Helsinki on kaunis: flaneeraan ja esitelmöin (osa III)

Urbaania menoa koivumetsän keskellä

Syksyinen retki vei kauniiseen Kontulaan. Metromatka on sinänsä jo rikastuttava esteettinen ja sosiaalinen kokemus, jota suosittelen kaikille, jotka eivät asu metron varrella tai tuntevat muuten aversiota kaupungin itäiseen ilmansuuntaan. Helsinki on monipuolinen ja henkisesti rikas kaupunki, tämän voi todeta jo metromatkalla itään.  

Vaikka oranssi värinä on minusta hieman über, on Antti Nurmesniemen ja Börje Rajalinin suunnittelemien metrovaunujen väri nerokas: hämärissä asematiloissa hohtavat junat lämmintä valoa ja siirtävät matkaajan mentaalisestikin toisiin ulottuvuuksiin. Metrojuninen design on myös ajatonta: vanhatkin vaunut näyttävät moderneilta.

Kulosaaren sillalta avautuu vaikuttava näkymä merelle ja Viikkiin, vasemmalla puolella rannalla näkyy valkea Villa Jaatinen, sodassa kaatuneen arkkitehtilahjakkuuden Jarl Jaatisen ainoa, mutta sitäkin hienompi työ. Oikealla puolella on Kulosaaren huvilakaupunginosa, jonka kujat kätkevät taakseen monenlaisia kertomuksia.   

Kulosaaren jälkeen mieltä kiintää Itäkeskuksen dynaamisuus. Jos jäisin siellä pois junasta, poikkeaisin ihailemaan Puotinharjun Puhoksen aikanaan eleganttia pihaa, josta tulee eittämättä mieleen Niemeyerin Brazil. Milloin Puhoksen suihkulähde palautetaan jälleen paikalleen? Miksi arvokasta ympäristöä ei hoideta? Betoniarkkitehtuuri on syyttä huonossa maineessa. Syynä siihen on usein se, että betonin nyansseja tärvellään huonolla täydennysrakentamisella. Hyvä betoniarkkitehtuuri voi olla herkkää ja hienostunutta, esimerkkinä vaikkapa Nordenskiöldinkadun jäähalli tai Turun Pyhän Ristin kappeli. 

Loisin vielä katseen Erkki Kairamon piirtämää Itäkeskuksen 82 metriä korkeaa Maamerkkiä kohti, joka on kuin pystysuorassa seisova tulevaisuuden kone, todellinen konstruktivistinen runo.

SKS:n kirjassa Kontula. Elämää lähiössä todetaan: "Kontulassa asuvalle tulee (...) väistämättä särmiä, lähiössä ei pysy sileäpintaisena. Elämäntyyli on miellyttävän rento ja mutkaton. Kontulassa voi huoletta puketua tuulipukuun, joka yllään voi käydä Itäkeskuksessakin. Sen sijaan keskustaan mentäessä on puettava ylle farkut ja takki." Minulla oli ylläni lehmuksenvihreä Sasta-tuuliasu, joten sulauduin hyvin Kontulan vehreään maisemaan. Löytöretki saattoi alkaa. Kuuntel vaikka  Notkean rotan "Paluu betoniin" ennen saapumistasi Kontulaan. 

Kun Kontulan metroasemalta kävelee Emännänpolkua pitkin tunnelin läpi, on vasemmalla kädellä Käpy ja Simo Paavilaisen suunnittelema Mikaelinkirkko. Kirkon katolla istuu Kari Juvan veistämä Ristin tie -veistos, jossa on kuvattuna arkkienkeli Mikael. Veistoksesta tulee mieleen Eila Hiltusen Veden alla -veistos Tampereen uimahallissa. Kirkon vaakaraidotus taas herättää mielikuvia arabialaisesta arkkitehtuurista. On innostavaa, kun ympäristö suo monelaisia henkisiä virikkeitä ja antaa mielen vapaasti vaeltaa.

Kirkkoon kannattaa poiketa jumalanpalveluksen lisäksi katsomaan ennen muuta Hannu Väisäsen hienoa triptyykkiä Helluntain ihme - fragmentteja uskosta. Triptyykki on puhutteleva ja rikas taideteos, jota ilokseen katselee, jos saarna ei satu tulemaan kohti. Voi mietiskellä ylösnousemusta, Kristuksen haavoja, tyhjää hautaa, taivaan valtakunnan avaimia...Täytyy ihailla seurakuntaa, joka on uskaltanut ottaa tällaisen teoksen kirkkoonsa: tulevat sukupolvet tulevat päätöksentekijöitä kiittämään. Kirkkosali on vaaleanpunainen, mikä myös on suomalaisittain rohkea ratkaisu.

Mikael vauhdissa

Kävelen sitten hiljalleen Rintinpolun päähän, josta aukeaa avara puistonäkymä. Puisto on hyvin hoidettu ja siellä on paljon perheitä lastensa kanssa kävelyllä. Syksyinen näkymä voisi olla vaikkapa Central Parkista. Kevyt tuuli puhaltaa syyskesän lämmintä ilmaa ja lennättää lehtiä-aurinko kultaa koko puiston.

