Kaunis Saksa: flaneerausta ja esitelmöintiä Hampurissa

Tämän postauksen nimeksi olen valinnut Uuno Kailaan runosuomennoskokoelman otsikon "Kaunis Saksa" vuodelta 1924 - todempaa lausetta ei tästä mainiosta maasta voisi lausua, siksi rikas ja monipuolinen on sen kulttuuri. Saksa on inspiroinut suomalaisia jo vuosisatoja ja inspiroi edelleen. Sääli vain on, että saksan kielen osaaminen vähenee vähenemistään Suomessa.

Hampurin asemalta alkoi yli neljäkymmentä vuotta sitten kiinteä suhde Saksanmaahan. En koskaan voi unohtaa sitä värien, tuoksujen, melun ja hajujen maailmaa, joka tulvaili asemalla vastaan kesällä 1972. Asema tuntui järkyttävän suurelta ja kaikki muukin oli maalaispojasta ihmeellistä. Sitten juna vei Münsteriin jossa ensimmäinen Saksan kesä alkoi: heinäpeltoa, lannanluontia ja ensimmäinen oluttuoppi. O du holde Jugendzeit! Hampurin asema on klassinen suurasema, joita Saksassa on runsaasti: Saksa on rautateiden ja raitioteiden ystävien paratiisi. Aseman vanha flair on säilynyt, samoin tuoksut, hajut ja puolivillainen ilmapiiri.

 

 

Käyskentely jatkuu pitkin Mönckebergstrassea kohti Kleine Alsteria. Tämä yllä oleva Marissalin kirjakauppa on yksi suosikkirakennuksistani Hampurissa. Se sijaitsee avarassa ristikäytävässä ja rakennus edustaa puhtaasti sodanjälkeistä saksalaista arkkitehtuuria-sen tunnusmerkkeinä ovat valoisuus, travetiinin käyttö, upotetut sisäänkäynnit ja erikoiset kaide-, valaisin- ja porrasratkaisut. Tämä nurkkaus on mielestäni hyvin saksalainen. Kun kulkee holvikäytävää eteenpäin, tulee vastaan Alsterarkaden. Veden ja holvikaarien leikissä on jotain välimerellistä. Valkoisissa käytävissä on tyyriitä liikkeitä ja tyylikkäitä ihmisiä-tämä on täällä näyttäytymisen paikka. Kun sukeltaa sisään pienelle poikkikadulle, löytyy sieltä kaiken luksuksen keskeltä pieni antikvariaatti, jonka ikkunat on somistettu parhaan kirjakauppatavan mukaan. Ikkunaan on pantu edustavimmat eksponaatit, kuten kuvassa oleva Tuhannen ja yhden yön virheetön laitos vuodeslta 1914. Ilokseni havaitsin, että kuvitus on sama kuin siinä laitoksessa mitä mummon luona luin pikkupoikana. Yksi ikkuna on somistettu pelkästään Henry Jamesin eri laitoksilla ja viimeinen vitriini antiikin Roomaan liittyvillä teoksilla. Näitä katsellessa tunsi vilpitöntä iloa, vaikka niitä katseli ikkunan takaa, eikä niihin voinut koskea tai niitä haistella. Tästä flaneeraus jatkui Jungfernstigille, mikä iltavalaistuksessa tarjosi hienon näyn: sinisen hetken huhtikuussa, kevät juuri puhkeamassa, suurkaupungin keskellä oleva merenlahti toi tuulahduksen valtameriltä. Käännyn Colonnaden-kadulle, josta löytyy ravintolaa ja kauppaa moneen tarpeeseen. Jos olisin piippumies, taivaan esikartano löytyisi Pfeifen-Teschin myymälästä. Tuhansia piippuja, piipputupakkaa, sikareita, humidoreja...Tästäkin voi iloita, vaikkei ymmärräkään savunautinnoista mitään, koska kessutteluvehkeet on laitettu kutsuvasti esille. Tämä kaiken turhuuden runsaus! Tätä kutsutaan kulttuuriksi.
 

Pfeifen-Tesch

 

Alster in twilight

Aitoa 50-luvun tunnelmaa Colonnaden-kadulla, neonmainoksia, pyöreitä lapis lazulin-värisiä ovenkahvoja, messinkikehysteisiä näyteikkunoita. Tee aikamatka menneeseen, laita soimaan Vicco Torriania, tee Toast Hawai, haaveile lomasta Caprilla! Barcarole in der Nacht, du hast Tränen mir gebracht.

Sitten alkaa pyhiinvaellusosa: Hampurin merkittävin rakennusnähtävyys on mielestäni Chilehaus.Kauppias Henry S. Sloman oli rikastunut Chilen salpietarilla ja hän päätti rakentaa Hampuriin kauppahuoneensa pääkonttorin. Projektin toteutti Arkkitehti Fritz Höger. Talo on massiivinen, tummanruskeasta klinkkeristä tehty, mutta sitä on kevennetty sisäänvedetyillä yläkerroksilla ja taivaansinisillä kaiteilla. Käytetty klinkkeri on karkeaa teollisuusklinkkeriä, jonka elävä pinta keventää rakennusta. Rakennus on kuin jättiläismäinen tumma laiva, joka purjehtii keskellä kaupunkia. Seinien rikkaat keraamiset taideteokset on tehnyt Richard Kuöhl. Talossa on kaikkiaan 2800 ikkunaa. Kun poikkeaa sisäpihalle, voi sielun silmin siirtyä 1920-luvun saksalaisen ekspressionismin maailmaan ja vaikkapa katsoa tummaa olutta juoden "Tohtori Kaligarin kabinetin":http://www.youtube.com/watch?v=V6VFvW5R2qk

Sininen ja ruskea seurustelevat...

 

 

Viimeinen Hampurin aarre on tällä vaelluksella rautatieaseman vieressä oleva Museum für angewandte Kunst. Museolla on erinomaiset Aasia-kokoelmat. Erityisesesti pisti silmään japanilainen ja kiinalainen posliini ehkä juuri siksi, että se on niin lähellä suomalaista 1950-luvun muotoilua. Ming-dynastian Jiajing-kaudelta (1522-1526) oleva keisarinkeltainen lautanen on suomeksi Kilta/Teema-lautanen, niin muotonsa kuin värinsä puolesta. Kai Frank tunsi tarkaan tämän väri- ja muotomaailman - pitkä matka Kiinasta suomalaiseen ruokapöytään. Museoon oli myös rakennettu teehuone, jossa pientä maksua vastaan sai opastusta teeseremoniaan aidolta japanilaiselta geishalta. Oli liikuttavaa katsoa, kun isot saksalaiset pyörittelivät käsissään siroja astioita ja hörppivät kalanmakuista vihreää teetä. Suuren osan kokoelmista oli kerännyt Reemtsman tupakkasuku (jonka residenssi Haus K in O eli Villa Reemtsma Hampurissa on todella tutkimisen arvoinen 1930-luvun arkkitehtuurin mestariteos). Retki päättyy nyt museon kahvilaan, jossa omenakakun päälle ladotaan tanakka keko kermavaahtoa. O du Deutschland!

Keisarinkeltaista eleganssia

 

 

Jin-dynastian aikainen malja 1100-luvulta