Kär i Stockholm

 

Tukholmattaria Bernsissä

Kampintorin antikvariaatista löytyi Henrik Tikkasen "Kär i Stockholm" syntymävuodeltani 1955. Joskus kirjat huutavat, että "ota minut", ja tämä oli juuri sellainen kirja suolaisesta hinnastaan huolimatta. Kirjan paperi oli kermankeltaista, paksua, ja valoa vasten näki vesileimarasterin. Kirjan takakannessa oli aitoa miesnäkökulmaa: "Naturligtivis känner jag inte Stockholm. Stockholm är som en kvinna och när känner man en kvinna?" Tikkanen osaa hienosti kuvata naisia: kaikki näyttävät sielukkailta ja herkiltä. Hän kuvaa myös kirjassa pieniä, viattomia lemmenleikkejä tukholmattarien kanssa. 

Tikkanen on viivan mestari. Piirustuksista tulee vuosikymmen henki läpi, mutta niissä on myös jotain perin klassista ja ikuista, ja viivankäyttö tuo väistämättä mieleen Rembrandtin. Kirjan piirustukset ja pienet kertomukset etenevät kumpikin omaa rataansa, ja lukija tuntee ikään kuin olisi Tikkasen seuralaisena kaupunkiretkillä. Hän tapaa monenkirjavaa väkeä, joka ei istuisi nykyruotsalaisten pirtaan, siksi eksentrisiä he ovat. Ruotsi ei vielä tuolloin ollut lagom.

Tikkasen Tukholma on monin paikoin kadonnut, raitiovaunut eivät enää kulje kantakaupungilla, kokonaisia kortteleita on raivattu pois eikä Strömmenillä kalastajat enää pyydä saalista haaveillaan. Kaupungista välittyy piirustusten kautta intiimi ja hienostunut kuva. Toisaalta hän on vieras köyhästä maasta, ja tukholmalaiset osaavat kyllä näyttää hänelle kaapin paikan. Hauska oli kertomus ruokailusta ravintolassa, jossa hän tilasi annoksen paistettuja kantarelleja, eikä hänelle tuotu niiden kanssa perunoita. Pitkän pyytelyn ja anelun jälkeen hänelle ilmoitettiin, ettei meillä ole tapana syödä sieniä perunoiden kanssa. 

Luin nuorukaisena Tikkasen osoitesarjan ja ihmettelin, miksi noin sivistyneet ihmiset elävät niin karkeasti ja alkeellisesti. Ehkäpä kirjat pitäisi ottaa uudelleen luentaan, kun elämä on ehtinyt jo enemmän kaulia. Henrik Tikkasen isoisä oli merkittävä taidehistorioitsija J.J. Tikkanen. Syksyllä luin tämän teoksen Zwei Gebärden mit dem Zeigefinger, jossa hän kuvaa, miten etusormen asennoilla on länsimaisessa taiteessa kuvattu mitä moninaisimpia asioita. Ehdottoman hieno kirja. Seuraavana on lukulistalla hänen teoksensa Die Beinstellungen in der Kunstgeschichte, jossa syvennytään mm. kontraposton maailmaan. Kaikkea hengen runsautta on niin paljon, eikä eläissään ehdi kuin lipaista...

Vasagatan