seikkailuja - ne odottavat vain löytäjäänsä.
Se, mitä kaipaisin enemmän, olisivat lukijoiden kommentit. Olen saanut niitä viisikymmentä kappaletta ja niistä suuret kiitokset. On tullut kannustusta, kielenhuoltoa (siitä erityinen kiitos!), pieniä kertomuksia ja vihjeitä kulloiseenkin aihepiiriin. On kuitenkin muutamia yli sadan lukukerran tekstejä, joita kukaan ei ole kommentoinut, mutta joista tunnutaan kuitenkin pidettävän. Ehkä nämä jutut eivät provosoi vaan mahdollisesti viihdyttävät, ja ihmisillä on muutakin tekemistä kuin kommentoida outoja postauksia. Olisi siitä huolimatta mukava vaihtaa ajatuksia eri aiheista.
Saksaksi ja venäjäksi olen julkaissut saarnoja, matkajuttuja ja suomalaiseen kulttuuriin ja keittiöön liittyviä tarinoita. Lanttulaatikko-postauksella halusin herättää koko Saksan kansan tekemään tätä herkkua - ehkä ensi jouluna porisevat lanttupadat Maasilta Memelille saakka.
Olen myös kurkistellut muita bloggaajia, suosikkini on http://ketjukolaaja.blogspot.fi/, joka sanoo olevansa "viisikymppinen mieshenkilö, joka viettää vaatimatonta elämää ja kertoo lukemastaan." Tämä
bloggaaja väheksyy muutenkin sivistyksensä määrää, mutta hänen analyysinsä ovat syvällisiä ja hauskoja. Lukekaa ihmeessä!
Bloggaus avaa silmät katsomaan maailmaa siltä kannalta, mitä siitä voisi kertoa toisille. Bloggari on filtteri.