Scribo, ergo sum

Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkuna

Vanha vainooja on pitänyt hyvin huolen masennuksesta ja vienyt myös kirjoitushalut, muttei onneksi lukuhaluja. Luvun alla on mm. Einar W. Juvan Suomen taistelu itää vastaan, jonka tekijä on omistanut sodassa kaatuneelle pojalleen Juhanille. Sitten pitäisi tietysti kaivaa esille lapsuuteni lempikirja, Aarno Karimon Kumpujen yöstä, jonka kuvamaailma on ruokkinut minun maailmankuvani kehittymistä kovastikin. Ylempää hengenravintoa saan tällä hetkellä Viktor E. Franklin teoksesta Olemisen tarkoitus, joka vaatii todellista paneutumista, mutta palkitsee hyvin lukijansa. 

Blogini tilastosta näin, että 100.000 avauksen määrä ylittyi keväällä. Suosituimmat jutut ovat Viipuri-postaukset ja sieni-, leipä sekä nokkosturinat. Klassikkoanalyysit ovat myös olleet suosittuja, ja niihin olen myös usein panostanut monenlaista vaivaa ja tutkimista. Lukukertoja blogissani on keskimäärin 100 kuukaudessa, ja muutama uskollinen seuraaja jaksaa jopa kommentoida. 

Kirjoitan varsin kehällisistä ja epätrendikkäistä aiheista (paitsi hapanjuurijutut!), ja kirjoittamiseni keskiössä ovat olleet vanhemmat suomalaiset matkakirjat, vanhempi kirjallisuus, ruokajutut ja viime vuosina myös taidehistorian ympärillä pyörivät aiheet. Olenkin siirtänyt taidekirjoittamiseni toiseen blogiin nimeltään Butadeen poika. Pääasia on, että blogin nimi on outo, ja vaatii lukijalta pientä tutkimustyötä. Butadeen postaukset ovat hieman tieteellisempiä, niissä on kirjallisuusluettelot tai lähdeviitteet, ja ne ovat pidempiä kuin tämän blogin jutut. 

Tarkkaava lukija on myös huomannut, että osa teksteistä on vironkielisiä. Olen harrastanut tuota kaunista ja vaikeaa kieltä aika intensiivisesti jo neljättä vuotta, ja halusin myös kokeilla tekstien tuottamista veljeskansan kielellä. Virolaisissa teksteissä on myös virolaiset aiheet. Niiden kieliasun olen käynyt läpi opettajani kanssa. Jos haluat niistä suomennoksen, niin käännös-gadgetti blogin oikeassa reunassa muuntaa tekstin kohtalaiseksi suomeksi. Viron kieli on antanut paljon iloa ja uutta oppia, ja se on auttanut pitämään myös päävärkin kunnossa.

Blogin pitäminen on minulle väline todellisuuden hahmottamiseen ja käsittelyyn. Scribo, ergo sum. Esseen kirjoittaminen on aina ilo tekijälleen, toivottavasti joskus myös lukijalleen. Tämän tekstin otsikkokuva on Zürichin Grossmünsterin akaatti-ikkunasta. Ikkunasta aukeaa rikkaita henkisiä ja hengellisiä näkymiä. Akaatti-ikkuna on moderni, Sigmar Polken suunnittelema taideteos, jolla on suora viittaus Italian varhaiskristilliseen kirkkotaiteeseen, vaikkapa Ravennan tai Rooman kirkkoihin. Ikkuna hehkuu siis erilaisia merkityksiä, konnotaatioita, viitteitä, ideoita, joista meidän länsimainen kulttuurimme on rikas, ja jota meidän pitää puolustaa sanoin ja teoin varsinkin näinä henkisesti synkkinä aikoina. 

Aarno Karimo: Iso viha

Aarno Karimo: Taneli Medelplan kaivertaa aapisen puuhun