Tähän satoon muinaissienestäjä ei koskenut
Lapsuuden syksyjen
perusjuttuihin kuului sienestys mummolassa. Kyseessä ei ollut mikään
hipsteröinti mustien torvisienten tai valmuskojen kanssa, vaan todellinen saalistuspäivä syksyisen metsän
uumenissa. Kerättäviä sieniä oli vain kahta lajia: haaparouskut ja karvalaukut.
Kaikki muu jäi metsään, koska ne olivat huonoja
sieniä. Metsässä oltiin koko päivä, koska silloin kerättiin koko talven
sienivaranto. Suuret pärekorit olivat tien vieressä, minne pienemmät korit
tyhjennettiin. Välillä syötiin ylileivän ruisleipäsiivuja, joiden välissä oli
tanakasti voita ja juustoa. Päälle juotiin kahvia ja mehua.
Kun päästiin
kotiin, niin alkoi sienten perkaus: karvalaukuista otettiin karvat pois ja
kaikista sienistä myös heltat. Sienestä jäi siis jalka ja riisuttu lakki. Näin
halkaistut rouskut pantiin korvoihin likoamaan yön yli. Seuraavana päivänä
alkoi rouskujen ryöppääminen ja suolaus. Ilves-purkki toisensa jälkeen täyttyi
sienistä ja ne kannettiin kellarin viileään. Talvella niistä tehtiin paistettuja
sieniä ja sienisalaattia.
Muihin sieniin ei
koskettu, ja kauhutarinaa kerrottiin Anni-tädistä, joka söi kantarelleja ja oli jopa kuivannut niitä rihmoissa. Anni olikin
opettaja…
Tässä hyvä
sienisalaatin ohje:
Liota pari
kourallista suolasieniä hyvin ja aja ne atomeiksi monitoimikoneella. Vatkaa
pari desiä kermaa vaahdoksi, lisää siihen hieman hienoksi rouhittua
maustepippuria, suolaa, hivenen etikkaa ja yksi hienoksi hakattu (veitsellä, ei
koneella, koska kone tekee sipulista väkevän) sipuli. Sekoita kaikki kulhossa
ja anna seistä jääkaapissa muutama hetki. Nauti ruisleivän kanssa.
Sienileipää nauttien voi kuunnella Teijo Joutselaa ja Humppa-Veikkoja. Oi onnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti