 |
| Katariina Sienalaisen hauta Santa Maria sopra Minervassa |
Santa Maria sopra Minervan kirkossa on Katariina Sienalaisen hauta (hänen päänsä ja sormensa löytää tosin Sienasta). Sopra Minervassa on myös Capranica-suvun kappelissa Pyhän Henrikin alttari ja patsas. Kappelissa vietetään vuosittain ekumeenisia jumalanpalveluksia Pyhän Henrikin päivänä 19. tammikuuta. Kaiken tämän ovat saaneet aikaan toimeliaat suomalaiset papit, diplomaatit, kulttuurihenkilöt ja italialaiset Suomen ystävät. Näistä moninaisista kirkollis-kulttuurisista suhteista voi lukea tämän linkin alta: Pyhä Henrik Roomassa. Sopra Minerva on Villa Lanten ohella Rooman todellinen Suomi-locus.
 |
| Andrea Vannin näkemys Katariina Sienalaisesta vuodelta 1375 |
 |
| Santa Maria sopra Minervan edessä on obeliskia kantava elefantti |
Hän liittyi dominikaanien sääntökuntaan, mantellaatteihin ja hoiti työkseen sairaita ja hyljättyjä. Kerran hän antoi viittansa kerjäläiselle, josta häntä arvosteltiin. Siihen Katariina vastasi, että mieluummin hän on kadulla ilman viittaa kun ilman lähimmäisenrakkautta. Vähitellen hänen ympärilleen kerääntyi
samanhenkisten kannattajien ryhmä. 1367 hän saa näyn, missä hän vaihtaa sydämensä Kristuksen kanssa. Nyt alkaa hänen kirkkopoliittinen toimeliaisuutensa: 1370 hän alkoi kirjoittaa (oikeastaan hän saneli) poliittisia ja kirkkopoliittisia kirjeitä paaveille ja kuninkaallisille. Hän arvosteli myös katolisen kirkon papistoa sanomalla, että "sen mitä Kristus ansaitsi ristillä tuhlaavat nyt portot".
Katariina arvosteli kirkkoa ja papistoa mieltymyksestä rahaan ja ylelliseen elämään ja hän vaati, että kirkon pitäisi palata alkuperäiseen kristillisyyteen. (Tähän voi lukea ajankohtaisen jutun Limburgin piispan ylellisestä residenssistä: Tebarzt-van-Elst). Katariina vetosi myös jatkuvasti kirkon yhtenäisyyden puolesta. Häneltä on säilynyt noin 400 kirjettä ja hänen pääteoksenaan pidetään Libro della divina provvidenzaa. Katariina Sienalainen on Euroopan, Italian, Rooman ja Sienan suojeluspyhimys, lisäksi hän suojelee sairaanhoitajia, pyykkäreitä ja kuolevia sekä varjelee tulipaloilta, päänsäryltä ja rutolta.
Katariina arvosteli kirkkoa ja papistoa mieltymyksestä rahaan ja ylelliseen elämään ja hän vaati, että kirkon pitäisi palata alkuperäiseen kristillisyyteen. (Tähän voi lukea ajankohtaisen jutun Limburgin piispan ylellisestä residenssistä: Tebarzt-van-Elst). Katariina vetosi myös jatkuvasti kirkon yhtenäisyyden puolesta. Häneltä on säilynyt noin 400 kirjettä ja hänen pääteoksenaan pidetään Libro della divina provvidenzaa. Katariina Sienalainen on Euroopan, Italian, Rooman ja Sienan suojeluspyhimys, lisäksi hän suojelee sairaanhoitajia, pyykkäreitä ja kuolevia sekä varjelee tulipaloilta, päänsäryltä ja rutolta.
Luin Reclamin Die Heiligen-teoksesta kolme Katariinan kirjettä: Gregorius XI:lle, Napolin kuningattarelle ja Urbanus VI:lle. Kirjeiden keskiössä on katolisen kirkon tuolloisen hajaannuksen aiheuttama huoli. Kirjeiden alut ja loput on puettu monimuotoisiin retorisiin ja teologisiin koruihin ja heleisiin, mutta lopulta käy kirjeistä esiin aina selvä viesti: lopettakaa jumalattomuus ja epäsopu, kääntykää ja katukaa, uudistukaa! Voi vain kuvitella, miten vastaanottajat ovat kirjeitä lukeneet. Katariina lienee ollut aikanaan palava pensas, jonka tosin annettiin hankaluudestaan huolimatta roihuta, muttei roviolla. Ecclesia semper reformanda lienee ollut yksi hänen kantavista ajatuksistaan: kirkon pitäisi profeetallisena instituutiona olla aina aikaansa edellä.
