keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Mitä on siveys?


Kesäkuisella vaellusmatkalla Itävallassa piti välillä poiketa pakoon tolkutonta hellettä kirkkoihin (ehkä myös vähän hoitamaan spiritualiteettiakin). Salzburgin Sankt Sebastienkirchen esitehyllystä tuli mukaan katolinen katekismus, kirja ripittäytymisestä ja pieni valkoinen kirjanen nimeltään Was ist Keuschheit? Hilfen zur Gewissensbildung im 6. Gebot. Katumus ja siveys lienevät meillä Suomessa uskonnollisen keskustelun ulkokehällä, mutta katolisessa maailmassa ne ovat hyvin keskeisiä teemoja. Esimerkiksi katolisen kirkon Uskonopin kongregaatiossa Roomassa on kolme suurta osastoa, joista yksi käsittelee pelkästään avioelämään liittyviä kysymyksiä. 

Martin Rammin satasivuinen kirja siveydestä on varsin mielenkiintoinen, vaikkei kaikkia kirjoittajan käsityksiä jaakaan, ja avaa lukijalleen näkymiä katoliseen ajatteluun. Aluksi tekijä käsittelee omaatuntoa, joka hänen mukaansa on osa ikuista jumalallista lakia. Omantunto toimii järjen avulla. Kirkon opetus ja ihmisjärki eivät ole tässä asiassa koskaan ristiriidassa. 

Seuraavaksi käsitellään kymmentä käskyä ja esitetään, ettei kuudes käsky ole vain "älä tee huorin/aviorikosta", vaan "älä harjoita siveettömyyttä", jolloin se koskee kaikkia ihmisiä, ei pelkästään aviossa eläviä. Kuudennen käskyn tehtävä on suojella sitä, mikä ihmisessä on pyhää. Voi vain kysyä, miksi meillä uusimmassa katekismuksessa huorinteko muutettiin aviorikokseksi.

Seuraavaksi teoksessa siirrytään kritisoimaan nykyaikaista gender-ajattelua, erityisesti sitä harhaa, joka väittää, että sukupuolet ovat yhteiskunnan ja perinteiden tuotosta, ja jokainen voi itse valita sukupuolensa. Ihmisen pitäisi kuitenkin hyväksyä se sukupuoli, mihin on sattunut syntymään, eikä olla siihen tyytymätön. Tekijä puuttuu myös siihen, että nainen provosoivalla pukeutumisellaan herättää miehissä animaalisia tunteita sen sijaan, että "edle frauliche Kleidung" pukisi häntä. 

Ihmisen ruumiillisuudesta on tekijällä myös selvät sävelet: ihminen voi itse päättää antautuuko viettiensä vietäväksi vai ei. Jos valitsee viettielämän lavean tien, on ihminen eläintäkin alempana, koska eläimet luonnostaan toimivat viettiensä varassa. Ihmisen ruumiillisuus ei ole vain sitä, että ruumis toimittaisi meissä koneen virkaa, vaan se on kiinteässä yhteydessä ihmisen sieluun. Kristityt uskovat ruumiin ylösnousemukseen, joten ei ole yhdentekevää, kuinka ihminen ruumiinsa kanssa toimii. Koska perkele tuntee heikot paikkamme, on meidän koulittava aistejamme, ettei viettelijä pääse sisäämme. Aistit nimittäin ovat portteja sieluumme. Ei ole olemassa "kauniita syntejä", vaan kaikki synti on rumaa, vaikkakin synninteon ensimmäiset askeleet saattavatkin tuntua ihanilta. Kun tuntee kiusaajan vehkeet, on voittanut jo puolet taistelusta pahaa vastaan. 

Esiaviolliset suhteet ovat tuomittavia, ja pidättyvyys on merkki siitä, että ihminen on vastaisuudessakin viettiensä herra. Ihmisten tulee rukoilla itselleen hyvää puolisoa, ja todellisen rakkauden merkki on olla harjoittamatta siveettömyyttä ennen avioliittoa. Avioliitossa seksuaalisuus on ainoastaan merkki henkisestä rakkaudesta, eikä se koskaan saisi redusoitua pelkäksi ruumiillisten halujen tyydyttämiseksi. Tekijä suosittaa myös ajoittaista selibaattia aviossa eläville.

Tekijä omistaa seuraavaksi luvun avioliitolle sakramenttina ja aviolliselle uskollisuudelle, minkä jälkeen hän laajasti käsittelee syntyvyyden säännöstelyn problematiikkaa. Lähtökohtana on, että kaikki ehkäisy varmoja päiviä lukuun ottamatta on aborttiin verrattavaa toimintaa. Tekijän mukaan ehkäisypilleri on johtanut Euroopassa demografiseen katastrofiin, mikä johtaa esim. Saksassa siihen, että vuonna 2050 kuolee yli 600.000 ihmistä enemmän kuin syntyy. Ehkäisyllä on siis suora vaikutus esim. eläkepolitiikkaan. Ehkä tekijä olisi voinut ottaa huomioon myös ne ryhmät, jotka Saksassa lisääntyvät varsin voimakkaasti, ja pohtia, miksi he eivät säätele lisääntymistään niin kuin kantaväestö.

Ehkäisypillereillä on hajottava vaikutus ekosysteemiin, koska hormoneja joutuu jatkuvasti vesistöihin ja sitä tietä pieneliöihin. Myös muita ehkäisyn kauhuvaikutuksia kuvataan tarkasti: syöpää, klamydiaa, depressiota, unihäiriöitä... Pillerin tuomalla seksuaalisella vallankumouksella on ollut myös kielteinen vaikutus naiskuvaan, koska naisista ei ole tullut vapaampia, vaan "käytettävämpiä" (verfügbarer). Tätä väitettä tukemaan on otettu sitaatti tunnetulta feministiltä.

Erityisen tuomittavaa on kondomien käyttö, koska ne eivät täysin suojele viruksilta eivätkä raskauksilta. Niiden lateksi sisältää myös syöpää aiheuttavia aineita. Kondomien käyttö saman aviopartnerin kanssa voi olla myös kohtalokasta, koska raskausmyrkytyksia esiintyy enemmän juuri kondomia ehkäisyssä käyttävillä naisilla.

Kaikkia edellä esitettyjä väitteitä perustellaan väitöskirjasitaateilla ja otteilla liberaaleista aikakauslehdistä (esim. Spiegel). Kirjan lopussa annetaan lukijoille ohjeita siveän elämän viettämiseen ja kehotetaan tutkimaan eri paavien ensyklikoita, esim. Humanae vitae (1968) ja Veritatis splendor (1993). 

Rammin kirja herätti monenlaisia ajatuksia. On ihailtavaa, että ihmiselämän keskeisiä asioita käsitellään ymmärrettävällä tavalla. Myös kirkon viesti tällä alueella tulee selvästi esiin: ihmisen tulee ohjata viettiä eikä vietin ihmistä. Se että seksuaalisuus on henkisen ja hengellisen ihmisen yksi ilmaus ja että nämä elämänpiirit leikkaavat toisiaan, on hieno ajatus. Toisaalta nuo ehkäisyjutut olivat paikoin kovin kummallisia ja tarkoitushakuisia. Myös se kuvitelma, että pidättäydytään avioliittoon saakka, on ainakin meillä kovin marginaalista. Pohjoismaisesta lukijasta Rammin naiskuva on myös kovin museaalinen. 

Meidän kirkkomme ei ole onnistunut seksuaalietiikan alalla kovinkaan hyvin, ja se on antanut punavihreän sateenkaarilobbyn ja homofoobikkojen juoksuttaa itseään miten sattuu. Tämä kertoo meidän piispojemme johtajuuden puutteesta. Ehkä kannattaisi luoda katse Rooman kirkkoon? 




6 kommenttia:

  1. Jännä kurkistus katolilaiseen ihmiskuvaan. Huomiotani herätti kohta: "Ehkäisypillereillä on hajottava vaikutus ekosysteemiin, koska hormoneja joutuu jatkuvasti vesistöihin ja sitä tietä pieneliöihin."

    Ei sitä aina tule ajatelleeksi mitenkä paljon lääkkeistäkin kulkeutuu luontoon. Mekin ruvettiin vaimon kanssa syömään Vitae Pro -pillereitä. Mitään vaikutusta ei kyllä vielä olla huomattu. Toivottavasti edes kaloilla nivelet vahvistuvat.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja toteaa, että jos jotain muuta yhtä vaarallista myrkkyä joutuisi jatkuvasti veteen, se kiellettäisiin välittömästi. Pilleriä ei kuitenkaan haluta kieltää. Wienin jätevesissä on yhtä millilitraa kohden 25 pikogrammaa estrogeeniä. Lisäksi tieteilijät pelkäävät, että jatkuva hormonimäärä vedessä alkaa vaikuttaa kalojen sukupuoliominaisuuksiin.

    Ehkä teidän kannattaa vielä kaksi kertaa miettiä sitä Vitae prota...

    VastaaPoista
  3. Kiitos hienosta vastauksesta kommenttiini!

    Aloin sitten vielä miettiä tuota toista kohtaa: "Omatunto toimii järjen avulla. Kirkon opetus ja ihmisjärki eivät ole tässä asiassa koskaan ristiriidassa."

