Nuoren sotilaan päiväkirja 1939-1945

Kirpparikorin pohjalta löysin Göran Schildtin Nuoren sotilaan päiväkirjan 1939-1945 (Helsinki 2003). Keväällä olin aikaisemmin lukenut hänen matkakirjansa Toivematkan, jossa Schildt kuvaa purjehdusmatkaansa Pohjanmeren kautta Ranskan kanavia pitkin Välimerelle. Tämä kirja oli perin toisenlainen ja murensi hieman Schildtistä saamaani apollonista kuvaa. Päiväkirja alkaa marraskuulla 1939, siihen tulee neljän vuoden tauko Schildtin haavoittumisesta johtuen, ja se päättyy joulukuun 8.1945. Päiväkirja on varustettu viitteillä ja parilla myöhemmin kirjoitetulla selventävällä tekstillä.

Päiväkirjassa on kaksi keskiötä: kirjoittajan eroottiset suhteet ja kirjallinen työskentely. Schildt menetti kiveksensä taistelussa, mutta hänen mieskuntonsa voitiin palauttaa leikkauksilla ja lääkkeillä. Hän oli naimisissa ruotsalaisen taiteilija Mona Moralesin kanssa, mutta piti kuitenkin samanaikaisesti yllä polyamorista elämää neljän muun naisen kanssa. Minusta lukijana oli kiusallista se, että nämä rakastajattaret esitellään nimeltä, ja osa heistä on ollut elossa ja tunnettuja julkisuuden henkilöitä kirjan julkaisemisajankohtana. Herrasmies ei toimi näin. Nämä naiset edustivat Schildtille erotiikan erilaisia vivahteita, ja hän kertoo näistä kohtaamisista varsin seikkaperäisesti. Kuvatut naiset olivat kuitenkin samanlaisia pelinaisia, jotka samanaikaisesti ylläpitivät useita miessuhteita. Siinä mielessä puntit olivat tasan. Koko tuon vällyissä peuhaamisen taustalla kuultaa kuitenkin jatkuva halu saada elämään jotain pysyvää ja kestävää. Tällaisen suhteen kirjailija omien sanojensa mukaan sai vasta toisen vaimonsa myötä. 

Minua harmitti jollain tavalla tämän kirjan lukeminen, koska tuli sellainen olo, kuin olisin kurkkinut avaimenreiästä jotain sopimatonta toisen yksityiselämästä. Schildtin purjehduskirjoissa esiintyy toisenlainen, hieno, suvereeni eurooppalainen kulttuuri-ihminen. No ehkäpä taiteilija sai lisäsyvyyttä teoksiinsa tästä Es-kerroksesta. 

Päiväkirjan parasta antia on mielenkiintoinen ajan ja tapojen kuvaus. Schildt oli vapautettu asepalvelusta vaivojensa vuoksi, ja hän pääsi matkustamaan vapaasti myös Ruotsiin. Pysyvästi hän asui Loviisassa. Taistelun äänet kantautuvat hänen kotiinsa Kannakselta ja Suursaaresta. Hän suunnitteli myös pakomatkan Ruotsiin siltä varalta, että venäläiset miehittäisivät Suomen. Hänelle ei ollut mitään illuusioita siitä, miten sivistyneistön tulisi siinä tapauksessa käymään. 

Schildt edusti suomenruotsalaista yläluokkaa, jolla ei ollut taloudellisia ongelmia. Schildtin sosiaaliseen pääomaan kuuluivat myös laajat suhteet talouden ja kulttuurin nimekkäisiin henkilöihin. Tämä tulee esille esimerkiksi eräällä purjehdusmatkalla Loviisasta Naantaliin, jolla kirjoittaja aina pystyi yöpymään sukulaistensa kartanoissa. Schildt pohtii olemistaan seuraavalla tavalla:

Pääharrastukseni, pyrkimys tulla oikeaksi ihmiseksi, halu kehittää "sieluani", ymmärtää elämää (...) - edusti sitä puolta olemuksestani, jota voin - niin uskon - viljellä ulkopuolisista olosuhteista huolimatta. Tai ehkä päinvastoin juuri kärsimyksen kautta ja tutustumalla muidenkin ihmisten kärsimyksiin oppisin tietämään paremmin, mitkä olivat elämän ehdot, ja pääsisin kiinni todellisiin ilonlähteisiin. 

Päiväkirjoissa on paljon aitoa ja syvällistä pohdintaa ja viisaita ajatuksia uskosta, yhteiskunnasta ja taiteesta. Kirjoittajan vahva eurooppalainen kulttuuritausta tulee esiin kaikesta, ja teos voisi aivan hyvin olla vaikkapa ranskalaisen kirjailijan tekemä. Schildtin innoittaja oli André Gide, jonka teoksia hän ruotsinsi, ja josta hän kirjoitti myös elämänkerran, joka osin vaikutti siihen, että Gidelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.