Ruotsin pyhillä paikoilla

Olen ollut Ruotsin ja ruotsalaisuuden ystävä koko ikäni: kiitos siitä pakkoruotsille, joka avasi maalaispojalle portteja suurempaan maailmaan! Myös YLE:n testin mukaan olen henkisesti ruotsalainen (Luulitko olevasi suomalainen?). Intoni ei kuitenkaan ole vielä yltänyt Vadelmavenepakolaisen tasolle, mutta voin kuitenkin lämpimästi suositella kaikille lukijoilleni tutustumismatkaa hienoon naapurimaahamme: reissulla oppii myös monenenlaista omasta historiastamme. Seuraavassa esitelmöin muutamasta kohteesta Tukholman ulkopuolelta.

Lundin tuomiokirkko

Lundin tuomiokirkon apsis

Lundin tuomiokirkon juurella tuntee olevansa jo Etelä-Saksassa tai Italiassa. Kirkko on peräisin 1000-luvulta, jolloin Lund kuului Tanskaan, ja se on omistettu Pyhälle Laurille. Lundista tuli koko Skandinavian kirkollisen elämän keskus, myös Lundin yliopisto toimi aluksi tuomiokirkossa. Keskiajalla Lundissa oli 27 kirkkoa ja kahdeksan luostaria. Kaupunki on siis ollut kaikin puolin merkittävä paikka myös meidän sivistyksemme kannalta.

Kirkko on vaikuttava sekä sisältä että ulkoa. Apsiksen Kristus Pantokrator -mosaiikki näyttää vanhalta, mutta se on tehty 1920-luvulla. Kuorissa vallitsee kuitenkin täysin ravennalainen tunnelma.  Horologium Mirabile Lundense, astronominen kello on myös vaikuttava, samoin kirkon krypta. Koko kirkon ympäristö huokuu vanhaa kirkollista sivistystä, tosin moderni seurakuntatalo kirkon vieressä on ankea töräys, jonka olisi voinut pystyttää sivummallekin.

Pyhän Birgitan hauta

Tänä kesänä kävin ensimmäistä kertaa Vadstenassa. Kaupunki on kaikin puolin hieno ruotsalainen pikkukaupunki, ja olin heti keskiaikahurmoksessa päästessäni Vadstenan luostarikirkkoon ja Pyhän Birgitan haudalle. (Jos muut hautavisiitit kiinnostavat, pääset niihin näistä linkeistä: Katariina Sienalainen, Beda Venerabilis). 

Pyhä Birgitta oli monipuolinen persoona: äiti, visionääri ja pyhimys. Hänelle nimettyjä eläimiä olivat karhu ja leppäkerttu. Hänessä on vähän samaa kuin Katariina Sienalaisessa, joka sai näkyjä, jotka olivat osin poliittisia. Kumpikin nainen oli tavallaan myös reformaattori. Suomessa on Birgitta-muistumia 26 kirkossa ja aikanaan on Suomen kirkoissa ollut lukuisia Birgitan reliikkejä. 

Vadstena oli Lundin tapaan aikoinaan merkittävä hengellinen keskus ja pyhiinvaelluskaupunki. Naantalin birgittalaisten emoluostari oli Vadstenassa ja Vadstenan luostarille kuului myös Kotkassa oleva Kyminkartano. Naantalin luostarilla on ollut huomattava vaikutus meidän kulttuuriimme. Voimme siis olla birgittalaisille kiitollisia monesta asiasta.  

Heinäkuussa järjestetään monta pyhiinvaellusta Itä-Göötanmaalla. Nappasin tulevaa varten matkaani Pilgrimsommar-esitteen. Olen aina pitänyt birgittalaisista, osin siksi, että perustaja on pohjoismaalainen omapäinen nainen ja meillä Suomessakin on ollut ja on edelleen tämän sääntökunnan edustajia. Kun käyt Turussa, poikkea Ursininkadulle vaikkapa syömään birgittalaissisarten luona: tunnelma on miellyttävän kansainvälinen ja ruoka on hyvää.  

Alvastran luostarin raunioita

Parin peninkulman päässä etelään Vadstenasta on Alvastran luostarin rauniot. Luostarin perustivat sistersiläiset 1143, ja se toimi keskeytymättä vuoteen 1530. Pyhä Birgittakin viipyili täällä ennen lähtöään Roomaan ja ennusti, kuka munkeista tulee kuolemaan ruttoon. Uskonpuhdistuksen jälkeen luostarin rakennuksia alettiin purkaa muuta rakennustoimintaa varten. Luostari kokonaisuus on kuitenkin edelleen hyvin hahmotettavissa: kapitelisali, munkinkammiot, keittö, kirkko, kirjasto ja kalalammikot... Luostari sijaitsee korkean vuoren juurella ja siitä avautuvat laajat viljelykset. Kaukana häämöttävät Vätternin laajat ulapat. Tämä on ihanaa kulttuuriseutua. 

Pieni särö tähän idylliin tuli parkkipaikalla, missä oli ilmoitus:"Tyhjennä itse autosi, älä anna varkaiden tehdä sitä". Käsittämätöntä tuossa lintukodossa! Onko sinne luikerellut käärme? Tästä teemasta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta hillitsen nyt itseni, ettei mene vipun puolelle.

Rökstenen

Kymmenisen kilometriä Alvastrasta löytyy vanhin Ruotsin kirjallisuuden dokumentti Rökstenen, Rökin kylästä. Kolme metriä korkean kiven pintaan on muinaisskandinaaviksi kirjoitettu eeppinen teksti, jota on tulkittu monella tapaa, koska riimut edustavat tuon kirjoitustavan varhaisinta muotoa. Kivi on peräisin 800-luvulta. Paikalla on myös mielenkiintoinen museokatos, jossa seikkaperäisesti esitellään riimukirjoitusta ja Rökin kiveä muutenkin. Aitoa menneiden aikojen havinaa! Jaksan vielä uskoa, että jostain suon pohjalta löytyy vielä muinaissuomeksi kirjoitettu tuohikäärö...

Vretan luostarin ristikäytävä

Vretan luostarin pienoismalli

Noin kuudenkymmenen kilometrin päässä Rökin kylästä on Ruotsin vanhimman luostarin, Vretan rauniot. Vreta perustettiin noin 1100-luvulla ja se lienee ollut sistersiläinen nunnaluostari. Luostari oli aikoinaan Ruotsin rikkain: se sai noin 300 maatilan verot ja runsaasti lahjoituksia. Luostarissa oli mm. juokseva vesi. Reformaation jälkeen luostarista tuli tyttökoulu ja myöhemmin Vretan seurakunnan kirkko. Luostariin kuuluu myös Pohjolan ainoa kastekappeli. Luostarialue on vielä tänäänkin hyvin tunnistettavissa, jopa keittiön tuhkainen hormi on tallella. Ristikäytävästä on tehty kaunis pergola, jossa sopii käyskennellä ja miettiä kaiken katoavaisuutta. 

Vanhan testamentin profeetat Husabyn kirkon holvissa

Husabyn kirkko on Ruotsin vanhin

Vänernin itärannalla on Ruotsin vanhin kirkko Husabyssä. Se on rakennettu Ruotsin ensimmäisen kristityn kuninkaan Olavi Sylikuninkaan aikana eli ennen vuotta 1022. Kerrotaan, että Olavi kastettiin kirkon läheisyydessä olevassa lähteessä. Husabyssä oli myös Ruotsin ensimmäinen piispanistuin. Kirkossa löytyy myös kirjaimellisesti piispan istuin, joka on samalla Ruotsin vanhin huonekalu. Kirkko sijaitsee kapean kylätien varrelta keskeltä synkkää tammimetsää. Kirkon sisätila on vaikuttava: kymmen apostolia ja neljä kirkkoisää on kuvattu ruoteiden alaosissa, ja holviin on maalattu Vanhan testamentin profeetat ja 12 kohtausta Jeesuksen elämästä. 

Glanshammarin kirkko

Härkebergan kirkko (Kuva: Flickr)

Jos ajaa E18 pitkin, on pakko poiketa Glanshammarin ja Härkebergan kirkoihin. Nämä ovat MUSTEJA, jos on kiinnostunut naapurimaamme kulttuurista. Glanshammar on ollut jo viikinkiaikana kulttipaikka, ja kirkon läheisyydessä on monia riimukiviä. Glanshammarin kirkon holvit ovat ainutlaatuiset. Niissä on kuvattuna Aatami maanviljelijänä, Aatami ja Eeva paratiisissä, syntiinlankeemus ja paratiisistä karkoitus. Lisäksi on kuvattu Jeesuksen lapsuus, Vanhan testamentin profeetat ja hyveet sekä paheet. Holvisto hohtaa harmaan sinisenä ja kuvakerronnan rikkaus häkellyttää katsojaa. 

Härkebergan kirkko on helmi keskiaikaisten kirkkojen joukossa. Ulkoa kirkko on pieni ja vaatimaton, mutta sisällä aukeaa turkoosia hohtava rikas Biblia pauperumin kuvamaailma. Kuvia ei kalkittu piiloon uskonpuhdistuksen aikana, ja siksi ne ovat niin hyvin säilyneet. Kirkon maalaukset on tehnyt Albertus Pictor, 1400-luvulla elänyt myöhäisgotiikan kirkkomaalari. 

Matkaa olisi vielä voinut jatkaa Mårbackaan ja suomalaismetsiin tai Västeråsin ja Uppsalan tuomiokirkoille, joista kaikista löytyy myös monia siteitä Suomeen. 

Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nord

Du tysta, Du glädjerika sköna!

Jag hälsar Dig, vänaste land uppå jord,

 Din sol, Din himmel, Dina ängder gröna

Du tronar på minnen från fornstora da'r,

då ärat Ditt namn flög över jorden.

Jag vet att Du är och Du blir vad Du var.

 Ja, jag vill leva jag vill dö i Norden