Tänä aamuna luin Meduza-lehdessä olleen tilaston naisten asemasta Venäjällä. Siellä naiset ansaitsevat 27 % vähemmän kuin miehet, he tekevät 75 % kotitöistä, joka kuudetta naista Venäjällä on ahdisteltu sukupuolisesti (vain puolet ahdistelluista teki siitä ilmoituksen), neljännes venäläisistä on sitä mieltä, etteivät naiset selviydy johtotehtävistä ja 71 % venäläisistä ajattelee, että naisen tärkein tehtävä on olla äiti ja hyvä emäntä. Maan lainsäädäntö on myös legitimoinut perheväkivallan. Näillä eväillä kannattaa viettää naistenpäivää kerran vuodessa.
Minulle ja monelle muullekin naistenpäivä on ollut kommunistinen neuvostojuhlapäivä, jolla naisia on maalitettu ja pönkitetty sukupuolisia ennakkoluuloja. Edistykselliset venäläiset haluaisivatkin jo lopettaa tämän päivän vieton ja keskittyä enemminkin sukupuolten tasa-arvoisuuden edistämiseen. Meillä Suomessa naistenpäivää ei problematisoida millään tavalla.
Laitan tähän vanhan postauksen (2017) meidän opetushallituksemme oudosta tavasta herkistää suomalaisia nuoria naisasiakysymyksissä.
Kaikille Suomen yhdeksäsluokkalaisille on jaettu Adichien pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Luin kirjan, joka asiallisesti taustoitti feminististä maailmankuvaa nigerialaisista lähtökohdista käsin. Kirjassa ei ollut mitään, mitä en antaisi lasten lukea, mutta pelkoni on kahtalainen: se on omiaan lisäämään ennakkoluuloja, ja se tuntuu olevan osa jotain opetusministeriön indoktrinaatio-ohjelmaa, jonka lievempiä muotoja ovat mm. ilmiöpohjaisuus, sukupuolettomuus, ohjelmointi ja ruotsinopetuksen varhentaminen. Minä en jakaisi kirjaa koululaisille. Sen sijaan kyllä luettaisin lukiolaisille Adichien Puolikas keltaista aurinkoa -teoksen, joka on syvällinen ja järkyttävä kuvaus Nigerian 1960-luvun elämästä. Luettuani tuon kirjan, katsoin Afrikkaa uusin silmin, aivan samoin kuin Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa avasivat näkemään Afganistanin kulttuurin moninaisuuden.
Jos olisin eettinen relativisti, voisin vain nyökytellen hyväksyä naisten kohtelun Nigeriassa: sehän on heidän kulttuurinsa, ja naiset ovat kasvaneet tuossa viitekehyksessä, jossa heillä on statistin rooli. Jokainen kulttuuri eläköön tavallaan, ja meillä eurooppalaisilla varsinkaan ei ole mitään opetettavaa tai sanottavaa afrikkalaisille, joita olemme työksemme sortaneet ja alistaneet. Tosin esim. Tulva-lehdessä kerrottiin, että 99 % Egyptin naisista kokee jatkuvasti seksuaalista ahdistelua: eikö tällöin tuollainen asenne naisiin ole osa tuota kulttuuria? Ovathan myös äidit kasvattaneet sekä tytöt että pojat.Kirjaa lukiessa saa kuvan, että katselee jotakin villien touhua ja salaa säälii heitä. Tämä ei kai liene ollut tarkoitus. Minä en oppinut tätä kirjaa lukemalla mitään. Kristillisessä ja demokraattisessa Suomessa minua ovat kasvattaneet hienot itsenäiset naiset äidistä ja opettajista vaimoon ja tyttäriin, eikä minulle tulisi mieleenikään pitää heitä itseäni heikompina astioina. Tämän ymmärtämiseksi tuota kirjaa ei tarvita - hukkaan heitettyä rahaa, jota olisi voinut käyttää muuhun opetuksen kehittämiseen. Ehkäpä kirja oli alunperin tarkoitettu meidän koulujemme somalipojille, mutta häveliäisyyssyistä se jaettiin kaikille. Kenpä tietäis sen...
Minua arveluttaa myös indoktrinaatio: miksi meidän pitäisi olla feministejä? En puhu naisopettajista enkä naislääkäreistä, koska naiseus on vain osa heidän identiteettiään. Naiseus ei tee heistä parempia tai huonompia ihmisiä tai ammattilaisia. Feminismillä on paha kaiku: ikävimmillään se edustaa miesvihaa ja vääristää naiskuvaa.
