Syyskesän aarteita
Sienet herättävät sienenystävässä syviä tunteita
ja värähdyksiä. Sienet ovat paikkaan sidottuja olentoja, joten niiden genius loci on merkittävä, kun ihminen
ne kohtaa. Luonnossa liikkuessaan voi sienestäjä jo orientoitua erilaisiin
ajatuksiin, kuten ”hieno ojanpieli
herkkutateille”, ”tässäpä
sekametsässä kantarelli viihtyy” tai "oivallinen sammalikko lampaankääville".
Kohtaamiset ovat tunnetasoltaan erilaisia. Kangasrousku kasvaa nimensä mukaan
kankailla. Se on tuttu ja turvallinen, eikä aiheuta suurempia tunnekuohuja. Pienet
yksilöt sytyttävät jo pilkkeen silmään: näistä tulee hyviä etikkasieniä!
Kangasrouskumetsässä on kuin olisi työpaikalla – tutut kujeet ja puheet. Saksalaisissa
sienikirjoissa kangasrousku on merkitty myrkylliseksi. Voi heitä onnettomia,
kun eivät pane tätä herkkua suuhunsa! Kangasrousku antaa potkua sieniruokiin ja
on kaiken lisäksi satoisa ja madoton. Se edustaa siis kaikkea ylläpitävää keskiluokkaa.
Koivuhaperoita
voit odottaa löytäväsi metsäteiden pohjilta. Se on usein matoinen. Haperoruuat
ovat kuitenkin hyviä, jos löydät sekaan vielä vaikkapa keltahaperoita.
Koivuhaperon lakin vihreä väri on tyylikäs, lehmukseen vivahtava. Väristä
tulevat mieleen englantilaiset urheiluautot ja villapaidat. Haperot edustavat
jo parempaa maisterisseuraa, jonka kohtaamisesta voi olla aina iloinen.
Kantarellit
aiheuttavat hurmioitumista jo pelkän värinsä ja tuoksunsa takia. Sekametsä,
aurinkoinen rinne, risujen ja lehtien alukset: siinä on suuntima kohti
kantarelleja. Kantarellin kohtaaminen herättää
säännöllisesti vain puhdasta iloa ja kiitollisuutta. Nyt liikutaan jo
Ritarihuoneen liepeillä.
Syksyinen metsätie, aurinko laskee ja valaa vielä
lämmintä punaa ojanpieleen. Siellä seisoo ylhäisenä tanakka herkkutatti. Lakin ruskea tuo mieleen
kastanjan, pillistön vihreä on syvää ja mehevää ja jalan kerman ja kevyen
ruskean värinen verkkokuvio on lepoa silmälle. Kun leikkaat tatin irti maasta,
narskahtaa se kevyesti. Ääni on herkkä ja runollinen. Tässä on ystävä, jonka näet pitkästä aikaa. Tämä
kohtaaminen on Die Stunde der wahren
Empfindung.
Sitten on vielä kohtaamisia, jotka eivät ehkä
toistu koskaan myöhemmin. Silloin tapaat joko harvinaisuuden tai muukalaisen
paikassa, missä sen koti ei missään tapauksessa ole. Nämä sienimuistot jättävät pysyvän jäljen sieluun.
Kerran karussa
kangasmetsässä häämötti kaukana uljas yksinäinen sieniyksilö. Lähestyin sitä luullen,
että siellä olisi vain kookas hapero, mutta puolukanvarpujen keskellä kasvoi männyntuoksuvalmuska eli MATSUTAKE!
Sitä ympäröi aura ja se levitti myös makeaa tuoksua pitkin metsää. Tämä
oli kohtaaminen Hirohiton kanssa. Tämän tapaamisen kunniaksi voi kuunnella vaikkapa Schumannin Vogel als Prophet.
Sieniä isoäidin tapaan
Sekasieniä
Sipulia
Voita
Etikkaa
Suolaa
Valkopippuria
Leikkaa sipulit isohkoiksi palasiksi ja paista niitä voissa, kunnes ovat pehmenemään päin. Lisää joukkoon isohkot sienipalat ja paista niin kauan, että kaikki on kauniin ruskeaa. Sienien täytyy näyttää rustiikeilta, eli ei liian pientä piperrystä! Lisää suolaa, pippuria ja hivenen etikkaa. Parasta uusien perunoiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti