Rautalammin kirkko 170 vuotta

Jos et ole vielä nähnyt Engelin piirtämää Rautalammin kirkkoa, niin tee se tänä kesänä! Suuri kirkko on muisto niiltä ajoilta, jolloin Rautalampi oli Jyväskylään saakka ulottunut emäpitäjä. Seurakuntalaisia oli 1840-luvulla yli 9000, ja suurina juhlapyhinä saattoi käydä niin, että kolmannes kirkkoväestä jäi pihalle. Tähän tarpeeseen rakennettiin Theodor Tolpon johdolla seurakunnan neljäs kirkko.

Kirkon hinta oli 27627 ruplaa, mikä katettiin suurimmaksi osaksi manttaalimaksuilla (20 ruplaa manttaalilta). Rakennusmääräysten mukaan olisi pitänyt rakentaa kivikirkko, mutta seurakunnalla ei ollut siihen varoja. Myös köyhät kappeliseurakunnat, kuten Suonenjoki panivat kapuloita kirkkorakentamisen rattaisiin. Kirkko valmistui kuitenkin 1844 ja vuonna 1845 se tuli lopullisesti valmiiksi. 

Rautalammin kirkko ja kirkkotarha ovat keskeisellä paikalla kylässä. Hautausmaan aita on pituudessaan vaikuttava. Toisessa päässä aitaa on Konttipihlaja, mihin kirkkokansa jätti eväskonttinsa jumalanpalvelun ajaksi. Hautausmaan vanhimmat haudat ovat yli 400 vuotta vanhoja. Minulle tämä maisema on kesämaisema, hieno suomalainen kulttuurimaisema ja muistojen maisema - lepäähän hautausmaalla monta läheistä sukulaista.  

Ikä on tuonut tullessaan mieltymyksen kalmistoihin. Menneiden polvien hautoja hoidellessa voi miettiä myös omaa osaansa. Pieni kävely haudalta haudalle herättää monia muistoja. Miten hyvin muistan Raimo-enon vahvat kädet ja leveän naurun, Elle-mummon laulut ja Onni-sedän karmivat sotajutut. Tuossa lepäävät toiset isovanhempani, joista minulla ei ole mitään mielikuvaa, vain mummon lesti ja papan kessupölkky ovat heistä jäljellä, ja tuolla Eerika-täti, joka kuolemaansa saakka itki Viipurista lähtöä. Nämä kymmeniä vuosia sitten hautaan siunatut ihmiset tulevat elävinä mieleen, kun kitkemme puolukkaa ja rikkaruohoa heidän haudoiltaan.  

Helluntaina vietettiin Rautalammin kirkossa sen 170-vuotisjuhlaa. Ilma oli kaunis ja kirkkokansaa runsaasti. Ihmiset olivat laittaneet myös parasta päälleen. Juhlamessua varten oli Heikki Ritvanen säveltänyt Rautalampi-messun. Messusävelmä oli juhlava ja välillä yllätävän viihdyttävä. Messussa avustivat kirkkokuoron lisäksi Vox Savonia, Rautalammin mieslaulajat ja Kuopion salonkiorkesteri. Liturgina oli kirkkoherra Pekka Tuovinen ja piispa Jari Jolkkonen saarnasi. 

Seurakunta oli nähnyt paljon vaivaa, ja tuloksena oli hieno juhlajumalanpalvelus, josta sai paljon evästä mukaansa. Erityisesti virret oli valittu hyvin. Voiko jumalanpalveluksen aloittaa hienommin kuin virrellä On riemu, kun saan tulla sun Herra, temppeliis? Juhla jatkui iki-ihanalla kolminaisuusvirrellä Armon lapset riemuitkaa. Tässä oli jo nenäliinan paikka. Kolehtivirtenä oli Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan, missä on kuvattuna koko kristittynä oleminen. Ehtoollisvirsistä ilahdutti erityisesti Kiittäen nyt ylistämme, varsinkin viimeisen värssyn helmi "Uskon lahjan ottaa vastaan, vaikka järki hämmästyy", mutta näiden sanojen takana onkin itse Tuomas Akvinolainen.

Liturgi johdatti jämäkästi läpi jumalanpalveluksen. Mitään korkeakirkollista touhua ei ollut tarjolla. Erityisen ruminaation kohteeksi tuli hänen ajatuksensa kirkosta kylän sydämenä. Täällä kastetaan, konfirmoidaan, vihitään ja siunataan hautaan, tänne tullaan ainakin jouluna ja joskus muutenkin. Kaikissa elämän taitekohdissa on kirkko läsnä. Rautalammin kirkossa tämä ajatus aktualisoitui minulle elävästi, kun katsoin kirkkokansaa ja ajattelin vanhempiani, jotka on tässä kirkossa konfirmoitu ja vihitty.

Piispa Jari Jolkkosen saarna ammensi sekä helluntain tekstistä että ajankohtaisista asioista. Saarnaajan ansiona oli myös papillisen nuotin puuttuminen. Helluntain tapahtumien universaali luonne ja kristinuskon erityinen sanoma tuotiin saarnassa kauniisti esiin. Fokukseen nousi savolaisen katekismuksen ajatus "Pyhän Hengen toemena on aakasta meijän syvän Jumalalle ja silimät lähimmäeselle.” Piispa kehotti saarnassaan ottamaan Jeesuksen opetuksen lähimmäisestä todesta ja varoitti meitä seurakuntalaisia itsetyytyväisyydestä. Pyhän Hengen työ seurakunnassa ja ihmiselämässä oli myös keskiössä. Saarna päättyi seuraavasti: "Siksi tahdon kutsua sinut myös elämään todeksi uskoa ja rakkautta seurakunnassa – teidät rautalampiset tässä Rautalammin seurakunnassa ja radionkuuntelijat kukin omassa paikallisseurakunnassa. Uudessa testamentissa seurakuntaa verrataan perheeseen. Se muistuttaa jäsenten läheisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Perheen jäsenet kuuluvat yhteen ja pitävät huolta toisistaan. He jakavat ilot ja surut, voitot ja tappiot. Vaikka joskus riideltäisiinkin, ketään ei ajeta kotoa pois. Seurakunnan jäsenet jakavat myös sen uskon, että Pyhän Hengen tehtävänä on avata sydämet Jumalalle ja silimät lähimmäiselle."

Lopuksi veisattiin Herraa hyvää kiittäkää, ja uskon, että kirkkokansa tiesi, mistä kiittää. 

https://www.youtube.com/watch?v=ZW3vj_tM1VI