Peltoon kätketty aarre

Frühjahrskirche der Deutschen Schule in der Agricolakirche am 29.5.2015

"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä.  Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen."

"Das Himmelreich gleicht einem Schatz, verborgen im Acker, den ein Mensch fand und verbarg; und in seiner Freude ging er hin und verkaufte alles, was er hatte, und kaufte den Acker. Wiederum gleicht das Himmelreich einem Kaufmann, der gute Perlen suchte,  und als er eine kostbare Perle fand, ging er hin und verkaufte alles, was er hatte, und kaufte sie."

Liebe Brüder und Schwestern in Jesus Christus, rakkaat siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!

Muutama viikko sitten eräässä puuhakkaassa luokassa luettiin Vanhan testamentin kertomuksia Abrahamista, Saarasta ja Iisakista. Kun tuli puheeksi, että nämä tarinat kuuluvat Raamatun historiakertomuksiin nousi luokassa käsi ylös ja huolestunut oppilas huudahti: Opettaja, opettaja – eivät nämä ole mitään tarinoita, ne ovat totta! Et sinä voi sanoa niitä tarinoiksi! Tarinat ovat keksittyjä! Monipolvisten selittelyjen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen asiasta: emme voi tarkkaan tietää, mitä 2500 vuotta sitten Israelissa todella tapahtui, mutta sen, että noista tapahtumista edelleen luetaan, ja että nuo tapahtumat edelleen vaikuttavat voimallaan ihmisten elämään, täytyy olla totta.  Tyhjät asiat katoavat ajan virtaan, mutta se mikä on totta, säilyy.

Sama koskee tätä tämän päivän evankeliumia. Missä ja kenelle Jeesus nuo sanansa puhui, sitä emme tiedä. Mutta se, että ne ovat muuttumatta eläneet 2000 vuotta, kertoo siitä, että ne ovat totta ja kertomisen arvoisia myös tänä päivänä ja tässä kirkossa.

Evankeliumi tarkoittaa hyvää sanomaa. Se on iloinen viesti Jumalalta ihmisille, jotta nämä ymmärtäisivät elää kunnolla elämässään ja ajattelisivat myös ikuisuutta. Tähän kristityn elämään kuluu sekä rakkaus Jumalaan että rakkaus lähimmäistä kohtaan. Jeesus opetti tavallisia ihmisiä ja tuossa työssään hän käytti paljon vertauksia, jotta nuo paimenet, räätälit ja suutarit olisivat häntä paremmin ymmärtäneet. Tämän päivän evankeliumissa oleva vertaus puhuu aarteista: joko peltoon kätketystä tai helmestä.

Aarre on jotain aivan erityistä, kallisarvoista ja ainutlaatuista. Se voi muuttaa löytäjän elämän kokonaan. Aarteen löytäjä haluaa pitää sen myös itsellään. Näitä aarrevertauksia voisi ymmärtää ainakin kahdella tavalla. Ensiksikin on kyse etsimisestä ja löytämisestä. Ihminen etsii elämäänsä mieltä ja sisältöä, jonka hän sisimmässään tietää olevan olemassa, mutta joka tuntuu olevan häneltä kätkössä ja kadoksissa, kuin mutaisessa pellossa, ja kun hän sitten löytää aarteen, kun hän löytää merkityksen olemassaololleen, on hän valmis antamaan kaiken muun saadaksen omistaa tämän aarteen. Näin voisi evankeliumia tulkita ihmisen näkökulmasta.

Entä jos onkin niin, että Jeesus on tuon aarteen löytäjä ja tuo helmiä etsivä kauppias? Jos meidän kristittyjen elämä onkin kätkettynä Kristukseen, aivan kuin tuo aarre pellossa? Jos me ihmiset olemmekin niitä kallisarvoisia helmiä, jonka vuoksi Kristus-kauppias on ollut valmis antamaan kaiken omistamansa, koska olemme hänelle niin merkittäviä ja ainutlaatuisia? Näin voisi evankeliumia tulkita Jeesuksen näkökulmasta.

Ymmärsipä vertauksen niin tai näin, on kyseessä jotain sinun ja minun elämää syvästi koskettavasta asiasta: uskosta. Tuon uskon hoitamiseksi olemme myös tänään koolla täällä kirkossa.

Liebe Brüder und Schwestern!

Unser heutiges Evangelium behandelt die vergänglichen und unvergänglichen Schätze. Welches sind die Perlen und Kleinodien, die wir für köstlich halten? Strahlen sie hell und schön wegen ihrer inneren Schönheit und Wahrheit oder sind sie letztlich nur Asch und Bein?

Im Laufe des Schuljahrs haben wir sicher echte Schätze gesammelt und gefunden. Beim Lernen haben sich die Tiefen des Wissens und der Einsicht aufgetan. Wir haben durch unsere Bemühungen Mittel und Werkzeuge erworben, womit wir unser Leben jetzt und in der Zukunft bauen können. Das Miteinander mit den Klassenkameraden, Lehrern und Kollegen hat unser Verständnis für die Gemeinschaft vertieft: allein schaffen wir nicht so viel wie zusammen. Auch die Probleme und Misserfolge haben uns erzogen das Leben und sich selbst besser zu verstehen. Die Schule vermittelt im besten Falle unvergängliche Werte oder wenigstens sollte sie eine Anleitung geben, welchen Weg man in diese Richtung einschlagen soll. Bei dieser Arbeit haben wir Lehrer eine wichtige Arbeit, eine von wichtigsten in dieser Gesellschaft.

Unser heutiges Evangelium erzählt auch über die Werte, die im Text Schatz und Perle genannt werden. Legen wir kurz diese Bilder aus.

Die Perle aus dem Meer ist ein Bild von der christlichen Gemeinde. Der Schatz spricht vom irdischen und die Perle vom himmlischen Volk Gottes. Gott hat neben seinem irdischen Volk noch ein weiteres Volk, das er sich auf gleiche Weise zum Eigentum erwirbt. Der Unterschied ist jedoch, dass diese Perle im Meer gefunden wird. Das Meer ist ein Bild für die Nationen, für die Völker. Die christliche Gemeinde wird aus diesen Nationen gesammelt.

Eine Perle entsteht auf Grund des Leidens, wenn ein Sandkorn in eine Muschel eindringt. Dieser erhärtet und wächst immerzu weiter. Eine Perle ist also ein Sandkörnchen mit einem sehr wertvollen Stoff drum herum. Es beginnt aber alles mit normalem Sand, mit derselben Substanz, aus der auch die Erde besteht, aus dem der Mensch erschaffen worden ist. Die Perle wird durch Leiden geläutert und es bildet sich eine sehr schöne Form. Die Perle ist nämlich rund, was ein Bild der Ewigkeit ist. Also in einem Bild der Perle finden wir die Schöpfung, das Leben und die Erlösung.

Diese Bilder des Evangeliums geben uns ein Zeugnis dafür, dass wir Gottes Eigentum sowohl in dieser als jener Zeit sein sollten.

Wir sind Ewigkeitswesen und deswegen müssen wir auch demgemäß leben: dessen Bausteine sind Glaube und Nächstenliebe. Ohne diese Schätze wird unser Leben arm. Ohne diese Perlen sind wir Bettler.

Die Bilder des Evangeliums sprechen auch über das Suchen und Finden. Die schönen Ferienwochen stehen jetzt bevor. Durch die Pracht der Natur verkündigt Gott seine Liebe zu uns. Vielleicht hätte man jetzt die Zeit danach zu fragen, worauf ich mein Leben baue. Zeit zum Suchen und Finden. Allen eine gesegnete Sommerzeit!