Tunnustuksen tuntumassa. Matkapäiväkirja 24.4.2022 Zürich

 

Remüsin Florinus Vaduzin tuomiokirkossa
(Kuva; Wikimedia)

Seuraavana päivänä matka kulki Liechtensteinin ruhtinaskunnan kautta Zürichiin. Paikka vaikutti uneliaalta onnen laaksolta vuorten keskellä. Poikkesimme Pyhän Florinuksen kirkkoon Vaduzissa, joka on myös Vaduzin arkkihiippakunnan pääkirkko. Kirkon vieressä on ruhtinassuvun hautaholvit. Pyhästä Florinuksesta tiedetään vähän: ainoastaan veden muuttaminen viiniksi ja muita pienempiä ihmeitä tiedetään hänen tehneen. Florinuksen attribuutti on kalkki tai viiniruukku. Etelä-Tirolissa noin 4000 miehen etunimi on Florin eli kukoistava - haastava ja oikein hieno nimi miehelle. Floriiniin ei liitetä mitään marttyyritarinaa.

Sveitsin uskonpuhdistus alkoi makkarasta: vuonna 1522 syötiin kirjapainaja Froschauerin perheessä tieten ja julkisesti makkaraa pääsiäispaaston aikana. Makkarapirskeissä oli läsnä myös Ulrich Zwingli. Zürichin kaupunki aloitti asiasta tutkinnan. Kiirastorstaina Zwingli saarnasi Grossmünsterin kirkossa, että ruoka on ihmistä varten eikä painvastoin. Vuoden kuluttua kaupunki kumosi katoliset paastomääräykset, ja Sveitsin reformaatio alkoi.

Sveitsiläiset olivat varsin suoraviivaisia toteuttaessaan omannäköistä uskonpuhdistustaan. Kuvia raastettiin, alttareita tuhottiin, pyhityselämässään horjahtaneita ruoskittiin tai teloitettiin kaupunkien toreilla, ja Jean Calvinin Geneve oli lähinnä teokratia, jossa siveyspoliisi vartioi kaupunkilaisten kortinpeluuta ja viinanjuontia. Siis oikeaa isismenoa luterilaisittain. 

Kalvinilaisuus eroaa luterilaisuudesta ennen muuta ehtoolliskäsityksessä ja predestinaatio-opissa. Ehtoollinen on heille lähinnä vertauskuvallinen tapahtuma ilman reaalipreesensiä tai konsubstantiaatiota. Tähän karuun näkemykseen liittyy myös kalvinilaisuuden kuvakammo, mikä heijastuu erityisesti yksinkertaisissa kirkkotiloissa. 

Kaksinkertainen predestinaatio, se että toiset menevät kadotukseen ja toiset pelastukseen ennaltamäärätysti, on pannut vauhtia kalvinistien töppösiin. Jumala antaa merkkejä valinnastaan (kauniit ja älykkäät lapset, viehättävä puoliso, varakkuus), mikä panee yrittämään vielä enemmän. Tämän uskon lapsia löytyy menestysteologiasta, Mayflowerin purjehtijoiden jälkeläisistä, ja kun Sveitsissäkin katsoo ympärilleen, voi tämän uskonkäsityksen jäljet nähdä oikein hyvin. Puritaanit ja hugenotit ovat saaneet paljon hyvää aikaan maailmassa.

Meillä oli Zürichin vierailun alussa jumalanpalvelus Grossmünsterin tuomiokirkossa, jonka yhteydessä oli vanhan kirkollisen tradition mukainen kaste. Jumalanpalvelus oli todellakin silmiä avaava ja toi reformoidun uskonkäsityksen olennaiset elementit hyvin esille. Jumalanpalvelus oli hyvin saarnakeskeinen (kesti lähes puoli tuntia), toisin kuin meillä, missä liturgia on hyvin keskeinen osa jumalanpalvelusta. Saarna oli hyvin rakennettu ja kristuslähtöinen, mikä oli hyvä. Lapsen kaste oli sitä vastoin hyvin vaatimaton, mutta liikuttava tapahtuma, josta puuttuivat monet meidän kasteemme elementit, esim. kummeja ei huomioitu juuri mitenkään. Pääasia oli kuitenkin, että saatiin jälleen yksi uusi kristitty lisää maailmaan.

