Kuninkaantieltä kerrottua. Matkailijoiden kuvauksia 1700-luvulta

Suomalainen kulttuuri olisi paljon köyhempi ilman SKS:n erinomaista kustannuspolitiikkaa. Seura julkaisee toinen toistaan mielenkiintoisempia teoksia, joita kaupalliset kustantajat eivät välttämättä ottaisi ohjelmaansa. SKS:n teoksissa on miltei aina tieteellinen apparaatti, ja painojälki on aina tyylikästä paperia myöten. Kirjoista on siis iloa päälle, silmälle ja kädelle. 

Kuninkaantieltä kerrottua. Matkailijoiden kuvauksia 1700-luvulta (Hämeenlinna 2005) valottaa hauskasti matkailijoiden elämää Kuninkaantiellä. Useimmat näistä matkamiehistä olivat ulkomaalaisia, mikä tuo mukaan oman nyanssinsa.  

Kuninkaantie kulki Turusta Viipuriin (tai sitten Bergenistä Pietariin) ja se oli Suomen toiseksi vanhin tie Hämeen Härkätien jälkeen. Värälän rauhassa 1780 rajalinja vedettiin Kymijokeen, ja samalla muodostui Vanhan Suomen alue, jonka rajat olivat voimassa Haminan rauhaan saakka. Värälän rauha katkaisi Kuninkaantien, ja tien linjaus alkoi Alisen Viipurintie sijasta kulkea Lappeenrannan kautta. Raja-asema Suomen ja Venäjän välillä oli Ahvenkoskella. Matkailijoiden kuvauksissa on mielenkiintoista siirtymä Suomesta "venäläisiin" Haminan ja Viipurin kaupunkeihin. 

Venäläiset ylittämässä Ahvenkoskea 1808 (Kuva: Wikimedia)

Matkakuvaukset alkavat Turusta. Kaupungista matkailijat antavat kovin erilaisen kuvan: joistakin kaupunki on viheliäinen loukko, toisten mielestä huomattavan merkittävä kulttuurikaupunki. Englantilaismatkailijat aiheuttavat hilpeyttä kirkossa istuessaan siellä naisten puolella. Käydään myös kylässä Porthanin luona. Ylioppilasnuorisokin oli hyvin käyttäytyvää ja sivistynyttä verrattuna Uppsalan juopotteleviin ja räyhääviin opiskelijoihin.

Matka Turusta Helsinkiin on suuri yllätys matkailijoille, jotka luulivat tulleensa synkkään korpimaahan: suuret peltoaukeat ja hoidetut maalaistalot saavat kiitosta, samoin myös huomattavan lihavat, uhkeat ja vahvat naiset. Hollikyyditysjärjestelmä ei saa aina kiitosta, ei myöskään kestikievareiden siisteys ja palvelut.

1700-luvun Helsinki on ensisijaisesti Viapori linnoitus. Muuten kaupunki on vaatimaton, jossa on vain lankkukattoisia pieniä taloja, mutta sopuisia kaupunkilaisia. Viapori sen sijaan tekee matkaajiin suuren vaikutuksen edistyksellisen linnoitusjärjestelmänsä vuoksi. 

Loviisaa kuvataan suurellisesti rakennetuksi, missä kadut ovat leveämmät kuin missään ruotsalaisessa kaupungissa. Kaupunkia pidetään myös sievänä. Loviisa on ennen kaikkea linnoituskaupunki ja siellä on paljon sotilaallista toimintaa. 

Haminan kaupunki on kuvauksissa huomattavan kansainvälinen kaupunki: siellä puhutaan suomen lisäksi saksaa, ruotsia, hollantia ja venäjää. Kaupunki kukoisti myymällä lankkuja ja tervaa, kaupungin venäläiset kaupitsivat teevateja, paloviinaa, sipuleita, ryöpättyjä herneitä, leipää. Haminan asemakaava herättää huomioita, koska se muistutti Lontoon 1666 asemakaavaa. 

Lopulta matkailijat päätyvät Viipuriin, josta ei kertomusten perusteella saa kovin mairittelevaa kuvaa. Rakennukset ovat rappiolla, linna luhistunut, kaikkialla vallitsee venäläinen flair. Venäläiset tunnisti pitkästä parrasta ja kauhtanasta ja he muistuttivat juutalaisia. Kaupunki on ennen kaikkea Pietarin etuvarustus ja varuskuntakaupunki: taukoamaton rumpujen pärinä kaikuukin kaupungissa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yksi matkaaja pääsee todistamaan venäläistä sotilaskuria, kun eräs sotilas joutuu kujanjuoksuun: viisisataa miestä pieksi ihmispoloa kuusi kertaa. Kyseessä oli sotilaskarkuri, joka oli halunnut paeta Suomeen Venäjän armeijaa. 

Keitä nämä matkustajat olivat? Moni Kuninkaantien kulkija oli virkamatkalla, toimittamassa armeijan tai kirkon asioita. Pohjois-Eurooppa oli tullut eksoottisena paikkana muotiin Englannin sivistyneissä piireissä, ja siksi matkaa teki moni grand tourilla oleva gentleman. Kirjallisesti merkittävin matkustaja lienee ollut Edward Clarke, joka julkaisi kotimaassaan runsaasti matkakirjoja, mm. teoksen Matka Suomen halki Pietariin 1799. 

Kuninkaantieltä kerrottua on viihdyttävä kirja, joka vie lukijansa menneisiin aikoihin. Teoksen lopussa oleva artikkeli Kuninkaantiestä on mielenkiintoinen. Matkakuvaukset ovat tavallisten ihmisten päiväkirjamerkintöjä, eikä niillä ole suurempaa kirjallista arvoa, kulttuurihistoriallista arvoa tosin senkin edestä. 

1700-luvun Turkua Tuomiokirkkosillan liepeiltä