Viimekesäinen retki Englantiin suuntautui mm. Durhamin
kauniiseen kaupunkiin ja sen katedraaliin, missä Beda Venerabilis on haudattuna. Durhamin
vanhakaupunki on pittoreski ja normanniajalta peräisin oleva katedraali on mykistyttävä. Luostarin kirjastossa oli
nähtävillä Lindisfarnen evankeliumikirja.
Bedan lisäksi kirkkoon on haudattuna pyhä Cuthbert.
Yhdessä paikassa oli siis nähtävillä todella runsaasti lännen kirkon aarteita.
Beda Venerabilis (673–735) herättää sekä historioitsijana että kristittynä lukijan ihastuksen ja myötätunnon. Historia Ecclesiastica Gentis Anglorum (731) on hyvin eloisa ja rikas teos, jota voidaan pitää yhtenä kristillisen Euroopan ensimmäisistä merkittävistä historianteoksista.
Bedan maine perustuu hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Hänen teoksiaan on säilynyt noin kolmekymmentä. Hänen latinansa on kaunista ja tyylikästä. Teologina häntä ei pidetä omintakeisena – hän kulkee Augustinuksen ja Gregoriuksen jalanjäljissä, mutta hänen ansionaan on pidetty sitä, että hän käsitteli aiheitaan perusteellisesti ja johdonmukaisesti.
Historiassaan hän kuvaa Britannian joutumista anglosaksisten maahantunkeutujien käsiin, kuinka britit käännytettiin paavi Gregoriuksen käännytystyön tuloksena ja minkälaisia vaikeuksia kristinuskolla oli juurtua Englantiin.
Erityistä huomiota Beda osoittaa oikeaan oppiin ja elämään. Runsaasti käsitellään pääsiäiskiistaa, harhaoppeja ja siveyteen liittyviä kysymyksiä. Kiista pääsiäisen oikeasta ajoituksesta puhkesi Rooman ja Vähän-Aasian seurakuntien välillä jo 100-luvun puolivälissä. Vähäaasialaiset kristityt viettivät pääsiäistä samaan aikaan kuin juutalaiset eli nisan-kuun 14. päivänä, Roomassa taas vietettiin pääsiäistä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Tätä laskentaa pidettiin Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevana. Britit viettivät aluksi pääsiäistä hereettisen laskutavan mukaan, mutta tähän saatiin ratkaisu Whitbyn synodissa 664. Beda omistaa pääsiäiskysymykselle paljon huomiota.
Bedalle pääsiäisen liikkuminen oli jumalainen mysteeri ja pääsiäisen ajoitus oli sekä uskon että tiedon ongelma. Vain tietämätön viettää pääsiäistä väärään aikaan. Tietämättömyys ja väärä usko ovat toisilleen sukua. Tietämättömyys synnyttää harhaoppeja, ja oikea tieto on vain katolisella kirkolla. Vaarana oli myös, että erilaisuus tavoissa johtaa enemmin tai myöhemmin skismaan.
Historia tarjoaa hykerryttäviä hetkiä pyhimysten, heidän jäännöstensä ja kaiken muunkin muinaisen äärellä. Erityisen laajasti Beda käsittelee siveyteen liittyviä kysymyksiä. Esityksessään hän tukeutuu paavi Gregoriuksen kirjeeseen Canterburyn arkkipiispalle.
Pakanat ovat tietämättömiä kuin pienet lapset, joten heiltä ei voinut vaatia kovin korkeaa ymmärrystä myöskään siveyden kysymyksissä. Kristityt sen sijaan ovat tulleet tuntemaan totuuden ja ovat siksi teoistaan vastuullisia, koska pystyvät erottamaan oikean väärästä. Siveys ja totuus olivat patristisessa perineessä toistensa johdannaisia. Pakanoihin tuli suhtautua lempeästi, kunnes he ovat kääntyneet kristinuskoon. Vasta kristittyinä heidän käytöstään voitiin arvioida luotettavin perustein. Ne kristityt, jotka syyllistyvät siveysrikkomuksiin, ansaitsivat himoistaan Jumalan hirvittävän tuomion, eikä heitä sopinut päästää esim. ehtoolliselle.
Bedan käsittelemiä ongelmia olivat mm. voiko raskaana olevaa naista kastaa, milloin nainen kirkotettaisiin synnytyksen jälkeen, milloin mies voi olla sukupuoliyhteydessä vaimoonsa tämän synnytyksen jälkeen, voiko nainen saada ehtoollista kuukautisten aikana, voiko pappi, joka on nähnyt sopimattomia unia olla selebrantti jne.
Bedan mukaan laillisessa avioliitossa olevien ihmisten yhtymisessä ei ollut mitään vikaa, koska se kuului ihmisen konstituutioon, mutta halu yhdyntään on synnillistä. Siksi sukupuolinen kanssakäyminen on tarkoitettu ainoastaan lasten saattamiseksi maailmaan, ei halujen tyydyttämiseksi. Jos yhdynnässä nautitaan enemmän itse nautinnosta kuin tarkoituksesta saada lapsia, tulevat osapuolet sitä katkerasti katumaan. Pahaa oli siis voluptis carnis, mikä yhdyntää aina myötäilee, olipa kyseessä sitten lihallinen iloittelu tai lapsen siittäminen.