    Tämä on kyllä pohdinnan arvoinen ajatelma. Jos omatunto toimii järjen avulla, tarkoittaako se siis esim. sitä, että ilmiselvästi jollekin toiselle haitallinen toiminta, jota ei ole lailla kielletty, on sallittua. Järkihän sanoo, ettei lakia kannata rikkoa, mutta toisaalta järjen nimissä asiaa, jota ei suoranaisesti ole kielletty, saa tehdä! Tutkin tuossa mainitaanko "omatunto"-sanaa Raamatussa. Lähinnä tuli mieleen se, miten faarao "paadutti sydämensä" eikä päästänyt israelilaisia poikkeen. Mutta näköjään Uudessa testamentissa mainitaan omatunto, mm. näin: "Tämä on omantuntommekin todistus. Meitä on ohjannut Jumalan armo eikä inhimillinen viisaus." (2.Kor. 1:12) Ehkä Paavalin teksti on sikäli oikeassa, että inhimillinen viisaus ei aina tarkoita samaa kuin järki? Ainakin omaa viisauttani tulkitsen toisinaan tällä tavoin.

    VastaaPoista
  4. Nyt veit jo syvien vesien äärelle. Teoksen kirjoittaja vertaa omaatuntoa siihen vaistoon, joka on pääskysellä rakentaessaan pesäänsä räystään alle tai mehiläisellä luodessaan kennoa. Tällainen toimintatapa on osaltaan olennon luontoon kuuluvaa, mutta sen alkuperä on jumalallinen. Se, että ihminen toimii omantuntonsa mukaan vastaa syvimmillään ihmisen omaa luontoa. Toisaalta tekstissä puhutaan myös omantunnon paatumisesta, mitä vastaan kristityn pitää taistella kasvattamalla itseään. Kirjoittaja käyttää muuten samoja sitaatteja kuin sinä.

    Mielenkiintoinen on myös omatunto-sanan latinalainen/englantilainen/venäläinen/ranskalainen...muoto conscientia: se merkitsee jonkun kanssa tietämistä. Tiedän, että toisetkin ihmiset tietävät, että jokin asia on oikein tai väärin. Toisaalta tiedän, että tämä tieto minussa on osa jotain itseäni suurempaa tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin tuossa kommentin, jossa oli tarkentamisen varaa. Laitan sen tähän uudelleen oikaistussa muodossa:

      "Conscientia", ahaa... Dantehan kirjoittaakin siinä yhdessä kirjassa italiankielisen wikipedian mukaan:

      "Considerate la vostra semenza:
      fatti non foste a viver come bruti,
      ma per seguir virtute e canoscenza."

      "Sukunne alkujuurta muistakaatte:
      ei luotu teitä elämään kuin pedot,
      vaan tietä kunnon ynnä tiedon käymään."

      (Eino Leinon suomennos "Jumalainen näytelmä": Helvetti 26. laulu)

      Niin että ei oltaisi luotuja elämään elukkain tapaan vaan tavoittelemaan hyvettä ja ymmärrystä. Olisiko tämä "ymmärrys" samaa sukua tuolle latinan "omalletunnolle"?

      Helposti käy niin, että esim. eri perheissä, eri maissa jne. on vallalla erilaiset ymmärrykset. Toisissa esim. lähimmäinen on vain se henkilön lähipiiriin kuuluva henkilö, kun taas muut eivät sitten olekaan niin erityisen läheisiä. Muuten Raamatun väkivaltaiset kertomuksetkin, joissa vaikkapa surmataan viholliskansa viimeiseen mieheen, oikeastaan vaikuttavat tukevan tällaista lähimmäiskuvaa.

      Parhaillaan luen Tolstoin ajatuksia omastatunnosta. Hän tuntuu aluksi sysäävän vastuun kansojen patriotismista ja halukkuudesta sotaan valtioitten hallitsijoille. Tosin olen vasta kirjan alkupuolella, toivon että Tolstoi nostaa esiin myös yksilön vastuun.

      Poista
  5. Kyllähän tuossa Dante-sitaatin "canoscenzassa" on kantana latinan "cognoscens", eli sellainen ymmärrys, jonka jaan muiden ihmisten kanssa. Me suomalaiset ollaan tässäkin asiassa omintakeisia, koska sana on meillä oma-tunto, ei siis tarvita naapureita eikä kylänmiehiä omantunnon ratkaisuissa.

    Se, että muslimin tai hindun omatunto toimii osin toisin kuin kristityn, on varmaankin kulttuurisidonnainen asia. On joitakin asioita, joita koko ihmiskunta jakaa, mutta sitten on näitä tulkinnanvaraisia asioita, kuten esimerkiksi "ken on mun lähimmäiseni".

    VastaaPoista