Kalvinilaisuus oli onnistunut poistamaan Grossmünsterin kirkkotilasta kaiken menneen, vaikka kirkkoa oli alettu rakentaa jo 1000-luvun lopulla. Kirkko on omistettu kaupungin nimikkopyhimyksille Felixille ja Regulalle, joiden marttyyrio on kuvattuna kirkon kryptan freskoissa. Kryptan holvikaarien alla pääsi muutenkin aitoihin romaanisiin tunnelmiin. Erityisen hieno oli yksi pylväs, jonka kapiteelissa oli kuvattuna porkkanaa syövä jänis. Jänis on varsin harvinainen kristillinen symboli, joka viittaa valppauteen ja valvomiseen. Paderbornin tuomiokirkossa on nk. Das Drei-Hasen-Fenster, jossa Pyhän kolminaisuuden jäsenet jäniksen muodossa jahtaavat kilpaa toisiaan. Spaß muss sein sanoi saksalainen...

Grossmünsterin kryptan jäniskapiteeli

Grossmünsterin akaatti-ikkuna

Kirkon modernit lasimaalaukset pistivät heti silmään, koska ne olivat samalla moderneja ja viittasivat kuitenkin pitkälle romaaniseen kirkkorakennustaiteeseen. Tässä puhun eristyisesti Sigmar Polken suunnitelemista akaatti-ikkunoista. Niistä aukeaa rikkaita henkisiä ja hengellisiä näkymiä sekä vertauskohtia vaikkapa Rooman tai Ravennan vanhoihin kirkkoihin, joissa lasin sijasta on käytetty ikkunoissa hiottuja akaatteja. Reformoitu kirkko olisi oikeastaan viimeinen paikka, jossa kohtaisi tällaista kauneutta ja historiallista hengen syvyyttä, mutta tällaisiin yllätyksiin pitää aina varautua ja olla niistä iloinen.

Grossmünsterin keskiaikaiseen menneisyyteen pääsee myös käsiksi kävelemällä kirkon yhteydessä olevissa ristikäytävissä, tarkastelemalla pylväiden kapiteelien leikkisiä ja syvällisiä kaiverruksia ja kuuntelemalla pihan keskellä olevan suihkukaivon solinaa. Mielenkiintoinen oli myös kirkossa säilytettävä vuoden 1531 Froschauer Bibel (em. makkaransyöjän painattama, josta edellä kerroin). Raamattukäännös valmistui kolme vuotta ennen Lutherin käännöstä, tosin käännöstyössä auttoi juuri Lutherin saksannoksen käsikirjoitus. 

Kierros Grossmünsterissä oli varsin rikas, kiitos siitä jumalanpalvelusta johtaneelle pastorille ja meidän kahdelle erinomaiselle oppaallemme. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne.

Züricher Bibel

Grossmünster

Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin...

Päivän runsaus sai päätöksensä entisessä benediktiiniluostarin Fraumünster-kirkossa. Legendan mukaan hurskaat neitoset Hildegard ja Bertha olivat matkalla luostariin, kun heille ilmestyi Jumala saksanhirven hahmossa. Pimeässä yössä hirven sarvet hohtivat lampun lailla, ja lopulta kolmikko päätyi paikalle, jonne  hirvi sitten kehotti naisia rakentamaan kirkon, Fraumünsterin. 

Kirkko on kuuluisa Augusto Giacomettin Parastiisi-ikkunasta ja Marc Chagallin viidestä lasimaalauksesta. Erityisesti ruusuikkuna vie katsojan ajatukset iäisyyden niityille. Taiteilija teki lasimaalaukset valmiiksi lähes100-vuotiaana, mitä täytyy vain ihailla. Zürich on hengellisesti ja kirkkohistoriallisesti varsin rikas kaupunki muun maallisen rikkauden ohella.