Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nokkonen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Oodi nokkoselle

Parsaa, uusia perunoita, lohta, nokkoskastiketta ja höyrytettyjä horsmanversoja


Joka kevät olen postannut nokkosista. Viipuri-juttujen ohella nokkosturinat ovat keränneet eniten lukijoita. Tähän olen nyt kerännyt nokkoscredoni: Kun taas on aika nokkostenHortaten, teet sä senNokkostaja iskee jälleen ja alla olevan Nyt nokkoseen, joka on edelleen blogini luetuin juttu. Nyt jätän nokkoset rauhaan, mutta toivon, etteivät lukijani sitä tekisi, vaan suuntaisivat korin kanssa keväiseen nokkosjahtiin.  


4.5.2014

Tee kevätretki sellaiseen kulttuurimaisemaan, mistä löydät nokkosta! Yleensä sitä on peltojen ja ojien lähettyvillä ja vanhojen karjasuojien liepeillä. Nokkonen on ehdoton kevätherkku, jota kannattaa syödä tuoreena ja ottaa talteen kuivattuna. Ota mukaan käsineet ja sakset, koska myös nuori nokkonen polttaa. Kerätyt nokkoset voit ryöpätä nopeasti ja pakastaa tai sitten laitat lehdet kuivuriin tai talouspaperin päälle kuivumaan. Huomionarvoista on myös se, että tämä herkku on ilmaista. 

Kuivaa nokkosta voi tupsauttaa lähes kaikkiin ruokiin, mutta erityisen hyvää siitä saa tekemällä joko nokkoskeittoa tai nokkoskastiketta. Verratonta on savulohi nokkoskastikkeen kera.


Voit käyttää nokkosta myös erinomaisessa flammekuchenissa: 


330 g vehnäjauhoja

3 rkl öljyä ja hieman vettä
½ tl suolaa
2 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
½ dl kermaa
2 sipulia
100 g palvia
100 g pekonia
100 g emmentalia
(ryöpättyä nokkosta kourallinen tai lusikallinen kuivattua)
Tee jauhoista, öljystä, tilkasta vettä ja suolasta taikina ja anna sen levätä kylmässä, kun teet muun valmistelun. Voit rivauttaa taikinan joukkoon myös vähän leivinjauhetta. Sulata pekoni ja paista siinä hienoksi hakattu sipuli. Tässä vaiheessa nälkäistä alkaa jo heikottaa, ja täytyy ottaa pala emmentalia ja nuuhkaista viinilasia. Kauli taikina ohueksi ja laita se voidellulle pellille. Sekoita ranskankerma ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla ja levitä seos tasaisesti pohjalle. Sirottele päälle sipuli-pekoniseos ja hienoksi hakattu palvi. Lisää tähän kourallinen ryöpättyä nokkosta. Lopuksi raastettua emmentalia maun mukaan ja uuniin 200 asteeseen. Paista kauniin ruskeaksi, valmista tulee noin 20-30 minuutissa.  Tätä sopii varioida mielensä mukaan, mutta myös kuivatut sienet ja pinaatti jalostavat tämän maalaisruuan ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ruoka on hienosti hapan, runsas mutta kevyt.

Nokkosta voi erinomaisesti käyttää myös teen aineena, jos pidät vihreänmakuisista teistä.


Jos haluat sukeltaa enemmän nokkosen monipuoliseen käyttöön ja kulttuurihistoriaan, antaa Toivo Rautavaaran "Mihin kasvimme kelpaavat?" erinomaisen paljon tietoa tästä kasvista. Rautavaaran mukaan nokkonen on tärkein villikasveistamme, ja häneltä ovat myös peräisin nerokkaat sanat kasvi- ja sieniriista. Tuoreessa nokkosessa on 15% hiilihydraatteja, mistä puolet rypälesokeria, 5,5% valkuaisaineita, 0,6% rasvaa ja 2,3% kivennäissuoloja, kuten rautaa ja kaliumia. Ravintoarvoltaan nokkonen on kolme kertaa pinaattia parempi.  


Nokkosen terveellisyyttä ja makua ei voi kyllin ylistellä, joten tuumasta toimeen ja nokkoseen!



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Hortaten, teet sä sen...

Hortaamisen hedelmiä: nokkosta, horsmanversoja ja peltokortetta

En tänä aamuna metsään mennessäni tiennyt, että hortaan. Onneksi asioista paremmin perillä oleva vaimoni kertoi minulle, että villivihannesten kerääminen eli hortaaminen on huipputrendikästä. Olemme tosin tätä trendiä harjoittaneet jo vuosikymmeniä. Nokkoset kutsuvat toukokuussa kerääjäänsä viljeltyjen paikkojen pientareilla: kori ja käsineet mukaan ja toimeen! Kevätpäivää ei voi paremmin käyttää.

Nokkoskeitto ja -kastike ovat hienoja kevätherkkuja. Nokkonen on myös helppo kuivata ja se säilyy siten pitkät ajat. Kuivattua nokkosta voi rivauttaa miltei mihin tahansa ruokaan. Jos et ole kovin vaativainen teen aromin suhteen, voit hauduttaa nokkosista myös teetä. Lue tähän pari vuotta sitten tehty postaus nokkosen ihanuudesta. 
Kortetee luo japanilaisen tunnelman...
Keväisen metsäpolun ilonaihe on peltokorte. Siitä tulee mieleen Devonikauden metsä, jolloin kortteet ja saniaiset olivat jättimäisiä puita. Peltokortteessa on jotain muinaisen juhlallista. Kiinalaiset ovat käyttäneet peltokorteteetä peräpukamiin ja punatautiin, mutta nykyään sitä suositellaan mm. eturauhasvaivoihin ja liikalihavuuteen. Ihoakin se heleyttää ja kasvattaa ihmisen vitamiini- ja kivennäisainepitoisuutta - siis kaikin puolin mainio kasvi. Heitä siis kortteet kannuun ja kuumaa vettä päälle sekä odottele muutama tunti: saat eheyttävää vihreää juomaa... Hautumista odotellessasi voit kuunnella Richard Straussin Metamorphosen ja teetä nauttiessasi voit lukea vaikkapa Hölderlinin Hyperionia. Etteikö elämä ole ihanaa?


Unkarilaista parsaa ja horsmanversoja Bodominjärven rannalta
Horsmanversot muistuttavat rakenteensa puolesta parsaa, ja niitä sopii hyvin laittaa parsan joukkoon kypsymään. Jos tarjoat niitä yksinään, tee vaikkapa vinegrette niiden kanssa. Ovat aikuiseen makuun, koska niissä on pieni kitkerä hint. Parsan kanssa sopii mainiosti nokkoskastike ja kermassa haudutetut metsäsienet. Jos haluat tehdä pyhäruokaa, niin paista mukaan kalaa tai pekoniin käärittyjä porsaan noisetteja. 



Tässä pieni runonäyte hortauskulttuurin piiristä (tekijä Makuasiamies) :

Rentun parsa
Saat maistaa horsmaa, se rentun parsa on
sen poimin tuolta maantieojasta
Saat maistaa horsmaa, se rentun parsa on
herkkusuu kun tuli pojasta
Olen viikon ollut tiettömällä tiellä
rapakosta nälissäni heräsin
Eivät ruusut kuki, eikä tuoksu siellä
kaikki horsmat mukaan keräsin
Sitten kattilassa niitä höyrytin
ja arominsa vahvistuivat vedessä
oliiviöljyn, suolan valkosipulin
lisäsin ja annos hienoin oli edessä
(kerto)


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Nyt nokkoseen!

Kevään herkkuja: horsmanversoja ja nokkosia

Tee kevätretki sellaiseen kulttuurimaisemaan, mistä löydät nokkosta! Yleensä sitä on peltojen ja ojien lähettyvillä ja vanhojen karjasuojien liepeillä. Nokkonen on ehdoton kevätherkku, jota kannattaa syödä tuoreena ja ottaa talteen kuivattuna. Ota mukaan käsineet ja sakset, koska myös nuori nokkonen polttaa. Kerätyt nokkoset voit ryöpätä nopeasti ja pakastaa tai sitten laitat lehdet kuivuriin tai talouspaperin päälle kuivumaan. Huomionarvoista on myös se, että tämä herkku on ilmaista. 

Kuivaa nokkosta voi tupsauttaa lähes kaikkiin ruokiin, mutta erityisen hyvää siitä saa tekemällä joko nokkoskeittoa tai nokkoskastiketta. Verratonta on savulohi nokkoskastikkeen kera.


Voit käyttää nokkosta myös erinomaisessa flammekuchenissa: 


330 g vehnäjauhoja

3 rkl öljyä ja hieman vettä
½ tl suolaa
2 dl ranskankermaa tai kermaviiliä
½ dl kermaa
2 sipulia
100 g palvia
100 g pekonia
100 g emmentalia
(ryöpättyä nokkosta kourallinen tai lusikallinen kuivattua)
Tee jauhoista, öljystä, tilkasta vettä ja suolasta taikina ja anna sen levätä kylmässä, kun teet muun valmistelun. Voit rivauttaa taikinan joukkoon myös vähän leivinjauhetta. Sulata pekoni ja paista siinä hienoksi hakattu sipuli. Tässä vaiheessa nälkäistä alkaa jo heikottaa, ja täytyy ottaa pala emmentalia ja nuuhkaista viinilasia. Kauli taikina ohueksi ja laita se voidellulle pellille. Sekoita creme fraiche ja kerma, mausta suolalla ja pippurilla ja levitä seos tasaisesti pohjalle. Sirottele päälle sipuli-pekoniseos ja hienoksi hakattu palvi. Lisää tähän kourallinen ryöpättyä nokkosta.Lopuksi raastettua emmentalia maun mukaan ja uuniin 200 asteeseen. Paista kauniin ruskeaksi, valmista tulee noin 20-30 minuutissa.  Tätä sopii varioida mielensä mukaan, mutta myös kuivatut sienet ja pinaatti jalostavat tämän maalaisruuan ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ruoka on hienosti hapan, runsas mutta kevyt.

Nokkosta voi erinomaisesti käyttää myös teen aineena, jos pidät vihreänmakuisista teistä.


Jos haluat sukeltaa enemmän nokkosen monipuoliseen käyttöön ja kulttuurihistoriaan, antaa Toivo Rautavaaran "Mihin kasvimme kelpaavat?" erinomaisen paljon tietoa tästä kasvista. Rautavaaran mukaan nokkonen on tärkein villikasveistamme, ja häneltä ovat myös peräisin nerokkaat sanat kasvi- ja sieniriista. Tuoreessa nokkosessa on 15% hiilihydraatteja, mistä puolet rypälesokeria, 5,5% valkuaisaineita, 0,6% rasvaa ja 2,3% kivennäissuoloja, kuten rautaa ja kaliumia. Ravintoarvoltaan nokkonen on kolme kertaa pinaattia parempi.  


Nokkosen terveellisyyttä ja makua ei voi kyllin ylistellä, joten tuumasta toimeen ja nokkoseen!