Rooman päiväkirja 23.5.2018

Paavin vastaanotolla

Päivän aluksi meillä oli paavin vastaanotto Pietarinkirkon aukiolla. Tälläydyimme pantoihin ja ruustinnat tummiin asuihin. Paikat saatiin parinkymmenen metrin päästä paavista. Hän saapui paavimobilella, kansa oli hurmiossa ja kurkotteli hänet nähdäkseen. Sveitiläiskaartilaiset rauhoittelivat yleisöä ja vastanotto saattoi alkaa. 

Paavi tervehti saapuneita ryhmiä, myös meitä, jonka jälkeen alkoi evankeliumin luku ja saarna. Kaikki käännettiin monelle kielelle. Kuulijakuntaa oli myös ympäri maailmaa. Franciscus puhui kommunion merkityksestä nuorelle ihmiselle. Lopuksi rukoiltiin ja saatiin siunaus. Tilaisuus oli kaunis ja valoisa, ja kuulijat saivat mitä halusivat. Meille (tai ainakin minulle) oli vierasta paavin aseman jatkuva korostaminen tilaisuuden yhteydessä. Jaksan kuitenkin uskoa, että Franciscus on edeltäjäänsä parempi paavi (vaikkakin Ratzinger oli hyvä teologi) ja tekee hyviä avauksia kirkkonsa sisällä ja ekumenian alalla. 

Pietarinaukiolta menimme vierailulle Uskonopin kongregaatioon, laitokseen, joka on osa paavin kuuriaa, jonka tehtävänä on vaalia kirkon opin puhtautta. Virasto käsittelee oppiin, kurinpitoon ja avioliittoon liittyviä kysymyksiä. 1500-luvulla laitos tunnettiin inkvisition nimellä. Meidät otti vastaan arkkipiispa Joseph Augustine de Noia, joka esitteli viraston toimintaa.

Kongregaation sisäpiha

Rakennus, missä kongregaatio työskentelee, on peräisin 1500-luvulta. Sen rakensivat alun perin dominikaanit, ja se on ollut kolmen paavin koti. Kongregaatio on osa kuuriaa, joka auttaa paavia työssään. Se on myös yksi maailman vanhimpia yhä toimivia virastoja, jossa on kaikkiaan 2000 työntekijää.

1500-luvulla oli inkvisition tehtävänä selvittää mihin erheet ja heresiat perustuivat. Ensimmäisiä selvitettäviä asioita oli kataarilaisuus ja manikeolaisuus. Nykyään virasto puolustaa ja levittää oikeaa oppia. Siellä tutkitaan myös papiston syntejä ja rikoksia (esim. hyväksikäyttötapaukset ja rippisalaisuuden rikkominen). Piispojen toiminnan ohjaaminen kuuluu myös työn piiriin. 

De Noian mukaan ekumeeninen liike on menettänyt päämääränsä. Myös opilliset keskustelut ortodoksien kanssa ovat hankalia, koska Moskovan patriarkaatti pyrkii olemaan koko ortodoksisen maailman pää. Mm. paavin asema on ongelmallinen ortodokseille. Viivyimme arkkipiispan luona noin tunnin ja minulle tuli sellainen olo, että oltiin huutolaispoikia kartanon eteisessä. Olisi paljonkin sanottavaa vaikkapa avioliittoon ja pappisvirkaan liittyen, mutta antaa olla. Uskon, että myös kirkot kehittyvät. 

Meillä Suomessa vellovat ekumeniakeskustelun aallot korkeina (Peura, Huovinen, Aejmelaeus): onko menty myöntyväisyydessä liian pitkälle ja silitelty paavia myötäkarvaan? Ongelmaa on myös omien kanssa: pitääkö olla mukana Leuenbergin konkordiassa vai ei? Ehkäpä ekumenian kannalta on viisainta olla allekirjoittamatta kyseistä sopimusta. 

Nämä pojat vartioivat Uskonopin kongregaatiota