Scribo, ergo sum

Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkuna

Vanha vainooja on pitänyt hyvin huolen masennuksesta ja vienyt myös kirjoitushalut, muttei onneksi lukuhaluja. Luvun alla on mm. Einar W. Juvan Suomen taistelu itää vastaan, jonka tekijä on omistanut sodassa kaatuneelle pojalleen Juhanille. Sitten pitäisi tietysti kaivaa esille lapsuuteni lempikirja, Aarno Karimon Kumpujen yöstä, jonka kuvamaailma on ruokkinut minun maailmankuvani kehittymistä kovastikin. Ylempää hengenravintoa saan tällä hetkellä Viktor E. Franklin teoksesta Olemisen tarkoitus, joka vaatii todellista paneutumista, mutta palkitsee hyvin lukijansa. 

Blogini tilastosta näin, että 100.000 avauksen määrä ylittyi keväällä. Suosituimmat jutut ovat Viipuri-postaukset ja sieni-, leipä sekä nokkosturinat. Klassikkoanalyysit ovat myös olleet suosittuja, ja niihin olen myös usein panostanut monenlaista vaivaa ja tutkimista. Lukukertoja blogissani on keskimäärin 100 kuukaudessa, ja muutama uskollinen seuraaja jaksaa jopa kommentoida. 

Kirjoitan varsin kehällisistä ja epätrendikkäistä aiheista (paitsi hapanjuurijutut!), ja kirjoittamiseni keskiössä ovat olleet vanhemmat suomalaiset matkakirjat, vanhempi kirjallisuus, ruokajutut ja viime vuosina myös taidehistorian ympärillä pyörivät aiheet. Olenkin siirtänyt taidekirjoittamiseni toiseen blogiin nimeltään Butadeen poika. Pääasia on, että blogin nimi on outo, ja vaatii lukijalta pientä tutkimustyötä. Butadeen postaukset ovat hieman tieteellisempiä, niissä on kirjallisuusluettelot tai lähdeviitteet, ja ne ovat pidempiä kuin tämän blogin jutut. 

Tarkkaava lukija on myös huomannut, että osa teksteistä on vironkielisiä. Olen harrastanut tuota kaunista ja vaikeaa kieltä aika intensiivisesti jo neljättä vuotta, ja halusin myös kokeilla tekstien tuottamista veljeskansan kielellä. Virolaisissa teksteissä on myös virolaiset aiheet. Niiden kieliasun olen käynyt läpi opettajani kanssa. Jos haluat niistä suomennoksen, niin käännös-gadgetti blogin oikeassa reunassa muuntaa tekstin kohtalaiseksi suomeksi. Viron kieli on antanut paljon iloa ja uutta oppia, ja se on auttanut pitämään myös päävärkin kunnossa.

Blogin pitäminen on minulle väline todellisuuden hahmottamiseen ja käsittelyyn. Scribo, ergo sum. Esseen kirjoittaminen on aina ilo tekijälleen, toivottavasti joskus myös lukijalleen. Tämän tekstin otsikkokuva on Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkunasta. Ikkunasta aukeaa rikkaita henkisiä ja hengellisiä näkymiä. Akaatti-ikkuna on moderni, Sigmar Polken suunnittelema taideteos, jolla on suora viittaus Italian varhaiskristilliseen kirkkotaiteeseen, vaikkapa Ravennan tai Rooman kirkkoihin. Ikkuna hehkuu siis erilaisia merkityksiä, konnotaatioita, viitteitä, ideoita, joista meidän länsimainen kulttuurimme on rikas, ja jota meidän pitää puolustaa sanoin ja teoin varsinkin näinä henkisesti synkkinä aikoina. 

Aarno Karimo: Iso viha

Aarno Karimo: Taneli Medelplan kaivertaa aapisen puuhun

Vuosi täyttyi

Tämän haluaisin avata Balthazar-kokoisena...

Hyvä lukijani! Vuosi bloggausta on tullut täyteen. En aloittaessani arvannut, kuinka tämä kirjoittelu voi viedä mukanaan. Välillä tuntuu siltä, että työnteko haittaa tätä tähdellisempää askaretta. Aiheita ja sanomisen tarvetta tuntuu olevan loputtomiin. Ehkäpä se johtuu siitä, että virkani puolesta olen oikeassa olemisen kaksinkertainen ammattilainen...

