Matres ecclesiae: kirkon äidit

Teoksen sielukas kansi

Anni Maria Laadon Matres ecclesiae. Kirkkoäidit (Porvoo 2011) avaa mielenkiintoisia näkymiä alkukirkon naisten maailmaan. Teoksessa esitellään naisia mm. marttyyreinä, äiteinä, askeetteina ja pyhiinvaeltajina. Kirja on myös todellinen naisasiakirja siinä mielessä, että alkukirkon naiselämän monimuotoisuus tulee hyvin esiin. Naiset eivät olleet vain hiljaisia kotilieden vaalijoita, domum servavit, lanam fecit, vaan aktiivisia toimijoita ja hengellisiä johtajia.

Mielestäni teoksen parasta antia oli Anni Maria Laadon johdatukset kuhunkin tematiikaan, jotka todistivat syvällisestä sisällön hallinnasta. Laato avasi myös uusia näkökulmia alkukirkon elämään juuri naisten kautta. Kirja on myös painotuotteena kaunis, erityisesti kansikuva hiljentää lukijan sielukkuudellaan.

Yhtenä juonteena teoksessa on se tosiseikka, että vasta kristinuskon myötä nainen tuli tasa-arvoiseksi miehen kanssa, johtuen siitä, että kummatkin olivat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Erityisen arvokkaana huomiona pidin sitä, että askeesin myötä naiset saattoivat itsenäistyä, irrottautua perinteisistä tehtävistä ja elää opintoihin ja hengelliseen elämään keskittyen. He saattoivat ottaa näin oman elämänsä haltuunsa.

Marttyyrius yhdisti kristittyjä - sekä säätyjä että sukupuolia. Teoksessa esitellään kuuluisia ja vähemmän tunnettuja marttyyrioita, mm. Perpetuan ja Felicitaksen, jossa on kuvattu marttyyrien kaunis taivasvisio. Perpetua on myös aktiivinen loppuun saakka: hän vaati, että saisi kuolla arvonsa mukaisesti. Augustinus kirjoittaa marttyyreista: Kelmi iloitsee kapakassa, marttyyri iloitsee kahleissa...Nuo onnettomat luulivat häntä onnettomaksi, mutta hän iloitsi enkelten edessä."

Merkittävä on myös havainto, että vasta juutalaiset ja kristityt pitivät lapsia Jumalan lahjoina jo niiden kohdussa kasvaessa. Lapsella oli ihmisarvo jo ennen syntymäänsä. Kristitty ei voinut olla eugeenikko, kuten roomalaiset, jotka säätelivät jälikasvuaan mm. heitteille jättämällä. Johannes Chrysostomos sanoi, että vanhempien suhde lapsiinsa heijastelee Pyhän kolminaisuuden välisiä suhteita ja rakkauden kautta vanhemmat ja lapset ovat osallisia kolminaisuuden elämästä.

Tämä kolminaisuusaspekti ihmissuhteissa on mielenkiintoinen. Myöhempi kirkkoäiti Hildegard Bingeniläinen sanoi, että Pyhä kolminaisuus on läsnä miehen ja naisen yhdynnässä: halussa, aktissa ja laukeamisessa. Hildegardilta olisi paljon opittavaa, varsinkin se, kuinka nähdä koko elämä yhtenä orgaanisena Jumalan luomana kokonaisuutena.

Varhaiskirkon naiset saattoivat rakentaa sairaaloita, kirkkoja, ojentaa harhaoppisia piispoja tai toimia ensimmäisinä eksegeetteinä. Näistä naisteologeista tunnetuin oli roomalainen Marcella, joka osasi Raamatun alkukielet ja keskusteli aktiivisesti teologisista kysymyksistä Hieronymoksen kanssa. Hän oli myös niin hurskas, että pelkistä polvirukouksista hänen polvensa kovettuivat.

Kirja on erinomainen työmatkalukeminen, joka virittää ihmisen hyviin aikeisiin päivän aikana. Miehelle kirja on myös terveellistä luettavaa monella tapaa, suosittelen sitä sekä herroille että äijille. Lomamatkalaisille tai pyhiinvaeltajille on myös ilmoitettu, missä kullekin pyhälle omistettu kirkko sijaitsee.

Tässä pyhälle Agnekselle omistettu hymni. Hän oli 12-vuotias neitsytmarttyyri, jota uhkailtiin porttolaan lähettämisellä, jollei hän rukoile Minervaa. Agnes pysyi kuitenkin uskossaan, ja jopa pyövelin käsi vapisi ja hän kalpeni lapsimarttyyria teloittaessaan.

Agnes beatæ virginis
natalis est, quo spiritum
cælo refudit debitum
pio sacrata sanguine.

Matura martyrio fuit
matura nondum nuptiis;
prodire quis nuptum putet,
sic læta vultu ducitur.

Aras nefandi numinis
adolere tædis cogitur;
respondet: «Haud tales faces
sumpsere Christi virgines.

Hic ignis exstinguit fidem,
hæc flamma lumen eripit;
hic, hic ferite, ut profluo
cruore restinguam focos».

Percussa quam pompam tulit!
Nam veste se totam tegens,
terram genu flexo petit
lapsu verecundo cadens.

Iesu, tibi sit gloria,
qui natus es de Virgine,
cum Patre et almo Spiritu,
in sempiterna sæcula.