Kun tälle lasten indoktrinoinnin tielle on lähdetty, löytyy lisää aktuelleja aiheita ja varmaankin aiheisiin sopivaa kirjallisuutta. Seuraava kirjanen jaetaan kasvissyönnistä, koska hyvä ihminen syö kasveja ja paha lihaa. Sitten on vuorossa eutanasia: on niin ihana päättää kaikista omista jutuista, kuten omasta elämästään. Sitten voisi jakaa vielä lapsille pirteän Tom of Finland -voimisteluoppaan: pojat ovat poikia...
Hyvää naisten päivää sinnekin!
VastaaPoistaKatselin ihan wikipediasta asti, että mitä se indoktrinaatio oikein tarkoittaa. Suomeksi tarjottiin mm. sanoja ujuttaminen, mieleen iskostus ja uskotus. Jos muistelen kouluaikojani, oli kai kaikki opetus syytä ottaa totena. Tosin muistelen joskus lukion fysiikan tunnilla pohtineeni sitä, että mitähän, jos nämäkin teoriat myöhemmin todetaan vääriksi ja löydetään uusia selityksiä, jotka eivät nekään välttämättä vedenpitäviksi osoittaudu. Oppilaan on varmaan aika vaikea alkaa kyseenalaistaa opettajan opetusta. Usein oppitunnit vain menevät ohi korvien ja sitten koetta varten luetaan kirjasta se tieto mitä kokeessa arvellaan tarvittavan. Seuraavana syksynä siitä ei sitten muista mitään.
Naisten osalta minua ehkä kodissani suunnattiin ajattelemaan, että isä päättää asioista ja että äiti ei oikein osaa ajatella. Äidin sukulaisia ei isä arvostanut, joten harvemmin vierailimme heidän luonaan. En minä silti naisia ole vihannut. Toisaalta työhommissa olin aika paljon naisvaltaisilla työpaikoilla, enkä saanut siellä tapaamistani naisista yleensä kovinkaan hyvää vaikutelmaa.
Näistä ulkomaan naisten ja miesten välisistä suhteistä en oikeastaan edes haluaisi tietää ihmeemmälti. Erilainen kulttuuri varmasti vaikuttaa ihmisten asenteisiin, niin naisten kuin miesten asenteisiin. Tolstoi oli sitä mieltä, että ihmisen pitäisi vain harjoittaa hiljaisesti vanhempiensa uskontoa ja tehdä työtä. On jännä joskus lukea vieraista uskonnoista ja vieraista tavoistakin, mutta niitten vieraitten kulttuurien ongelmia meidän ei kannattane ruveta ratkomaan.
Ajattelutapojen iskostaminen on monitahoinen juttu. Kai sillä kansan koulutuksella on ollut hyviäkin vaikutuksia, vaikka totta lienee sekin, että hierarkisesti alaspäin valuvan "oikean tiedon" joukkoon voi helposti ujua ujuttamattakin akanoita hyvien jyvien sekaan.
Nämä koulutuskysymykset ovat monipolvisia. Nykyään on onneksi etsivälle nuorelle monet tiedonkanavat avoinna, ettei tarvitse kaikkia opettajan torajyviä niellä.
VastaaPoistaMeillä Suomessa on usein ongelmana se, että vain yksi juttu kerrallaan voi olla pinnalla, eikä sitä sitten sovi arvostella, tai muuten olet persusetä. Tämä gender-touhu kuuluu nyt näihin aallonharjalla oleviin asioihin, samoin monikulttuurisuuden sokea ihailu. Muotoilet tapasi mukaan kauniisti: "Näistä ulkomaan naisten ja miesten välisistä suhteistä en oikeastaan edes haluaisi tietää ihmeemmälti." Ulkomaan ihmiset saavat touhuta keskenään mitä touhuavat, mutta toivon, ettei noita mies- eikä naismalleja tuoda meille, eikä myös niiden mukanaan tuomaa problematiikkaa (naisviha, kunniamurhat yms.).
Kaikki opettaminen on indoktrinaatiota, mutta se voi olla joko hyvää tai sitten hajoittavaa. Tuo Adichien kirja kuuluu mielestäni jälkimmäiseen ryhmään.