Ruusukko

Ruusukkoon olen tässä kuussa törmännyt kolmessa yhteydessä: Helsingin kirjamessuilla oli Katolisen tiedotuskeskuksen esittelypiste, jossa mielenkiintoisten keskustelujen lisäksi tarttui mukaan ohjelehtinen Pyhä ruusukko. Frankfurtissa ollessani poikkesin tapani mukaan myös yhteen katoliseen kirkkoon, jossa ovenpielessä oli jaossa ruusukkorukoukseen johdattava kirjanen Betet täglich den Rosenkranz. Kolmas, tosin epäsuora viittaus ruusukkoon tulee aika ajoin Radio Suomen aalloilta, joissa Abreu laulelee 20 Ave Mariasta. Laulun viesti on sellainen, että vaikka nainen ei uskokaan Jumalaan, olisi hän valmis lukemaan 20 Ave Maria -rukousta, jos mies vain tarjoaisi sellaista kyytiä, ettei henki enää kulkisi; hohhoijaa... Erikoisia nämä nykyajan tiedostavien naisten unelmat. Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen -linja on jotenkin teologisesti rehellisempää tässä musiikkilajissa. Toisaalta kuitenkin eroottinen ja uskonnollinen hurmos ovat läheistä sukua toisilleen.

Katolisen kirkon yksi suuria saavutuksia on katolisen uskonelämän maanläheisyys. Kirkko antaa tarkat ohjeet esim. siveydestä tai ripittäytymisestä. Ei paeta mihinkään teologiseen abstraktioon, vaan annetaan tarkat neuvot, kuinka kristityn ihmisen tulisi elää. Tällainen on meille kovin vierasta, ja sitä pidetään vanhanaikaisena yksityiselämään puuttumisena. Myös Neitsyt Marian asema katolisessa hengenelämässä kuuluu tähän maanläheisyyteen: kenellepä ei olisi äitiä? Ruusukkorukous on myös yksi näistä käytännöllisistä avuista, joilla katolinen kristitty voi ylläpitää ja kehittää omaa spiritualiteettiaan. 

Ruusukkorukous alkoi kehittyä 1100-luvulla Ave Maria -rukouksen pohjalta, jota hurskaan ihmisen piti rukoilla päivittäin 150 kertaa. Rukouksen jäsentelyä helpottamaan alettiin lankaan pujottaa erilaisia siemeniä ja helmiä, ja näin sai rukousnauha alkunsa. Rukoukseen liitettiin sitten Apostolinen uskontunnustus, Herran rukous ja Kunnia Isälle ja Pojalle. Loput helmistä on omistettu erilaisille salaisuuksille (iloiset, valoisat, murheelliset ja kunniakkaat salaisuudet), jotka liittyvät Jeesuksen elämään, paitsi kaksi ensimmäistä ja viimeistä salaisuutta, jotka liittyvät Mariaan. Ruusukon nimi tarkoittaa sitä, että rukoilija rukoillessaan lahjoittaa Neitsyt Marialle hengellisiä ruusuja, joista muodostuu vähitellen seppele (corona, chapelet). Ruusun kulttuurihistoriallinen muuntuminen pakanallisesta aistillisesta symbolista kristilliseksi on sinänsä hyvin mielenkiintoinen seikka, joka kietoutuu myös Marian kunnioittamiseen, hyperduliaan.

Luterilaiselle Neitsyt Marian erityinen asema katolisilla ja ortodokseilla aiheuttaa epäraamatullisuutensa vuoksi monenlaista päänvaivaa. Ruusukkorukouksen lopussa luettavan Loreton litanian Maria-attribuutit ovat meille kovin vieraita: viisauden istuin, ilomme lähde, Daavidin torni, kointähti, neitsyiden kuningatar ja perisynnitön kuningatar. Katoliset selittävät Marian asemaa siten, että Maria koskettaa tietyllä tavalla Jumalaa olemalla samalla kuitenkin luotu. Marian kulttia kutsutaan hyperduliaksi, joka on pyhimysten kunnioittamista korkeampi muoto, ja Joosefin kunnioittamista kutsutaan produliaksi, koska hän on jumalansynnyttäjän puoliso. 

Ruusukkorukous on toiminut myös poliittisena voimana: eteläranskalaiset kataarit saatiin käännytetyiksi pakanuudesta ruusukon voimalla, ja turkkilaiset voitettiin Lepaton taistelussa 1571, koska Pyhän Ruusukon kilta oli taistelupäivänä innokkaasti rukoillut paavin laivaston puolesta. Uudemman ajan tapahtumia, jotka liittyvät ruusukkoon ovat Marian ilmestyminen Bernadette Soubirous´lle Lourdesissa 1858 ja Fátimassa tapahtuneet Neitsyt Marian ilmestykset vuonna 1916. 

Em. kirjasessa esitetään, että ruusukkorukous on armon välikappale, se vahvistaa ihmisen jumalallisia ja inhimillisiä hyveitä ja antaa myös hyveiden puhjeta kukkaan. Rukous on myös olennainen osa ihmisen taistelussa perkelettä vastaan. Rukouksen voi suorittaa joko sisäisesti tai suullisesti. Ruusukkorukous on myös täydellinen ane, jonka voi suorittaa joko täydellisesti tai sitten osittain. Tässä vaiheessa luterilaisessa sielussa herää jo kysymys, onko hyviä ja parempia rukouksia. 

Olen kerran ollut ruusukkorukouksessa Kölnin tuomiokirkossa. Rukoilijoita ei ollut paljon, ja palvelusta johtanut pappi vaikutti väsyneeltä työhönsä. Seurakuntalaisten rukoilemisen intensiteetti oli kuitenkin liikuttavaa, suitsukkeen tuoksu ja vanhan katedraalin genius loci jättivät vahvan jäljen hengellisen muistin lokeroihin.