Tämä päivä toi retken Subiacoon, San Benedetton luostariin, joka sijaitsee 75 kilometrin päässä Roomasta. Paikalla oli alunperin Rooman akvedukteja palvelevia patojärviä ja keisari Neron huvila, jonka kivistä sitten luostari myöhemmin pystytettiin. Luostari on rakennettu vuoren rinteeseen, missä on luola, jossa Benedictus Nursialaisen kerrotaan asuneen vuoden 500 vaiheilla. Benedictuksen vaikutus on ollut suuri läntisen luostarilaitoksen syntyyn (mm. benediktiinien luostarisääntö). Myöhemmin sääntökunnan keskus siirtyi Monte Cassinoon. Benediktiinit eivät vaellelleet, vaan heille oli tärkeää stabilitas loci. Heidän spiritualiteettinsa ydin on sydämen avautuminen Jumalalle, joka saavutetaan askeesin, rukouksen ja työnteon kautta (ora et labora). Luostarien piti olla optimaalisia ympäristöjä hengelliselle kasvulle, ja niistä tuli ajan mittaan myös kristillisen oppineisuuden keskuksia. Edellinen paavi Benedictus halusi sitoutua tähän perinteeseen valitessaan itselleen nimeä. (Tässä olen osin lainannut Joona Salmisen matkamonistetta Roomamme).
Luostari on erityisen kuuluisa 1300-luvulta peräisin olevista freskoistaan. Vanhimmat niistä olivat peräisin jo ennen 800-lukua. Kirkkotila muodostui useassa kerroksessa olevista saleista, joiden seinät oli peitetty Raamatun kertomusten kuvituksilla. Ikonografinen maailma oli niin rikas, ettei tiennyt, mitä olisi tarkemmin katsonut. Mieleeni jäi alempana kuvattu Betlehemin lastenmurha. Lapsiparoilla on samanlainen kylkistigma kuin Jeesuksella ja he näyttävät surullisilta, Herodeksen sotilaat ovat kuin haluaisivat sanoa, ettei tämä ole kivaa. Vain yksi miekka on näkyvillä ja sekin on osin kätketty selän taakse. Äitien suru on hillittyä. Hieno esitys kauheasta aiheesta. Seuraavana päivänä Vatikaanin museossa näkemämme Rafaelin piirustuksen mukaan tehty kuvakudos lastenmurhasta on kyllä dynaaminen ja dramaattinen, mutta tämä Subiacon vanha fresko on lähempänä totuutta. Keskiaikaisessa kirkkotaiteessa tunteet on kätketty pieniin eleisiin ja ilmeisiin. Niiden tulkinta vaatii aikaa ja pysähtymistä.
Nk. pyhien portaiden freskoissa on kuvattuna em. Betlehemin lastenmurha, avattu hauta, missä madot syövät ruumiin kasvoja ja kiitolaukkaa ratsastava kalmo. Pahikset näyttävät turkkilaisilta asujaan myöten... Mielenkiintoisia ovat myös varsin moniselitteinen kuva Neitsyt Mariasta morsiamena Jeesuksen vieressä ja sukupuoleton Jeesus ottamassa kastetta Jordan-virrassa.
 |
| Subiacon benediktiiniluostari |
 |
| Paavi Innocentius III |
 |
| Benedictuksen luola, Sacro Speco |
 |
| Bethlehemin lastenmurha |
 |
| Pyhät portaat |
 |
Ristiinnaulitseminen
|
San Benedetton luostaria ylläpitää luostarin alapuolella sijaitseva Pyhän Scholastican luostari. Scholastica oli Benedictuksen sisko, oppinut nunna, jonka vertauskuva on kyyhkynen. Kuollessaan hänen sielunsa lensi tiettävästi taivaaseen kyyhkysen muodossa. Kansan suussa tämä nimi kääntyi Suomessa muotoon Lastikka. Luostarin portin päällä lukee ORA ET LABORA. Sisältä löytyy kolme toinen toistaan viehättävämpää luostarinpihaa. Oli kuin olisi astunut johonkin salaperäiseen luostaripeliin sisään. Kaikkein mielenkiintoisin paikka on kirjasto, jossa oli näytteillä inkunaabeleiden ja monien kauniiden käsikirjoitusten lisäksi mm. Augustinuksen De Civitae Dein ensimmäinen painos. Tässä vaiheessa kaiken kauniin ja ihmeellisen näkeminen oli jo kirvoittaa kyyneleen silmästä. Söimme luostarin ravintolassa parhaan aterian koko matkan aikana. Tarjolla oli myös luostarin omaa viiniä. Yöpyäkin olisi voinut 37 euron hintaan. Mainio paikka kaikin puolin.
 |
| Scholastican luostarin sisäpiha |
Subiacosta ajoimme vielä iltapäivällä Abbazia di Casamariin, sistersiläisluostariin, jonka benediktiinit olivat perustaneet noin vuoden 1000 tienoilla. Myöhemmin Clairvaux´n sistersiläiset ottivat luostarin haltuunsa. Meitä opasti iätön sistersiläismunkki, ja kiitokseksi lauloimme hänelle moniäänisesti Maa on niin kaunis. Jylhyydessään ja yksinkertaisuudessaan tämä luostarikirkko oli todella vaikuttava ja ennen muuta hengellinen tila. Päivä oli hyvin mieleenpainuva. Kristillistä kuva- ja rakennustaidetta oli nautittu runsaasti.
 |
| Abbazia di Casamari |
 |
| Valo siilautuu kirkkoon alabasteri-ikkunoiden läpi |
 |
| Äiti ja lapsi hartaudenharjoituksessa |
Subiaco on vaikuttava, olin siellä viimeksi IRFn 60-vuotisjuhlien yhteydessä. Joskus pitäisi mennä ihan itsekseen, koska en periaatteessa ollenkaan tykkää liikkua isoissa ryhmissä vaan haahuilla yksin tai kaksin jonkun erityisen henkilön seurassa.
VastaaPoistaSubiaco on luostari, jossa pitäisi liikkua hiljakseen ja rauhassa - siksi paljon siellä on koettavaa. Scholastican luostari oli jo ihan meditatiivinen paikka kirjastoaan myöten. Paikan intensiivinen ja muinainen henki jäi vahvasti mieleen.
VastaaPoistaOn teillä ollut kulttuuris-hengellisesti täysiä päiviä.
VastaaPoistaKävin tässä jokin aikaa sitten sistersiiniluostarissa ja siihen pätee kyllä myös määreet jylhyys, yksinkertaisuus ja vaikuttavuus.
Samoin tämä konventti jossa tällä hetkellä majailen on eri sääntökunnan mutta on ottanut vaikutteita sistersiiniarkkitehtuurista, eli myös varsin yksinkertaista tyyliä ja modernimpana rakennuksena voisi puhua jopa betonibrutalismista joka on ensinäkemältä aika hätkähdyttävä, mutta molemmissa tiloissa on hyvin taitavasti käytetty valoa ja muutenkin yksinkertaisessa tilassa voi hyvin ohjata katsetta olennaiseen, mikä se sitten missäkin tilaisuudessa on.
Casamari on ihan omaa luokkaansa yksinkertaisuudessaan. Suomalaiselle paikka tuntui kotoisalta. Omat betonibrutalismisuosikkini ovat Turun Pyhän Ristin kappeli ja Tapiolan kirkko. Molemmissa arkkitehti on yksinkertaistanut sanottavansa olennaiseen.
VastaaPoista