Variksenmarjoja ja mäntykukkia

Syksyinen suomalainen mäntykangas tarjoaa runsaasti liikunnallisia, kulinaarisia ja esteettisiä ilonaiheita. Kangasmetsä tuoksuu vienosti pihkalle ja kanervalle, se joustaa pehmeästi jalan alla ja tarjoaa kerääjälle kaikenlaista mukavaa. Kangasmaisemassa on jotain perisuomalaista, josta tulee mieleen Werner Holmbergin maalaukset, Nummisuutarit ja armeija-aika Säkylän kankailla. 

Viikonlopun metsäretkellä etsittiin variksenmarjoja. Tuo vaatimaton varpu, jota meillä kasvaa kahta eri sorttia (yksi- ja kaksikotisia), kasvaa Hangosta Petsamoon, eikä sen marjoja kerätä juuri lainkaan, vaikka ne edustavatkin Suomi-gurmeen huippua. Tosin napapiirin takainen väki on käyttänyt sitä monella tapaa kautta aikojen: lappalaiset ovat tehneet sorbettia laittamalla variksenmarjoja kuivattuihin poronvatsoihin poronmaidon kera ja jäädyttämällä koko herkun. Grönlantilaiset tekevät samaa hylkeenmahoihin veren kanssa. Nam! Saamelaiset ja koltat heittävät myös jäätyneitä variksenmarjoja tappaiskeittoon, jolloin marjat keräävät ympärilleen rasvakerroksen, ja näitä talimarjoja nautitaan suurena herkkuna. Tällainen herkuttelu on kuitenkin minulle vähän liian etnistä, joten olen tyytynyt mehun ja hyytelön keittoon.

Hienoa mehua saa aikaa ottamalla 2/3 mustikoita ja 1/3 variksenmarjoja. Variksenmarja antaa kevyen karvaan aromin, josta aikuisväki pitää. Hyytelöä varten kannattaa variksenmarjoista maijalla keittää mehua ilman sokeria, johon sitten lisätään noin 2/3 hillosokeria ja vähän sitruunamehua. Gelettä keitetään noin 10 minuuttia ja purkitetaan kuumiin purkkeihin. Variksenmarjahyytelö on erinomaista hirvipullien kanssa. Tässä taikinan ohje:

1 kg jauhettua hirveä

1 paketti suikaloitua pekonia

Provencen maustetta

2 tl suolaa

1 purkki ricottaa tai raejuustoa

valko- ja mustaa pippuria

muutama murskattu katajanmarja

korppujauhoja muutama desi

2 munaa

2 rkl variksenmarja- tai pihlajanmarjahyytelöä (puolukka käy myös)

Pullat sopii tarjota perunamuusin, keitettyjen porkkanoiden ja variksenmarjahyytelön kera. Ehkäpä tekisin vielä konjakilla maustettua ruskeaa kastiketta, johon on laitettu hieman pihlajanmarjahyytelöä. Juomaksi käy vissy, olut tai tanakka riistaviini. 

Kyynäränharju Tammelassa: kangasmaisemaa kauneimmillaan

Syksyisen kangasmaiseman yllättävä koriste on mäntykukka. Se on kuin sienet: tulee esiin halutessaan tai pysyy sitten piilossa. Raumalainen sanoisi mäntykukkaa säseräksi. Se kukkii vasta silloin, kun metsän muu kukinta alkaa olla ohi. Mäntykukan sitruunan värinen irisoiva sauva näkyy kauas metsässä. Sillä ei ole lehtivihreää ollenkaan ja se elelee symbioosissa männyn sienijuurten kanssa, joista se hörppii hiilihydraatteja ja auttaa samalla mäntyä saamaan typpeä ja fosforia. Mäntykukan näkeminen metsässä ilahduttaa aina silmää ja mieltä. Samoin sienten näkeminen. Outoja, salaperäisiä olentoja, jotka leijuvat eläimen ja kasvin välimailla, ja vievät samoojan metafysiikan äärelle.