Kürbiskernsuppe

Kurpitsassa on syksyn valoa

 

 

Kürbiskernsuppe eli kurpitsakeitto

Jos viljelet kurpitsaa, saat sitä yleensä tolkuttomasti. Pikkelsinä sitä ei jaksa syödä yli määräänsä, joten sitä kannattaa pakastaa keitettynä soseena ja tehdä siitä vaikkapa Kürbiskernsuppea. Saksalainen nimi kalskahtaa suomalaisessa korvassa hieman karkealta, mutta keitto on todella hyvää ja very trendy tällä hetkellä Keski-Euroopassa. Keitto maustetaan vielä kurpitsaöljyllä ja paahdetuilla kurpitsansiemenillä, jotka ovat oikeaa pelastajaruokaa. Venäläisen kurpitsaöljypurkin kyljessä luki, että tässä on täydellinen kotiapteekki. Parasta öljyä saatanee kuitenkin Tiroolin kauniista vuorimaasta, missä kurpitsasta osataan valmistaa ties mitä.

1 kg kurpitsaa

purkki kermaa

hieman ranskankermaa

1 l vasikka- tai kanalientä

pari jauhoista perunaa

kurpitsansiemenöljyä

paahdettuja kurpitsansiemeniä

suolaa, valkopippuria, muskottia

Keitä pilkottu kurpitsa ja kuoritut peruna kypsiksi liemessä. Soseuta keitos ja lisää kerma ja mausteet. Keittele hetki ja tarkasta maku ja sakeus. Tarjoa lautasella ranskankermakökön, kurpitsaöljyviirun ja paahdettujen kurpitsansiementen kanssa. Joisin tämän kanssa lasin itävaltalaista zweigeltiä ja söisin mielelläni juureen tehtyä vaaleaa leipää.

Tätä nauttiessa kuuntele vaikkapa Heinon laulama Kufsteinlied, mutta varo, ettei keitto mene väärään kurkkuun...

 

 

Tämän jälkeen sopii ottaa lasillinen Marillenschnapsia, vaipua spleeniin ja keskittyä Georg Traklin runoon "Im Herbst" ja J.H.Erkon runoon"Se kolmas":

Die Sonnenblumen leuchten am Zaun,
Still sitzen Kranke im Sonnenschein.
Im Acker mühn sich singend die Frau'n,
Die Klosterglocken läuten darein.

Die Vögel sagen dir ferne Mär',
Die Klosterglocken läuten darein.
Vom Hof tönt sanft die Geige her.
Heut keltern sie den braunen Wein.

Da zeigt der Mensch sich froh und lind.
Heut keltern sie den braunen Wein.
Weit offen die Totenkammern sind
Und schön bemalt vom Sonnenschein.

SE KOLMAS.

Tiroolin kauniissa vuorimaassa

Se vaunu kiiruhti kulkuaan.

Siin' istui vaunussa kalvas sulho

Ja nuori morsian rinnakkaan,

Ja kolmanten' oli kuolema.

 

Se vaunu vierisi vuorten halki

Ja halki virtavan laaksoinaan.

Niin voimakkaina ne virrat hyökyi

Ja vuoret nostivat huippujaan.

Mut kulki sielläkin kuolema.

 

Siell' lehdet ilmahan tuuli puisti

Ja kylvi ne virran vietäviin,

Ja surma paineli suukkojansa

Jo kauniin rannikon kukkasiin.

Niin kulki sielläkin kuolema.

 

Mut vaunu vierisi loitommaksi,

Meranin laaksohon lauhkeaan.

Ja morsian seuras sulhoansa,

Sen sairasvuoteelle, hoitamaan,

Ja kolmanten' oli kuolema.

 

Ja käsivartensa kietoi neiti

Sen nuorukaisensa kaulahan,

Ja nuorukanen niin kiihkeästi

Se näytti neitoonsa tarttuvan.

Mut kolmas siin' oli kuolema.

 

Oi auta, rakkaus, kuolemasta,

Mies nuori Suomelle pelasta!

Niin paljon hänestä toivotaan ja

Niin paljon hällä on toivoja.

Mut kolmas siin' oli kuolema.

Se kolmas painalti nuorukaisen

Niin liki luisia ryntäitään:

„On turha kaivata talven maata,

Jää tänne luokseni etelään!"

Se kolmas, se oli kuolema.

Se julma riisti sen nuorukaisen

Ja painoi etelän multahan.

Jäi pohja poikaansa kaipaamahan,

Jät itkemään polo morsian.

Se julma, se oli kuolema.