Koti taideluomana

 

Kylmien ja lämpimien värien valööriasteikot

Arkkitehti ja taidekriitikko Gustaf Strengell kirjoitti 1920-luvulla kolme arkkitehtuurin estetiikkaan liittyvää teosta: Koti taideluomana, Rakennus taideluomana ja Kaupunki taideluomana. Nämä teokset tarjoavat varsin intensiivisen lukukokemuksen, jos niitä jaksaa lukea lähiluvun periaatteella, siksi tiivistä ja osin kryptistä kirjoittajan tyyli on. Osansa hankalaan luettavuuteen tuo arkkitehti Salme Setälän suomennos (ei liene isän E.N.Setälän vaikutusta). Koti taideluomana -teos on omistettu kauniisti Vaimolleni, ja teoksessa on muutama värivalokuva, useita pohjapiirroksia sekä väri- ja pintakudelmaerittelyjä kirjoittajan kodista Loviisassa. 

Gustav Strengellin tunnetuin työ on Tamminiemen huvila (Villa Nissen) Helsingissä. Hän toimi yhdessä arkkitehti Sigurd Frosteruksen kanssa (mm. Helsingin päärautatieaseman suunnittelukilpailu). Arkkitehtuurinäkemyksissään hän vastusti kansallisromantiikkaa. Hän oli myös Euterpe-ryhmän jäsen. Strengellin viimeiset vaiheet olivat surulliset: wikiartikkelin mukaan Strengell plågades svårt av alkoholism, överdriven självkritik och depression, och tog sitt liv 59 år gammal. Strengell ampui itsensä Helsingin Pörssiklubilla sen jälkeen, kun oli tehnyt jäähyväisvierailun Alvar Aallon luona. 

Kirjan johdannossa Strengell kirjoittaa, että teos on neuvonantaja siihen, miten koti on taiteellisesti järjestettävä. Kaunis koti on merkityksellinen sekä yksilölle että myös yhteiskunnalle. Tämä kodin tehtävä korostuu erityisesti nuorten kasvattamisessa: "Tässä ei tarvinne lähemmin selittää mikä luonnetta muovaileva merkitys kasvavalle polvelle on saada aikaisemmat ja siten tulevaisuudelle tärkeimmät vaikutelmat muovautumaan kauniissa ympäristössä." Strengellin näkemys on ympäristödeterministinen: kaunis ympäristö muovaa hyviä ihmisiä. Tämä käsityshän oli perustavalaatuinen puutarhakaupunkeja suunniteltaessa (Hellerau, Kulosaari, Letchworth, Tapiola). 

Kirja jakaantuu lukuihin, joissa käsitellään väriä, sommittelua, mittakaavaa ja sopusointua. Mielenkiintoinen on myös tekijän Loviisan kodin sisutuksen tarkka analyysi: piirroksin, värivalokuvin ja selityksin käydään läpi jokainen huone, huonekalu ja esine. Ohessa on myös laajat perustelut huonekalujen ja taideteosten sijoittelulle sekä sisutuksen väri- sekä pintakudelmaerittelyt. Kirjan kuvitus koostuu amerikkalaisten, englantilaisten ja ruotsalaisten yläluokkaisten kotien sisustuksista, suomalaisia koteja edustavat kuvat Frosteruksen ja kirjoittajan kodeista, Jakkarilan kartanosta ja hämäläisestä talonpoikaistuvasta.

Värejä käsitellään varsin perusteellisesti, samoin niiden käyttöä keskenään. Tässä näyte Strengellin tyylistä: "Sinen on punaisen täysi vastakohta, kylmä, laimea väri. Se on vastapainona punaiselle, se neutralisoi punaisen ja keltaisen liian voimakkaan vaikutuksen, kun kaikki kolme esiintyvät yhtä aikaa. Sininen tekee kylmän, levollisen ja pidättyvän vaikutuksen." Tekijä johdattelee myös laajasti komplementtivärien ja sukulaissävyjen käyttöön. Tavoitteena on sisustuksen harmonia, jossa väreillä on keskeinen tehtävä. 

Tekijä korostaa useaan otteeseen, ettei hänen kuvaamansa estetiikka ole vain varakkaiden perintöosa, vaan varatonkin koti voi olla aistikkaasti sisustettu. Kaksi esteettistä näkemystä on vaikuttanut länsimaiseen käsitykseen kauniista sisustuksesta: kreikkalainen ja japanilainen näkemys (rokokoosta alkaen). Kreikkalainen estetiikka perustui matematiikkaan (esim. kultainen leikkaus tai pylväiden entaasis), japanilainen taas vuosisataiseen intuitioon siitä, mitä on harmonia. Tätä esteettistä eroa Strengell kuvaa seuraavasti: "Vastakohtana tälle perustuu kaikkialla japanilaisessa taiteessa tavattu suhteellisuus pääasiallisesti vuosisatojen kuluessa vaistoksi kehittyneeseen tunteeseen: japanilaisia suhteita, jotka ovat erittäin hienot ja hienostuneet, on hyvin vaikea ilmaista matemaattisin suhdeluvuin...". Japanilaisilla on hyvin kouliintunut tasapainon taju ilman suoranaista symmetrian tuntua.

Kun olen muutaman kerran vieraillut asuntomessuilla tai katsellut lehdistä kotien sisustuksia, tulee halu palata Strengnellin kuvaamaan maailmaan eikä tulla sieltä takaisin. Nykyään ihmiset asuvat valko-harmaissa kodeissa, joissa ei ole verhoja eikä mattoja, joissa keittiö törröttää keskellä olohuonetta, jossa kahvi juodaan muumimukista ja joista puuttuu kirjasto. Niin köyhiksi kasvoimme...

Ilman väriä ei ole mitään muotoja.

Jokainen yksityinen väri herättää väriherkässä henkilössä määrättyjä kuvitelmia ja tunteita.

Vastakohtaan perustuva kokonaisvaikutus on tosin luonteeltaan rikkaampi ja siksi myöskin mielenkiintoisempi kuin yhtäläisyyteen perustuva. 

Yksinomaan kyllästetyt värit vaikuttavat sivistymättömiltä ja raaoilta. 

- ankarasti tyyliä seuraavat sisustukset tulevat hyvin helposti kuiviksi...

Tässä näemme, että mittakaavan lähtökohta sisustustaiteessa on ihminen suhteineen ja mittoineen...

Ensiksi varoitus: vältettäköön kaikkea naturalistista koristelua! Luonto on luonto ja taide on taide...