Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 23.4.2022 Lindau ja Konstanz

 

Jan Husin talo Konstanzissa

Seuraava kohde oli Bodenseen rannalla oleva konsiilikaupunki Konstanz, mutta sitä ennen poikettiin viehättävään Lindaun saarikaupunkiin. Lindaun teologinen perinne on rikas, ja menneisyydessä Lindau oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtakunnankaupunki, joka oli keisarille suoraan alisteinen ja jolla oli sija valtiopäivillä. Lindau on kuvakorttimaisen kaunis saksalaiskaupunki, jota ei onneksi sodassa tuhottu. Sodan jälkeen kaupunki oli ranskalaisten miehitysviranomaisten hallinnassa aina vuoteen 1955 saakka. Nykyään se on suosittu konferenssipaikka, jossa kokoontuvat mm. entiset Nobel-palkinnon saajat ja psykoterapeutit. Kaupunki on keskellä hedelmätarhoja, ja sen tunnetuin tuote lienee Lindauerin tuoremehut.

Konstanz sijaitsee Bodenjärven etelärannalla, Reinin suulla ja Sveitsin ympäröimänä. Kaupunki on yhtä kaunis kuin Lindau, koska sitäkään ei pommitettu sodan aikana Sveitsin läheisyydestä johtuen, vaikka siellä oli sotateollisuutta. Kaupungin tunnettuja henkilöitä on mm. Ferdinand Graf von Zeppelin, jolle nimetyssä hotellissa me asuimme. Olimme kuitenkin tulleet kaupunkiin Konstanzin kirkolliskokouksen (1414–1418) vuoksi. 

Illanvietto sujui Bertold Brechtin, Augsburgin suuren pojan merkeissä. Luettiin ääneen varsin ajankohtaista Setšuanin hyvää ihmistä ja Brechtin runoja, sekä keskusteltiin niistä vilkkaasti. Minulle Brecht on aina ollut kaksijakoinen hahmo: persoonana ja miehenä epämiellyttävä, mutta erityisesti runoilijana suuri. Meillä Suomessa sai 1970-luvulla Brechtistä yliannostuksen, koska hän oli tuolloin tiedostavien kulttuuripiirien lemmikki. Ei tule kuitenkaan unohtaa, että hän oli stalinisti ja tuki avoimesti totalitaarisia yhteiskuntia, kuten DDR:ää ja Neuvostoliittoa.

Konstanzin kirkolliskokouksella on suuret tavoitteet: suuren skisman lopettaminen (jolloin paaveja oli parhaimmillaan jopa kolme), katolisen kirkon sisäinen uudistaminen, kirkon julistuksen sekä sakramenttien käsittely ja harhaoppien nitistäminen. Uusi paavi saatiin kyllä valittua (Martinus V), muttei skismaa lopullisesti vielä päätettyä. Paavin ja kirkolliskokousten valtasuhteita ei myöskään pystytty selvittämään lopullisesti. Suurin onnettomuus oli se, ettei katolinen kirkko käyttänyt mahdollisuuttaan sisäiseen uudistukseen, vaan piti vielä odottaa Lutherin toimia 1500-luvulla, minkä seurauksena luterilainen kirkko erosi katolisesta kirkosta. Toinen epäonnen paikka katolisella kirkolla oli tässä blogissa myöhemmin käsiteltävä Trenton kirkolliskokous, joka totetui jo vastauskonpuhdistuksen hengessä, mutta jossa jälleen katolinen kirkko kieltäytyi kehittymästä.

Jan Husin muistomerkki Konstanzissa paikalla,
   jossa hänet poltettiin roviolla (Kuva: Wikimedia)

Konstanzin konsiilin surullista satoa oli myös Jan Husin (1370-1415) kuolemantuomio roviolla. Reformaatio olisi voinut tapahtua toisin, ja sata vuotta aiemmin, jos Husin ajattelu olisi tuolloin otettu todesta. Hus uskoi, että kirkko oli ennen muuta hengellinen yhteisö, johon kuuluivat vain Jumalan valitut. Tämä valinta valkenee ihmisille tosin vasta viimeisellä tuomiolla. Näin ollen hän kannatti predestinaatio-oppia, joka oli sittemmin myös Sveitsin reformaation yksi perusajatus, ja jolla on ollut merkittävä vaikutus jopa kapitalismin syntyyn (Max Weber). 

Erityisen voimakkaasti Hus arvosteli sivistymättömiä, ahneita ja vallanhimoisia pappeja, jotka olivat unohtaneet, mitä pappeus todella merkitsi. Tähän samaan problematiikkaan kuuluivat myös anekauppa sekä pyhäinjäännöksien ja pyhimysten kunnioittaminen, joista kirkossa tuli luopua. Paavin virkaa hän ei olisi lopettanut, mutta vaati, että paavin opetuksia ja toimia tulisi mitata Raamatulla. Raamatun tulisi olla koko uskonelämän ohje, ja sen pitäisi olla kansakielisenä kaikille saatavilla. Jan Husin teologisen ajattelun suuri vaikuttaja oli John Wycliff. 

Hus saatiin tulemaan Konstanziin viekkaudella ja väärillä lupauksilla. Häntä pidettiin kuitenkin vankina kurjissa oloissa, eikä hän päässyt kunnolla puolustamaan itseään. Roviolle vietäessä Husin päähän pantiin pilkkakruunu, jossa oli kuvattuna kolme perkelettä raastamassa kynsin Husia helvettiin. Kruunussa oli myös teksti: "Tässä menee suurin harhaoppinen". Tästä katolinen kirkko kantakoon häpeää edelleenkin, koska se ei ole vieläkään purkanut Husin heresiasyytöksiä. Siinä ei auta edes Johannes Paavali II hurskaat valittelut Husin kohtalosta vuonna 1999. Konstanzissa on Hus-museo ja Husin rovion paikalla on myös vaatimaton muistomerkki. Konsiilitalo on järven rannalla, talossa on hyvä ravintola, jossa näin keväällä oli herkullisia parsaruokia. Tiettyä ambivalenssia koin siinä herkutellessani...

Husin kurja kohtalo johti Böömissa Hussilaissotiin (1419–1436), joissa katoliset, hussilaiset ja taboriitit selvittelivät välejään Baselin kirkolliskokoukseen asti. Husin kansallinen merkitys on ollut suuri Tšekkoslovakiassa, myös kommunismin aikana. Seuraavana päivänä matka kulki Zürichiin zwingliläisyyttä tutkimaan.

Jan Husin "De ecclesiae" (Kuva: wikimedia)

Plataanien leikkiä Lindaussa