Sienijuttuja (V): Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt!

Syksyinen metsä hoitaa sienestäjää irisoivalla valollaan

Mikäpä on virkistävämpää kuin syksyinen sieniretki! Luonto tarjoaa aarteitaan ja samalla matkalla pääsee näkemään hyvinkin yllättäviä asioita. Koivunrangan päällä kasvava nystyhytykkä vaeltelee puun pinnalla mielensä mukaan. Sienten nimien keksijät edustavat Suomessa kielentuntemuksen ja huumorin terävintä kärkeä: haavanhiili, käävänpielus, rusoriesa ja hytymassikka ovat sieninimistömme ehdotonta aatelia. Aatelista vielä sen verran, että Japanin Hirohito-vainaan harrastuksiin kuuluivat mm. limasienet. Tiedättehän kiipeilevän limakon?

Nystyhytykkä etsi kotia koivusta

Seuraavaksi silmää ilahduttavat lehtien alta pilkistelevät kanttarellit. Tämä kesä on ollut kanttarellikesä - en muista milloin näitä keltaisia aarteita olisi ollut näin paljon. Työnnä nenäsi kanttarellin pintaan ja vedä syvään metsän jalointa henkeä! Ajattele jo mielessäsi uunilohta, perunoita ja kanttarellikastiketta tai mietoa ja pehmeää kanttarellikeittoa.

Mäntykangasta pitkin kulkevan metsätien keskellä kasvaa laakakorvasieniä. Ne ovat kuin peikonkorvia, jotka ovat jääneet tienpieleen. Sieni on mieto ja se sopii ryöpätä kuten isompi korvasieniveljensäkin, mutta ehkäpä ne kannattaa vaan jättää tielle kulkijoiden iloksi, siksi erikoisia ne ovat.

Mikäpä se siinä on: KARHUN JÄTÖS! Iäisyys tuli helposti mieleen tämän läjän äärellä. Se oli tuore, muttei enää höyrynnyt. Sininen mustikoista ja punainen puolukoista. Joku ehkäpä katseli pensaan takaa sienestäjää - et ole yksin...Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun läjä on samalla paikalla. Karhun reitti kulkee aivan mökkiasutuksen vieressä. 

Karhunkamaa syysauringossa

Maalaiset ovat luonnonsuojelun ylimpiä ystäviä. Siitä todisteena ovat nämä sienipolun varrelta löytyvät maatuvat aarteet. Maalaiset ovat vapaita ihmisiä, koska voivat heitellä jätteensä minne haluavat: ei vapaata vangita voi! Eläköön rousseaulainen ihmiskäsitys! Ford Transit on pantu paloiksi ja sammal ja ruoste raiskaavat kilpaa metallia ja muovia. Maisema on runollinen, Transitin maalipinta on paikoin bleu lacté, kuin Wienin taivas Peter Altenbergin novellissa. Tässä näyssä on jotain teutonista...

Luontoon katoavien kulkuneuvojen eliittiä edustaa myös tämä Citroen BX. Tämä Marcello Candinin mestariluomus lepää nyt kurpitsapenkin päässä, ikkuna viekoittelevasti auki: sieltä voi kuulua ranskattaren kevyt huokaus ja pelmahtaa Kim-savukkeen ohut vana. Kaunis antrasiittiväri kalpenee vuosi vuodelta kohti täyttä harmautta. Mon Dieu!

Jos sienestäjän auto täytyisi valita matkalimusiinien joukosta, olisi se yksikantaan joko klassinen Citroen DS tai sitten uudempi Citroen C5. Auton maavaraa voi nostaa kaasunestejousituksen avulla, ja siten sillä pääsee ajelemaan aika kolukkoisia teitä. Ranskalaiset kyllä ymmärtävät, että autolla täytyy päästä myös bulevardeilta sienimetsään.

 Tämä näky odottaa sitten vanhan metsätien pohjalla: suppismatot lepäilevät pehmeän sammaleen lomassa. Tekee mieli painaa korva maahan ja kuunnella metsän hengitystä.

Tähän vaikkapa Lisztin "Waldesrauschen"