SKS:n julkaisema teos Sigurd Frosterus. Taide elämänasenteena (Riika 2015) kuuluu Amos Anderssonin taidemuseon uuden sarjan julkaisuihin (nro 95). Kirjassa neljä tutkijaa valottaa eri näkökulmia Sigurd Frosteruksen elämään ja tuotantoon: Itha O´Neill kertoo Frosteruksesta taiteenkerääjänä, Susanna Thiel Libertyn taiteellisesta asioimistosta, Susanna Aaltonen kuvailee Frosterusten koteja ja Kimmo Sarje esittelee Frosteruksen esseistiikkaa. Kirjan painoasu on huomattavan kaunis painopaperia myöten: kirjaa oli ilo pitää kädessään, ja hieno sisältö palkitsi lukijan monella tapaa.
Frosterus syntyi Asikkalassa insinööriperheeseen. Perhe asui 1880-luvulla jonkin aikaa Englannissa, jonka seurauksena Frosterus oli koko loppu ikänsä anglofiili. Hän opiskeli aluksi estetiikka ja taidehistoriaa, mutta valmistui lopulta arkkitehdiksi. Hän osallistui aktiivisesti 1900-luvun alun suomalaiseen kulttuurielämään mm. Euterpen piirissä. Hänen elämänsä merkittäväksi käännekohdaksi muodostui työskentely Henry van de Velden arkkitehtitoimistossa Weimarissa. Tuolla hän myös tutustui Nietzscheen. Weimarissa ollessaan hän myös hankki taidekokoelmansa ensimmäiset teokset.
Ei voi kuinka ihmetellä sitä kaikkea hengen ja aineen runsautta, mitä Frosteruksen elämässä oli. Nuoruudessaan hän sai seurustella ja työskennellä Euroopan merkittävimpien henkien kanssa, Suomessa hän pystyi toteuttamaan visioitaan monella alalla. Hänen merkittävin saavutuksensa lienee Stockmannin tavaratalon suunnittelu. Työllään hän kykeni hankkimaan itselleen sellaisen elintason, että pystyi keskittymään juuri siihen, mitä halusi tehdä. Sodat tai muutkaan onnettomuudet eivät häntä suoraan koskettaneet. Kirjan kuvauksen perusteella Frosterus oli varsinainen onnenpoika.
Kirjassa kuvataan varsin laajasti Frosteruksen toimintaa taiteenkerääjänä. Hänen intressinsä kohdistui aikalaistaiteeseen: hän keräsi ennen muuta Finchin, Enckellin ja ranskalaisten impressionistien (Seurat, de Vlaminck, Signac) teoksia - hän arvosti siis koloristeja. Keräilijänä Frosterukselle oli tärkeintä väri ja muoto - sisältö ja symboliikka oli toissijaista. Finch oli hänen linkkinsä keskieurooppalaiseen kulttuurielämään. Tämä oli siksi merkittävää, koska Frosterus oli merkittävä esseisti ja hän pystyi näin vaikuttamaan elähdyttävästi suomalaiseen kulttuurielämään tuomalla sinne muitakin kuin kansallisia teemoja. Tästä välitystyöstä saamme muutenkin kiittää suomenruotsalaisia.
On suomalaisten onni, että meillä on ollut tällainen keräilijä, joka on pystynyt hankkimaan impressionismin mestariteoksia aikanaan kohtuulliseen hintaan. Kokoelma oli usein näytteillä Frosteruksen eläessä, ja hän testamenttasi sen myöhemmin Amos Anderssonin taidemuseolle, jonka peruskokoelmiin nämä taideteokset kuuluvat.
On mielenkiintoista havaita, että arkkitehti, jonka tuotanto on hienoa mutta solidia, suosi keräilyssään kevyttä, ilmavaa ja hiukan eroottista taidetta (esim. Enckellin maalaukset) - ehkä tämä on vain osoitus rikkaasta ja monipuolisesta peroonallisuudesta. Kirjan takaosassa on kuvattuna koko taidekokoelma pienoiskuvina. Frosteruksen kodissa nämä teokset olivat ryhmiteltyinä teemoittain: "Finch-käytävä", "Enckell-seinä" jne. Ripustus oli niin tiivis, että käytännössä asunnon seinät olivat maalausten peitossa.
Frosterusten kulttuurikoti Töölönkatu 12:ssa oli aikoinaan nähtävyys: sitä esiteltiin säännöllisesti suomalaisessa ja ruotsalaisessa lehdistössä. Koti oli sekä yksityiskoti että arkkitehdin elänmuodon ja osaamisen presentaatio. Frosterus oli itse suunnitellut talon jossa asui, ja hänen 350 neliömetrin asuntonsa talon ylimmässä kerroksessa oli tavallaan kaupunkihuvila kerrostalon katolla.
Asunto oli pohjapiirustukseltaan klassinen porvariskoti, joka oli jakautunut sosiaalisten hierarkioiden mukaan: siinä oli julkinen herrasväen puoli, talouspuoli ja privaatit tilat. Huoneita asunnossa oli kaikkiaan 12. Nykysilmällä katsottuna koti on tyylikäs, mutta raskas tyylien ja tavaroiden sekoitus. Kuitenkin tavoitteena lienee ollut "Gesamtkunstwerk", jossa omistaja on voinut asua ja elpyä työn rasitteista esteettisesti miellyttävässä ympäristössä.
Taide elämänasenteena on hieno kirja, jonka avulla voi matkata menneeseen maailmaan, jossa varakkaat idealistit saatoivat miltei rajoituksetta toteuttaa omia esteettisiä pyrkimyksiään. Kirja avaa kuvan myös toisenlaisesta Suomesta: kaikki eivät virsut jalassa vedelleet suolasärkeä ja piimänsintua. Keitä siis lehmuksenkukkateetä, ota tämä kirja käteesi ja kuuntele aluksi vaikkapa Jardins sous la pluie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti