Talven valoa

”På drivans snö där glimmar

en diamant så klar.

Ej fanns en tår, en pärla,

som högre skimrat har.”

 

Hiihtoloman riemut ovat talvisia. Sukset on voideltu, narskuva latu odottaa hiihtäjää. Aurinko kisailee puitten latvoissa. Ehkä kuitenkin ennen laturetkeä täytyy poiketa keittiössä laittamassa valmiiksi talvipäivän herkut. Toissa syksynä Hampurissa söin sikäläistä perinneruokaa ”Aalsuppea” eli ankeriaskeittoa. Kyseessä on kirkas kalakeitto, jossa on hieman makeutta. Koska madeaika on parhaimmillaan, ja made lyö ankeriaan tullen mennen, on tässä oman pään ohje nimeltään ”Quappensuppe”.

Tätä tarvitaan: yksi sipuli, yksi purjo, kolme porkkanaa, lanttua tai selleriä muutama siivu, muutama kuivattu sieni, made, kalaliemikuutio (voit tehdä keiton myös lihaliemeen), sitruunan puolikas, laakerinlehti, pari mausteneilikkaa ja pippureita, noin 200 g kuivattuja hedelmiä, desi kuivaa vermuttia. Persiljaa tai tilliä maun mukaan.

Laita pieniksi kuutioiksi leikatut sekahedelmät paisumaan desiin vermuttia ja desiin kiehuvaa vettä. Halkaise sipuli ja pistele puolikkaisiin neilikat. Kaada kattilaan noin 1,5 litraa vettä, lisää hieman pippureita ja laakerinlehti ja anna hetken kiehua. Laske lämpö ja laita pikkusormen levyisiksi palasiksi leikattu made tähän liemeen vetäytymään. Kun liha on kypsää, nosta palat pois, siivoa kala ruodoista ja laita sivuun. Siivilöi liemi toiseen kattilaan, ota sipulit talteen ja pilko ne. Keitä liemessä ensin sopiviksi paloiksi leikattu porkkana ja muut juurekset sekä sipuli. Lisää sitten renkaiksi leikattu purjo ja keitä kypsäksi, lopuksi sekahedelmät liemineen kuumaan keittoon vetäytymään ja ihan viimeksi mateen palat. Tarkasta suola, happamuus (sitruunan mehu), sakeus ja muu makumaailma orientaatiosi mukaan. Jos pidät chilistä, sekin sopii kohtuudella antaman potkua – mateen makua ei kuitenkaan saa peittää. Makumaailman tulisi olla hapanimelä. Jos mukana on maksa, pippuroi, jauhota ja suolaa se ja paista voissa ja tarjoile paahtoleivän päällä.

Sitten vielä ennen kuin survaiset sukset jalkaasi voitele uunivuoka, laita siihen litra vettä, kaksi desiä rikottuja ohrasuurimoita ja teelusikallinen suolaa. Laita uuniin 150 asteeseen ja lähde ladulle tunniksi. Tämä on jälkiruokaa, jos syöt sitä vaikkapa ruusunmarjakiisselin kanssa (heja Sverige!) ja eturuokaa, jos toppaat siihen tanakan voisilmän. Sitten ladulle heleästi laulamaan (ja huomaa maanpuolustuksellinen vire!):

Ylös, Suomen pojat nuoret,

Ulos sukset survaiskaa!

Lumi peittää laaksot, vuoret,

Hyv’ on meidän luisuttaa.

Jalka potkee,

Suksi notkee

Sujuilevi sukkelaan.

 

Heräs tuuli tuntureilla,

Lehahtihe lentämään, –

Sukkelat on sukset meillä,

Lähtään, veikot, kiistämään!

Saishan koittaa,

Kumpi voittaa,

Eikö tuulta saavuttais?

Koti kontion on tuossa,

Siihen sukset kääntäkää!

 

Havuin alla korpisuossa

Vanhus nukkuu röhöttää.

Kuules ukko,

Oves lukko

Miehissä jo murretaan!

Kohoaapi kämmenille

Metsän kuulu kuningas. –

Lähtään, otso, painisille,

Tässä löydät vertojas!

 

Hammasluske,

Keihäsruske

Kaikuttavi korpea.

Jo on karhu kaatununna,

Keihäs sattui rintahan;

Ukko nukkuu uupununna

Sike’intä untahan.

Riemuellen,

Soitatellen,

Viekää saalis kotihin! –

 

Vaan kun verivainolainen

Suomehemme rynnättää,

Silloin saalis toisellainen,

Veikot, meitä hiihdättää.

Käsi sauvan,

Toinen raudan

Teräväisen tempoaa,

Verihinsä kohta nääntyy

Kuka meitä vastustaa,

Kenpä pakosalle kääntyy,

Senkin suksi saavuttaa.

Pelastettu

Rakastettu

Kohta onpi kotimaa!

 

(Kustavi Grotenfelt: Suksimiehen laulu)