Sokea pakanallinen jumalatar ohjaa ET-lapsia |
Päätin selvittää itselleni, millaisilla oppikirjoilla ET-lapsia ravitaan. Kiitos erinomaisen työtoverin sain kirjat käyttööni, ja muutenkin monipuolista johdatusta ET-problematiikaan. Ainakin pienet eeteeläiset ovat Opetushallituksen kustantaman Miina ja Ville-sarjan varassa. Miksi isot kustantajat eivät kustanna näitä kirjoja, vaan kustantajana on OPH, joka pitää myös huolen mustalaiskielestä ja inarinsaamesta. Ehkäpä jo tästä voi ajatteleva lukija vetää johtopäätöksiä...
Seuraavassa sukellan teosten Miina ja Ville etiikkaa etsimässä, Miina ja Ville ja kulttuurin arvoitus ja Miina, Ville ja vintiöt maailmaan. Kirjasarjan tekijät ovat Satu Honkala, Kimmo Sundström ja Ritva Tuominen. Satu Honkala on kunnostautunut Latokartanon koulun rehtorina kieltämällä Suvivirren laulamisen kevätjuhlassa. Sen sijaan laulettiin Apinaorkesteri, aarniometsän suojassa harjoitteli. Tämä on luovaa suhtautumista kansalliseen kulttuuriperintöön. Enemmistöä on kovin vaikea suvaita. En uskaltanut enempää stalkata muiden tekijöiden taustoja, koska pelkäsin löytäväni vielä lisää luurankoja.
Kirjasarjan lasten nimet kummastuttivat minua: miksi ne on otettu germaanisesta sotamytologiasta ("Tahtokypärä" ja "Suojelukypärä")? Eikö Klemens ja Sofrosynee olisi ollut parempi valinta - sopivan pakanallista, mutta kuitenkin sisällyksekästä? Ehkäpä ET-lapsen tulee suojella itseään kypärin ja miekoin kristittyjen viekkailta vehkeiltä.
ET-maailmassa ihminen on hyvä |
ET-maailmassa myös tytöt ja pojat voivat olla keskenään ystäviä, Mohammed inhoaa tappeluita, halutaan matkustaa Intiaan ja ollaan kasvissyöjiä ja allergisia. Allergialle on omistettu kokonainen kappale, joten tuntuu siltä, että tämä on eeteeläisten ominta henkistä aluetta: kuinka temppuilen ruuan kanssa, saadakseni huomioita. Tähän liittyy voimakkaasti myös perhedynaamiset tekijät, kuten myös moneen muuhun hullutukseen, joiden uhreiksi lapset joutuvat.
ET-maailmassa ihminen on hyvä. Syyllisyyttä saatetaan tuntea, ja rikkomuksia voidaan pyytää anteeksi, mutta ihmisen virheet eivät lähde hänen konstitutiostaan vaan ympäristöstä. Kuvaava on lause: "Ymmärrät tekeväsi väärin toimiessasi vastoin omia periaatteitasi". Portit ovat auki arvorelativismille, ja kaikki moraaliset ratkaisut tehdään mun jutun pohjalta. ET-oppi ei usko ihmisen pahuuteen. Muuttamalla ympäristö paremmaksi saadaan myös parempi ihminen. Olemme siis palanneet Ranskan vallankumouksen ja esiteollisen ajan jälkimaininkeihin, mistä muutenkin koko et-touhu tuntuu ammentavan sisältönsä. Pohjalla on loputon usko ihmiseen ja hänen kaikkivoipaisuutensa. "Человек - это звучит гордо" (ihminen, kuinka ylpeältä se kuulostaa) kirjoitti Maksim Gorki näytelmässään "Pohjalla". Tämän ihmisuskon hedelmiä korjataan parhaillaan Venäjällä, Pohjois-Koreassa, Kuubassa ja Kiinassa.
Oppikirjan tekijät kuvaavat ihmislajin kehitystä sanallakaan mainitsematta uskoa, palvontaa tai tuonpuoleista. Kalliomaalauksiakin tehtiin siksi, että "näyttäisi viihtyisämmältä". Onneksi sentään Pohjois-Intiassa "opitaan käymään temppelissä".
Erilaisuus tuntuu olevan tekijöiden lempilapsi. Erilaisuutta käsitellään paljon enemmän ja monimuotoisemmin kuin vaikkapa rakkautta tai syyllisyyttä. On ympäristön luomaa erilaisuutta, vallittua erilaisuutta, tahtomatonta erilaisuutta, monenlaista erilaisuutta... Lukijalle tulee sellainen olo, että erilaisuus on jotenkin hienoa ja tavoittelemisen arvoista.
Luettuani ensimmäisen osan tätä oppikirjaa, jossa oli tietenkin myös hyvää ja asiallista sisältöä, tuli sellainen olo, että tekijöiden maailmankuva on kovin suppea ja valikoiva. Kaikki tuntui hieman puolivillaisen kiltiltä ja teennäiseltä. Mitään oikeaa hengenravintoa tätä kirjaa lukeva lapsi ei saa. Tämä oli sellainen siveysopin kirja.
Seuraava osa oppikirjaa on Kulttuurin arvoitus. Uskontoa koskeva osa on kirjoitettu kieli keskellä suuta ja asiallisesti. Liikuttavaa on kuitenkin, että muslimi Nimcon huivinkäyttöä perustellaan uskonnolla, mutta muuten uskontoa ei sitten tarvitakaan. No paitsi tietenkin siihen, että rasismia perusteltiin uskonnon avulla. Kirja tarjoaa oppilaille myös hyviä haukkumanimiä, kuten huivisomali, neekeri ja ryssä. Siitä vaan lapset harjoittamaan suvaitsevaisuutta, kun jo oppikirjakin antaa siihen välineet!
Lapsia kehotetaan ottamaan selvää muinaissuomalaisten jumalista, mutta mitään kristilliseen perinteeseen liittyvää tehtävää ei löydy. ET-oppilailla on oma tärkeä osansa suomalaisessa kulttuurissa ja sen kehittämisessä toteavat tekijät. Tosin nämä tulevat kulttuurinrakentajat eivät saa tunnillaan mitään tietoa siitä, mikä ihan oikeasti on tätä kansakuntaa rakentanut. Kaikki kristilliseen kulttuuriin ja perinteeseen liittyvät viitteetkin puuttuvat kirjasta. ET-ihminen elää omassa mikrokosmoksessaan, missä ihminen ei kohtaa mitään transendenttistä tai numeenista, korkeintaan alla kuvatun kratin.
Demokratiaa, totalitarismia, utopiaa ja dystopiaa kirjoittajat käsittelevät kiihkottomasti ja ansiokkaasti. Niitä tarkastellaan historiallisesta perspektiivistä, ja myös filosofeja on otettu mukaan (mm. Hobbes). Kestävää kehitystä käsitellään myös, mutta tämän kehityksen jarrua, ihmisen perkeleellistä luontoa ei tietenkään mainita. Miksi ei käsitellä kysymystä ihmisen ahneudesta ja pahuudesta? Eikö se toisi syvyyttä opetettaviin asioihin?
Tämän sapekkaan vuodatuksen ohella tiedän, että on paljon erinomaisia elämänkatsomustiedon opettajia, jotka käsittelevät monipuolisesti opetettavia sisältöjä, mutta miksi ihmeessä oppikirjat ovat näin köyhiä ja kuivia? Kirjan tekijät ovat oikeita panttaajia ja pierunpidättäjiä.
Sarjan viimeisessä osassa päästään ET:n ydinalueelle, onnelliseen elämään. Kirjan tekijät ovat lukeneet Nikomakhoksen etiikan ja suosittelevat mesotes-elämänasennetta ja hyveiden ohjaamaa elämää. Lisäksi käsitellään tarvehierarkioita. Kaikki klassisen etiikan muodot esitellään, paitsi ei kristillistä etiikkaa. Mesotes saa korvata agapeen.
Teoksessa käsitellään myös tieto-opin ongelmia. Jotenkin tuntuu, että tämän viimeisen osan sisällöt ovat liian vaativia viidesluokkalaisille, mutta hyvä opettaja saanee myös nämä asiat elämään. Rimanalituksia ovat pari kreationismikertomusta. Niissä heijastuvat vanhat kaunat kirkkoa kohtaan. Tekijöiden pitäsi updeitata tietonsa siitä, mitä uskonnossa opeteaan ja mitä kirkko opettaa luomisesta. "Uskonnollinen maailmankatsomus on tieteen piirin ja vaikutuksen ulkopuolella" toteavat tekijät. Kaikki uskonnollinen toiminta on siis järjetöntä, onnetonta harhaluuloa, mitä tieteen valo ei ole vielä saavuttanut.
Miina ja Ville haluaisivat myös perustaa aatekoulun, mikä olisi ekologinen ja saisi kaiken energiansa tuulivoimasta, koulun, missä kierrätetään ja viljellään omat vihannekset biodynaamisesti... Minkähän puolueen ohjelmasta tämä juttu on lainattu? Miksi Miinan äidin ekologista minkkiturkkia ei esitellä eikä kerrota Villen isästä, joka työskentelee ydinvoimalassa?
Viimeinen osa kirjasarjaa on klassisen filosofisen etiikan yksinkertaistettu esitys väritettynä viher-vasemmistolaisella luontohyminällä. Näen sieluni silmillä ne ernuoppilaat ja kirjoneulemaisterit, jotka tästä oikeasti innostuvat.