Kontulan Central Park

Kävelen puiston läpi ja saavun omakotialueelle. Erityisesti huomio kiintyi punatiiliseen, rinteeseen rakennettuun rivitaloon, jossa jokaisen asukkaan puutarha oli hyvin hoidettu, ja jokaisen pihan keskellä kasvoi kookas sypressi. Näyssä oli jotain roomalaista: Pini di Roma...

Roomalais-suomalaista tunnelmaa

Palaan takaisin Rintintielle: vasemmalle johtavat lehtevät kujat, joiden varrella on omakotiasutusta tai siistejä kerrostaloja. Kerrostalot ovat asettuneet viuhkamaisesti katuun nähden ja ne istuvat hyvin ympäröivään kaupunkiluontoon. Talojen arkkitehtuuri on yksinkertaista mutta solidia.

Jouko Kokkonen kuvaa Kontulan rakennushistoriaa näin em. Kontula-kirjassa:"Tavoiteltiin korkeatasoista arjen ympäristöä sarjatuotannon mahdollistamaan kohtuuhintaan. Tätä ajattelutapaa sovellettiin myös rakennusten suunnitteluun. (...)Kontulan asemakaavoituksessa sommittelu perustui korkeiden ja matalien rakennusten vuorotteluun ja vaaleaan väritykseen. Suurien ja korkeiden talojen vastapainona olivat laajat piha-alueet ja avoin korttelirakenne. Tavoitteena oli alueen mahdollisimman suuri yhtenäisyys riippumatta eri suunnitelijoista. (...)Mielestäni Kontulan arkkitehtuuri on komeaa sellaisena kuin se on-omilla ehdoillaan-ilman ylimääräistä somistamista tai saattamista uuteen uskoon."

Kontulassa on toteutunut Le Corbusierin kaupunkisuunnittelulliset ideat, rakennusten vapaa sijoittelu luonnon mukaan, liikennemuotojen erottelu, nauhaikkunat, kattoterassit, valoa ja ilmaa tulvivat modernit asunnot. Sosiaalisella puolella voidaan todeta, että "Jännitteinen yhteisö on tarjonnut elintilaa monenlaisille elämäntavoille." Huomionarvoista on se, että Kontula on miltei 30.000 helsinkiläisen kotiseutu, johon heillä on monelaisia tunnesiteitä. 

Orgaanista ja epäorgaanista harmoniassa

Syksyistä Kontulaa

Rintintiellä oikealla puolella on Helsingin yhteislyseon eli Hyllin kortteli. HYL on Suomen ensimmäinen erityislukio, joka on perustettu vuonna 1908. Koulun perustaja oli Hannes Gebhard, suomalaisen osuustoiminnan isä. Nykyisin HYL on edelleen yksityiskoulu, joka tarjoaa korkeatasoista opetusta Itä-Helsingissä. Yksityiskoulut rikastuttavat Suomen pedagogista kenttää tarjotessaan joustavia opetusratkaisuja, koska nämä koulut ovat usein taloudellisesti vakavaraisia eikä halinnollinen byrokratia niitä rasita.

Hyllin rakennuskompleksi on tehty ruskeaksi poltetusta tiilestä, ikkunanpielet ja ovet ovat punaiset. Rakennus edustaa hyvin oman aikansa arkkitehtuuria, tarjoten paikoitellen esteettisiä näkymiä.

Valon ja varjon leikkiä koulun pihalla

Porttitie ja Porttikuja tarjoavat flaneeraajalle innoittavia näkymiä: Rintintien ja Porttitien risteyksessä olevat talot sulkevat sisäänsä herkän sisäpihan, Porttikujalla olevat pitkät lamellitalot ovat vaikuttavia ja niiden sisäänkäyntien lakatut puiset ovet ja ovenpielet näyttävät arvokkailta. Aito arkkitehtuurinähtävyys on Kontukievarin talo, joka huokuu 1960-luvun parasta futuristista henkeä.

Punaisesta portista pääsee intiimille sisäpihalle

Porttitien uljasta lamellia

Kontukievarin futuristinen talo

Hyvästi Kontula!

Syksyinen flaneeraus Kontulassa päättyy. Kaunis ja lämmin syyspäivä sai kaiken näyttämään vieläkin paremmalta. Tämä flaneeraus oli ulkopuolisen tekemä, paikalliset voisivat kertoa ympäristöstään paljon mielenkiintoista. Kontulan asukkaat voivat olla iloisia elävästä kaupunginosastaan, hyvistä palveluista ja liikenneyhteyksistä. Kontula asettuu rakennustaiteellisesti eurooppalaisen modernismin perintöön. Tavoitteena on ollut luoda ihmisille miellyttävä elinympäristö ja siinä on onnistuttu. Käykää Kontulassa ja yllättykää!

Paluumatkalle voisi ottaa luettavakseen vaikka  Kontulan suuren runoilijan Tomi Kontion Ilman nimeä olisit valoa -kokoelman.