Postauksia on tullut noin kuusi kuukaudessa. Teologiaa on tullut vähemmän, kokkausta, kirjoja ja kaupunkikulttuuria enemmän. Koska kirjoittelen nimettömänä, on linja ollut positiivinen: kirjoitan kulttuurin myönteisistä puolista ja lähinnä siitä, mikä minua itseäni kulloinkin liikuttaa. Siinä mielessä tämä on hyvin henkilökohtainen blogi, vaikken kerrokaan kotioloista, työstä enkä muustakaan lähipiirin touhusta. Taustalla on kuitenkin halu vaikuttaa, tai ainakin herättää mielenkiintoa asioihin, jotka eivät ole aivan päivän mainstreamia. Tämä on vähän tällaista L´Etranger -touhua.

Marraskuussa oli jännitystä ilmassa, kun Peegeehydatoon valittiin Suomen kymmen parhaimman blogin joukkoon. Siitä olin ja olen vilpittömästi iloinen.

Te hyvät lukijani olette olleet laatutietoisia: eniten lukukertoja ovat saaneet jutut, jotka myös omasta mielestäni ovat parhaasta päästä. Kaupunkiflaneeraukset ja selvät kannanotot tuntuvat miellyttävän. Yllättävää kyllä juttu Koskimies-Somersalon keittokirjasta on saanut paljon lukijoita, samoin Mehis Heinsaaren kirjan esittely. Aitan aarteita on henkilökohtainen juttu, samoin on Herbaario, jolla ei kuitenkaan ole ollut niin paljon lukijoita. 

Jotkut postaukset ovat olleet niin outoja, etteivät ne ole jaksaneet innostaa lukemaan (Clausewitz on poikaa, Kirkossa on kivaa, Helikonin lähde, Goethe ja ginkgo, Avantgardea Bukarestissa), mutta sisäinen pakko johdatti ne kirjoittamaan. Oudoissa postauksissa aukeaa kuitenkin toivottavasti isommat näkymät ja ne saattavat herättää tutkivan mielen. Usein nämä kuriositeetit lähtevät liikkeelle kirjahyllyn aarteista, muista yllättävistä löydöistä tai tapaamisista. Maailma on täynnä henkisiä salaisuuksia, merkityksiä ja seikkailuja - ne odottavat vain löytäjäänsä. 

Se, mitä kaipaisin enemmän, olisivat lukijoiden kommentit. Olen saanut niitä viisikymmentä kappaletta ja niistä suuret kiitokset. On tullut kannustusta, kielenhuoltoa (siitä erityinen kiitos!), pieniä kertomuksia ja vihjeitä kulloiseenkin aihepiiriin. On kuitenkin muutamia yli sadan lukukerran tekstejä, joita kukaan ei ole kommentoinut, mutta joista tunnutaan kuitenkin pidettävän. Ehkä nämä jutut eivät provosoi vaan mahdollisesti viihdyttävät, ja ihmisillä on muutakin tekemistä kuin kommentoida outoja postauksia. Olisi siitä huolimatta mukava vaihtaa ajatuksia eri aiheista.

Saksaksi ja venäjäksi olen julkaissut saarnoja, matkajuttuja ja suomalaiseen kulttuuriin ja keittiöön liittyviä tarinoita. Lanttulaatikko-postauksella halusin herättää koko Saksan kansan tekemään tätä herkkua - ehkä ensi jouluna porisevat lanttupadat Maasilta Memelille saakka.

Olen myös kurkistellut muita bloggaajia, suosikkini on http://ketjukolaaja.blogspot.fi/, joka sanoo olevansa "viisikymppinen mieshenkilö, joka viettää vaatimatonta elämää ja kertoo lukemastaan." Tämä
bloggaaja väheksyy muutenkin  sivistyksensä määrää, mutta hänen analyysinsä ovat syvällisiä ja hauskoja. Lukekaa ihmeessä!

Bloggaus avaa silmät katsomaan maailmaa siltä kannalta, mitä siitä voisi kertoa toisille. Bloggari on filtteri.