Tämä ravinto on todellista velliä. Missä on pihvi? Miksei tekijät ole lainanneet vaikkapa Aisoposta tai La Fontainea, vaan tekevät kökköjuttuja kreationismista? ET-lapselta leikataan siivet poikki, kun ei ole mitään suurempaa kuin ihminen tai ehkä luonto. Eikö lapsi ole myös spirituaalinen olento? Tästä ovat samaa mieltä myös PMMP-tytöt:
https://www.youtube.com/watch?v=2WZnmx9Yg0I
Ei epäilystäkään kummalta puolelta totuus löytyy |
Luettuani ensimmäisen osan tätä oppikirjaa, jossa oli tietenkin myös hyvää ja asiallista sisältöä, tuli sellainen olo, että tekijöiden maailmankuva on kovin suppea ja valikoiva. Kaikki tuntui hieman puolivillaisen kiltiltä ja teennäiseltä. Mitään oikeaa hengenravintoa tätä kirjaa lukeva lapsi ei saa. Tämä oli sellainen siveysopin kirja.
Näin ennakkoluulottomasti hommat hoituvat ET-maailmassa Oikein on tietenkin nurin, koska vasen on oikein, |
Lapsia kehotetaan ottamaan selvää muinaissuomalaisten jumalista, mutta mitään kristilliseen perinteeseen liittyvää tehtävää ei löydy. ET-oppilailla on oma tärkeä osansa suomalaisessa kulttuurissa ja sen kehittämisessä toteavat tekijät. Tosin nämä tulevat kulttuurinrakentajat eivät saa tunnillaan mitään tietoa siitä, mikä ihan oikeasti on tätä kansakuntaa rakentanut. Kaikki kristilliseen kulttuuriin ja perinteeseen liittyvät viitteetkin puuttuvat kirjasta. ET-ihminen elää omassa mikrokosmoksessaan, missä ihminen ei kohtaa mitään transendenttistä tai numeenista, korkeintaan alla kuvatun kratin.
Enkeleitä ei ET-maailmassa ole, mutta tällaisia kratteja kylläkin |
Tämän sapekkaan vuodatuksen ohella tiedän, että on paljon erinomaisia elämänkatsomustiedon opettajia, jotka käsittelevät monipuolisesti opetettavia sisältöjä, mutta miksi ihmeessä oppikirjat ovat näin köyhiä ja kuivia? Kirjan tekijät ovat oikeita panttaajia ja pierunpidättäjiä.
Sarjan viimeisessä osassa päästään ET:n ydinalueelle, onnelliseen elämään. Kirjan tekijät ovat lukeneet Nikomakhoksen etiikan ja suosittelevat mesotes-elämänasennetta ja hyveiden ohjaamaa elämää. Lisäksi käsitellään tarvehierarkioita. Kaikki klassisen etiikan muodot esitellään, paitsi ei kristillistä etiikkaa. Mesotes saa korvata agapeen.
Teoksessa käsitellään myös tieto-opin ongelmia. Jotenkin tuntuu, että tämän viimeisen osan sisällöt ovat liian vaativia viidesluokkalaisille, mutta hyvä opettaja saanee myös nämä asiat elämään. Rimanalituksia ovat pari kreationismikertomusta. Niissä heijastuvat vanhat kaunat kirkkoa kohtaan. Tekijöiden pitäsi updeitata tietonsa siitä, mitä uskonnossa opeteaan ja mitä kirkko opettaa luomisesta. "Uskonnollinen maailmankatsomus on tieteen piirin ja vaikutuksen ulkopuolella" toteavat tekijät. Kaikki uskonnollinen toiminta on siis järjetöntä, onnetonta harhaluuloa, mitä tieteen valo ei ole vielä saavuttanut.
Miina ja Ville haluaisivat myös perustaa aatekoulun, mikä olisi ekologinen ja saisi kaiken energiansa tuulivoimasta, koulun, missä kierrätetään ja viljellään omat vihannekset biodynaamisesti... Minkähän puolueen ohjelmasta tämä juttu on lainattu? Miksi Miinan äidin ekologista minkkiturkkia ei esitellä eikä kerrota Villen isästä, joka työskentelee ydinvoimalassa?
Viimeinen osa kirjasarjaa on klassisen filosofisen etiikan yksinkertaistettu esitys väritettynä viher-vasemmistolaisella luontohyminällä. Näen sieluni silmillä ne ernuoppilaat ja kirjoneulemaisterit, jotka tästä oikeasti innostuvat.
Tämä ravinto on todellista velliä. Missä on pihvi? Miksei tekijät ole lainanneet vaikkapa Aisoposta tai La Fontainea, vaan tekevät kökköjuttuja kreationismista? ET-lapselta leikataan siivet poikki, kun ei ole mitään suurempaa kuin ihminen tai ehkä luonto. Eikö lapsi ole myös spirituaalinen olento? Tästä ovat samaa mieltä myös PMMP-tytöt:
https://www.youtube.com/watch?v=2WZnmx9Yg0I