Olisipa jännä tietää mitä tämä Katariina olisi mieltä kristillisten kirkkojen nykymenosta. Mikä mahtaisi olla se reformaatio, jota Katariina nyt toivoisi? Olisiko Suomen ev.lut. kirkko hänen silmissään esimerkiksi kelpaava kristillinen yhteisö? Mitä hän ajattelisi mummoille pidettävistä jumalanpalveluksista, joissa työikäistä väestöä on vähemmän paikalla? Samaistuisiko Katariina puna-vihreän kuplan humaaneihin arvoihin vai kirkkokahveja odottelevien vakioveisaajien peukalonpyörittelyyn?
VastaaPoistaJoka tapauksessa tänään mattopyykillä käyneenä olen iloinen, että meillä pyykkäreilläkin on oma suojeluspyhimyksemme!
Tuo esittämäsi ajatus olisi looginen jatkumo tähän postaukseen. Katoliselle ja ortodoksiselle kirkolle olisi helppo antaa ohjeita ja ruotia niitä hullutuksia, mitä kyseisissä kirkkokunnissa viljellään, mutta entä meille? Katariinan toimet voisi aloittaa vaikkapa meidän myötäsukaisesta ja maailmallisesta piispakunnastamme, jonka teologisessa keskiössä tuntuu olevan vain vällyasiat. Joku iso juttu on kateissa.
VastaaPoistaKesäinen matonpesu on jo sinänsä sielunhoidollinen tapahtuma. Mukavaa, että pyhät varjelevat meidän toimiamme.
Sopra Minervassa olen itsekin käynyt joitain vuosia sitten, olisi kiva käydä uudestaankin...Suomi-kappelin olemassaolonkin bongasin ja sittemmin olen nähnyt enemmän juttua noista tammikuisista Rooman vierailuista (ja on oma huvittava piirteensä että pyhän Henrikin päivä tapaa osua yhtenäisyyden rukousviikon yhteyteen, jolloin tapahtuman ekumeenista leimaa on helppo korostaa...)
VastaaPoistaKatariina oli selvästi hyvin voimakas persoona, ja tosiaan aikamoinen palava pensas, mutta toisaalta korosti kirkon ykseyttä ja toimissaan ei ollut niin rikkova kuin vaikkapa Savonarola tai Luther...
Luin tuon Dialogin Jumalan kaitselmuksesta jokunen vuosi sitten kun se suomeksi ilmestyi, se ei niin paljoa kirkkoon keskity vaan ihmisen osaan maailmassa ja suhdetta Jumalaan.
Ja kyllähän sekin on aika hurjaa tekstiä, kun aihe on tullut puheeksi niin olen tavannut summata sen olevan täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä, eli siinä mielessä ev.lut.kirkon hajuttomampi ja mauttomampi laita saisi kyllä huutia...itse asiassa Paavo Ruotsalaisessa on ehkä vähän samaa.
Ruotsalaisia ja lestadiuksia ei kasva joka oksalla, ei myöskään visionäärisiä kirkonjohtajia. Kaikella on aikansa. Itse olen tyrstäytynyt siihen, että seksuaalieettiset kysymykset tuntuvat olevan kovasti keskeisiä. Köyhyydestä ja epätasa-arvosta uskalletaan puhua, mutta esim. maahanmuutto- ja islamkeskustelu on vaatimatonta, koska ollaan niin kilttejä. Ehkäpä se on hyvä, en teidä.
VastaaPoistaTuohon sopra Minervaan liittyy vielä sellainen seikka, että joku keskiaikaisista piispoistamme on asunut ja opiskellut tuon kirkon yhteydessä. Rooman tie on pitkä. Tästä tiestä on kirjoittanut mukavan kirjan Kersti Bergroth ("Maailman Rooma").
Hmm, Sopra Minerva on dominikaanien sääntökuntaan liittyvä kirkko, ja olivat kovasti isoja vaikuttajia keskiaikaisessa Suomessa joten hyvin voin arvata että joku piispoistamme olisi tuolla ollut...
PoistaNuo piispat jäivät vielä vaivaamaan: Torsten Steinbyn kirjassa "Ikuinen Rooma ja Suomi" mainitaan Italian kävijöinä mm. Konrad Bitz, Maunu Särkilahti, Martti Skytte, Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika. Martti Skytte vieraili dominikaaninen luona sopra Minervassa.
VastaaPoista