Näitä ja muita innoittavia ajatuksia käsitellään Historiassa, jota suosittelen lämpimästi kaikille kirkon historiasta kiinnostuneille. Teoksessa on läpikulkevana juonteena lempeys ja syvä harras asenne. Historia on myös nykylukijalle hilpeä kirja. Erinomaista slow-reading kirjallisuutta!
Beda Venerabilis (673–735) herättää sekä historioitsijana että kristittynä lukijan ihastuksen ja myötätunnon. Historia Ecclesiastica Gentis Anglorum (731) on hyvin eloisa ja rikas teos, jota voidaan pitää yhtenä kristillisen Euroopan ensimmäisistä merkittävistä historianteoksista.
Bedan maine perustuu hänen kirjalliseen tuotantoonsa. Hänen teoksiaan on säilynyt noin kolmekymmentä. Hänen latinansa on kaunista ja tyylikästä. Teologina häntä ei pidetä omintakeisena – hän kulkee Augustinuksen ja Gregoriuksen jalanjäljissä, mutta hänen ansionaan on pidetty sitä, että hän käsitteli aiheitaan perusteellisesti ja johdonmukaisesti.
Historiassaan hän kuvaa Britannian joutumista anglosaksisten maahantunkeutujien käsiin, kuinka britit käännytettiin paavi Gregoriuksen käännytystyön tuloksena ja minkälaisia vaikeuksia kristinuskolla oli juurtua Englantiin.
Erityistä huomiota Beda osoittaa oikeaan oppiin ja elämään. Runsaasti käsitellään pääsiäiskiistaa, harhaoppeja ja siveyteen liittyviä kysymyksiä. Kiista pääsiäisen oikeasta ajoituksesta puhkesi Rooman ja Vähän-Aasian seurakuntien välillä jo 100-luvun puolivälissä. Vähäaasialaiset kristityt viettivät pääsiäistä samaan aikaan kuin juutalaiset eli nisan-kuun 14. päivänä, Roomassa taas vietettiin pääsiäistä kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Tätä laskentaa pidettiin Pietarilta ja Paavalilta peräisin olevana. Britit viettivät aluksi pääsiäistä hereettisen laskutavan mukaan, mutta tähän saatiin ratkaisu Whitbyn synodissa 664. Beda omistaa pääsiäiskysymykselle paljon huomiota.
Bedalle pääsiäisen liikkuminen oli jumalainen mysteeri ja pääsiäisen ajoitus oli sekä uskon että tiedon ongelma. Vain tietämätön viettää pääsiäistä väärään aikaan. Tietämättömyys ja väärä usko ovat toisilleen sukua. Tietämättömyys synnyttää harhaoppeja, ja oikea tieto on vain katolisella kirkolla. Vaarana oli myös, että erilaisuus tavoissa johtaa enemmin tai myöhemmin skismaan.
Historia tarjoaa hykerryttäviä hetkiä pyhimysten, heidän jäännöstensä ja kaiken muunkin muinaisen äärellä. Erityisen laajasti Beda käsittelee siveyteen liittyviä kysymyksiä. Esityksessään hän tukeutuu paavi Gregoriuksen kirjeeseen Canterburyn arkkipiispalle.
Pakanat ovat tietämättömiä kuin pienet lapset, joten heiltä ei voinut vaatia kovin korkeaa ymmärrystä myöskään siveyden kysymyksissä. Kristityt sen sijaan ovat tulleet tuntemaan totuuden ja ovat siksi teoistaan vastuullisia, koska pystyvät erottamaan oikean väärästä. Siveys ja totuus olivat patristisessa perineessä toistensa johdannaisia. Pakanoihin tuli suhtautua lempeästi, kunnes he ovat kääntyneet kristinuskoon. Vasta kristittyinä heidän käytöstään voitiin arvioida luotettavin perustein. Ne kristityt, jotka syyllistyvät siveysrikkomuksiin, ansaitsivat himoistaan Jumalan hirvittävän tuomion, eikä heitä sopinut päästää esim. ehtoolliselle.
Bedan käsittelemiä ongelmia olivat mm. voiko raskaana olevaa naista kastaa, milloin nainen kirkotettaisiin synnytyksen jälkeen, milloin mies voi olla sukupuoliyhteydessä vaimoonsa tämän synnytyksen jälkeen, voiko nainen saada ehtoollista kuukautisten aikana, voiko pappi, joka on nähnyt sopimattomia unia olla selebrantti jne.
Bedan mukaan laillisessa avioliitossa olevien ihmisten yhtymisessä ei ollut mitään vikaa, koska se kuului ihmisen konstituutioon, mutta halu yhdyntään on synnillistä. Siksi sukupuolinen kanssakäyminen on tarkoitettu ainoastaan lasten saattamiseksi maailmaan, ei halujen tyydyttämiseksi. Jos yhdynnässä nautitaan enemmän itse nautinnosta kuin tarkoituksesta saada lapsia, tulevat osapuolet sitä katkerasti katumaan. Pahaa oli siis voluptis carnis, mikä yhdyntää aina myötäilee, olipa kyseessä sitten lihallinen iloittelu tai lapsen siittäminen.
Näitä ja muita innoittavia ajatuksia käsitellään Historiassa, jota suosittelen lämpimästi kaikille kirkon historiasta kiinnostuneille. Teoksessa on läpikulkevana juonteena lempeys ja syvä harras asenne. Historia on myös nykylukijalle hilpeä kirja. Erinomaista slow-reading kirjallisuutta!
Haec sunt in fossa Bedae venerabilis ossa
Näkymä Durhamin katedraalille, minne Beda on haudattuna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti