Heleää Hämeenlinnaa

Laurellin leipomo kuuluu Suomen parhaimmistoon

Jotenkin muistin kätköistä putkahti mieleen postaukselle otsikkoa laatiessani Eino Palolan kotiseutuklassikko Heleää Hämettä vuodelta 1937. Sunnuntaisen kevätretken tarkoituksena oli lähteä katselemaan Ester Heleniuksen maalauksia Hämeenlinnan taidemuseoon, mutta kuten elämässä usein käy, retkestä tuli jotain muuta ja hyvä niin. 

Ranskalainen kaasunestejousitettu matkalimusiini lipui tunnissa Hämeenlinnaan. Tien pielessä rehotti keväinen voikukkameri ja hämäläinen luonto näytti kauneimmat puolensa. Ensimmäinen havainto tässä viehättävässä Hämeen kaupungissa oli: missä ovat ihmiset? Luultavimmin mökeillään ja kotonaan. Astelimme puolityhjiä katuja pitkin kohti Laurellin kahvilaa, joka oli retken ensimmäinen kohde. 

Kahvilassa istui muutamia hillittyjä hämäläisiä talon tarjouksista nauttien. Tila ei ollut välttämättä elegantti, mutta liittyi suoraan keskieurooppalaiseen kahvilaperinteeseen. Keskellä kahvilaa oli suuri pöytä, mistä sai ottaa haluamaansa. Tässä alla on nähtävänä leipomon leivosvalikoima, joka tosin sunnuntaina oli vaatimattomampi, mutta kuitenkin erinomainen. Puolukkabaskeri ja Erityiskermatuuttileivos kuulostivat hienoilta luomuksilta. Tätä leivosluetteloa voi kutsua kulttuuriksi, ja monen tuotteen kohdalla voisi loruillen viipyä pitempääkin. Jos haluaa tutustua hyvin leivosten kulttuurihistoriaan, on Bo Lönnquistin teos Leivos. Tutkielma ylellisyyden muotokielestä (Schildts 1997) siihen erinomainen teos. Kuinka pienestä leivonnaisesta aukeaa suuria näkymiä sekä historiaan, kulttuuriin että talouteen, on kirjan parasta antia. 

»Bebe leivos (VL)	» Omenaleivos (VL)
» Aleksanteri leivos (VL)	» Sokeriton omenaleivos (S, VL)
» Perunaleivos	» Sibeliusleivos  (VL)
» Markiisileivos (G, VL)	» Omenamazariini leivos (VL)
» Prinsessa leivos (VL)	» Porkkanaleivos (VL)
» Budapest leivos (G, L)	» Mansikkaleivos, sesonki
» Suklaaneliö	» Mokkamarenkileivos (G, VL)
» Kevyt tuuttileivos (L)	» Kermasnitteleivos (L)
» Toscaleivos (VL)	» Mustikkamazariinileivos (VL)
» Tuulihattu, täytetty (VL)	» Runebergintorttu (VL) Sesonki
» Peili leivos (VL)	» Suomileivos (L) Sesonki
» Erityiskermatuuttileivos (S, G, L)	» Mustikkaleivos, sesonki
» Erityistuuttileivos (G, Ma, L, S, Mu, Hiivaton)	» Ystävänpäiväleivos (L) sesonki
» Puolukkabaskeri	» Pashaleivos (L, G) sesonki
» Tuulihattu, tyhjä	» Pääsiäisleivos sesonki
» Juustopallo (VL)	» Ruskaleivos, sesonki
» Aurajuustopallo (VL)	» Petit fours

Niin kaunista ja herttaista kuin kulta Hämeenmaa!

Ilmava jugend-paviljonki

Hämeenlinnan toria kehystävät rakennukset herättävät moninaisia ajatuksia. Osa niistä olisi hyvinkin voinut jäädä arkkitehdin pöydälle, mutta ehkä aika on niille armollinen, ja niistä vielä löytyy kätkettyjä esteettisiä arvoja. Pidin eniten Hämeenlinnan Säästöpankin ryhdikkäästä 20-luvun talosta, jota kultaiset Hämeen ilvekset vartioivat graniittipylväiden päässä. Rakennuksesta heijastui vauraan maakuntakaupungin henki. 

Toria koristaa vielä suihkulähde, kaunis jugend-paviljonki (Armas Lindgren), joka toi mieleen Wienin tai Darmstadtin, ja aksenttina torin päässä on Hämeenlinnan kirkko. Kirkko on kustavilainen luomus, mutta karuudessaan muistuttaa reformoitujen kirkkoja. Jotain kovasti suomalaista kirkon valkoisessa askeettisuudessa on. Alun perin kirkon sisätila on ollut amfiteatterin muotoinen, jolloin alttari oli keskellä (mikä hieno ajatus - liturgia draamana). Rooman Pantheon on ollut sisätilan esikuvana (kuten myös Temppeliaukion kirkossa). Kaikin puolin hieno kirkko, joka liittyy Euroopan sivistyshistorian traditioon monella eri tavalla.

Hämeenlinnan Pantheon

Kirkon takana on Skogsterin liiketalo, mikä voisi yhtä hyvin sijaita Wienissä ja olla jonkun maailmanluokan arkkitehdin työ. Talon on suunnitellut Selim A. Lindquist (Villa Ensi, Suvilahden voimalat, Villa Johanna, Naisvuoren vesitorni). Liikerakennus oli Stockmannin jälkeen ensimmäinen tavaratalorakennus Helsingin ulkopuolella. Tässä linkissä mielenkiintoinen artikkeli Skogsterin tavaratalon toiminnasta. 
http://yle.fi/uutiset/skogsterin_jugend-talo_on_ihastuttanut_hameenlinnalaisia_toista_sataa_vuotta/7699803

Skogsterin tavaratalo vuodelta 1907

Kun kävelee Raatihuoneenkatua kohti Linnansalmea, on matkalla monta hienoa rakennusta. Katu päättyy rantapuistoon ja siltaan, jonka jälkeen se muutuu Viipurintieksi. Heti sillan oikealla puolella on Hämeenlinnan taidemuseo. Museo on siitä mielenkiintoinen, että siellä on osa Viipurin taidemuseon kokoelmista. Lahjoituskokoelmia on mm. Ester Heleniukselta (tosin vain yksi työ näytteillä tällä hetkellä) ja Vexi Salmelta. Alla todellisuutta ja taidetta: näkymä Hämeenlinnan taidemuseon puistosta ja Ester Heleniuksen maalaus Puisto.

Museon alakerran moderni osasto on hieman mitäänsanomaton lukuun ottamatta Matti Aihan suurta työtä. Yläkerrassa sen sijaan tuli vastaan paljonkin dejavuta: Albert Edelfeltin Larin Paraske, Eero Järnefeltin Heinäkuunpäivä ja Victor Westerholmin Eckerön postilaituri ovat suomalaista klassista kuvastoa parhaimmillaan. 

Todella mielenkiintoinen oli museon Martta Wendelin -näyttely. Wendelinin kuvitus- ja postikorttitaidetta oli laajasti esillä, myös hänen maalauksiaan. Maalaukset olivat kauniita: hän on koloristi ja muodon taitaja. Wendelinin maailma on puhdas, ideaalinen ja varjoton. Suomi näyttäytyy siinä pyhäaamun kultalana. 

Hämeenlinnaan kannattaa siis ehdottomasti poiketa. Tämän pienen retken aikana ehti nähdä vain osan kaupungin nähtävyyksistä: linna ja Aulanko saavat odottaa toista kertaa. 

Wendelinin Suomi katsoo eteenpäin