Schienenzeppelin, L´Aérotrain ja Railplain

Schienenzeppelin

 

Kesällä Englannissa liikkuessani käytin paljon junaa ja törmäsin siellä George Bennien nimeen ja hänen Railplain junaansa. Rupesin kaivelemaan tietoja muistakin potkureilla tai suihkumoottoreilla toimineista junista ja löytyihän niitä: saksalainen Schienenzeppelin ja ranskalainen L'aérotrain.

Franz Kruckenberg suunnitteli Schienenzeppelinin Saksan valtionrautateille 1930. Juna oli noin 30 metriä pitkä ja sitä veti eteenpäin junan taakse asennettu nelilapainen potkuri, jota käytti BMW:n 600 hevosvoiman moottori, myöhemmissä versioissa käytettiin Maybachin koneita. Juna oli ulkonäöltään futuristinen, muistutti hieman meidän Pendolinoamme. Juna saavutti parhaimmillaan 230 km tuntinopeuden. Junan huippunopeus pysyi ennätyksenä 24 vuotta. Junaa ei kuitenkaan ruvettu kehittämään eteenpäin, koska ongelmana oli lisävaunujen liittäminen junaan, jonka perässä oli potkuri. Nopeutensa vuoksi juna ei myöskään sopinut tavalliseen rataverkkoon ja sitä oli hankala käyttää ratapihoilla. Ei voi kuin ihailla muinaista saksalaista insinööritaitoa ja muotoilua. Oheinen filmi kertokoon tästä erikoisesta junasta.  

L'aérotrain oli ranskalaisen Jean Bertinin kehittämä suihkumoottorilla toiminut, ilmatyynyillä leijuva juna, jota ohjasi yksi kisko. Junan oli tarkoitus toimia pitkänmatkan kuljetusvälineenä (100–500 km), joka pystyisi kuljettamaan matkustajia 300 kilometrin tuntinopeudella. Junasta kehitettiin useita eri malleja ja sille rakennettiin rata mm. Gometz-le-Châtelen lähelle. Tavoitteena oli ensiksi rakentaa pikarata Pariisin ja Orleansin välille. Juna saavutti 430km/h nopeuden.

Juna toimi periaatteessa samalla tavalla kuin magneettikentän päällä leijuvat maglev-junat, mutta oli tekniikalta paljon yksinkertaisempi. Junaa käytti 1600 hevosvoiman Turboméca Turmastazou-moottori, joka kehitti sekä nosto että työntövoiman.

Juna oli 26 metriä pitkä, siis suurin piirtein samanlainen kuin Schienenzeppelin. Se painoi 24 tonnia ja pystyi ottamaan 80 matkustajaa. Vuonna 1977 juna kulki viimeistä kertaa ja Ranskan rautatiet luopuivat tästä projektista ja alkoivat kehittää TGV-junia. Seuraavassa dokumentaatiota ja junan synnyttämää viihdemusiikkia.

 

 

Seuraavassa linkissä enemmän leijuvista junista:
 

http://www.agora-erasmus.be/Aerotrain-maglev-nucleaire-la-lecon-de-Jean-Bertin_03891

Bennie Railplane oli George Bennien kehittämä potkurikäyttöinen juna. Hän halusi kehittää pikajunan, joka taittaisi Edinburghin ja Glasgown välisen matkan 20 minuutissa noin 250 kilometrin nopeudella. Junaa pitivät raiteilla sekä ylä- että alakiskot, jotka olivat kiinnitettyinä pylväiden varassa olevaan metallirunkoon. Alakiskon tehtävänä oli junan heilumisen estäminen. Junassa matkustaneet kiittivät tasaista ja hiljaista menoa.

Bennie rakennutti koeradan Milngavieen Skotlantiin. Suunnitelma ei kuitenkaan saanut tuulta siipiensä alle, koska teknologia saattoi olla liian uutta ja rahoituksessa oli myös ongelmia. Bennien yhtiö meni konkurssiin 1936 ja rata purettiin 1956. Bennie elätti itsensä sitten yrttikauppiaana.