Suomi kutsuu!

Puhdas Suomi kutsuu!

Yleensä en ole tässä blogissa käsittele mitään kovin muodikasta, koska minua kiinnostavat ennemminkin hieman vanhemmat ja kehälliset aiheet. Tänä keväänä olen kuitenkin ollut aallon harjalla leipäpostausten vuoksi: vaalea hapanjuurileipä on ollut yksi ajassa oleva trendijuttu. Hienoa, kun pakollinen kotoilu on johtanut ihmisiä oikeiden arvojen pariin, koska leipää leipoessa tuntee olevansa tosiolevaisen äärellä. 

Kotimaanmatkailu tuntuu myös nyt olevan pinnalla, mikä on oikein hyvä. Viime viikolla yritin päästä Raumalla ravintolaan kahden aikaan iltapäivällä: vasta viidennessä paikassa löytyi yksi vapaa pöytä. Tällaista en ole koskaan ennen kokenut tuossa uinuvassa somalassa. Hyvä Rauma! Hyvä matkustavat suomalaiset! Ajattelin nyt ajan hengessä kertoa muutamasta tämän kesän matkakohteesta, joita voisin lämpimästi suositella. Suomalaiset nähtävyydet ovat usein pieniä ja vaatimattomia, mutta niissä uinuu kuitenkin rikas, pitkä ja mielenkiintoinen historia - täytyy vain katsella kohdetta oikein silmin.

Sääksmäen kulttuurimaisema

Sääksmäki on Suomen vanhoja todellisia kulttuuripitäjiä. Pitäjä käsitti muinoin miltei puolet Hämeestä ja siitä on mainintoja jo keskiaikaisissa paavillisissa asiakirjoissa. Kymmenien kulttuurihenkilöiden koti- tai kesäpaikka oli Sääksmäellä, ja pitäjän maisemia on kuvattu laajasti Suomen taiteessa. Matkailija löytää Sääksmäeltä rehevää luontoa, hyvin hoidettua viljelymaisemaa ja mielenkiintoisia nähtävyyksiä jo 1500 vuoden takaa. Ritvalan helkajuhla on julkiselta hulinalta tarkoin varjeltu perinnetapahtuma, jolla on miltei tuhatvuotinen historia. Suosittelen lämpimästi matkaa Sääksmäelle varsinkin sellaiselle henkilölle, joka erehtyy väittämään, että Suomella on lyhyt historia. Näinhän kuulee valtamedioissa usein väitettävän. Karkea virhe!

Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko on mielenkiintoisempi nähtävyys ulkoa kuin sisältä, koska sisätiloissa ei ole säilynyt menneiltä ajoilta rakenteiden lisäksi juuri muuta kuin vanha vihkiristi ja pari keskiaikaista puuveistosta. Kirkko asettuu kauniiseen kulttuurimaisemaan. Muutaman kilometrin päässä kirkolta on Rapolan muinaislinna, minne pääsee Voipaalan taidekeskuksen pihasta. Linnoituksen vanhimmat osat ovat jo noin 1400 vuotta vanhat. Jääkauden ja ihmiskätten jäljet löytyvät tältä linnoitusharjulta, josta aukeaa kansallismaisema Vanajavedelle. Jos ei halua lähteä katselemaan Tampereen runsaita nähtävyyksiä, niin Sääksmäeltä vie koilliseen tie Mänttään, minne kannattaa ehdottomasti poiketa kaupungin hienojen taidekokoelmien takia. 

Sääksmäen keskiaikainen kivikirkko

Kuppikivi, muinainen uhrikivi

Rapolan muinaislinnan valleilla

Ostia -portti Roomaan Tampereen Vapriikissa

Kännykän apsin avulla onnistuin suunnistamaan Vapriikkiin Tampereen haasteellisten liikennejärjestelyiden läpi. Tampere on tulevan raitiotien myötä siirtymässä oikeiden kaupunkien joukkoon. Turkukin on jo onneksi palauttamassa raitioliikennettä kaupunkiin. Vapriikkiin minua ajoi Ostia-näyttely. Ostia oli Rooman satamakaupunki, jossa nykyään on Rooman lentokenttä Fiumicino ja Lido di Ostian kaupunki. 

Näyttely perehdyttää hyvin vilkkaan satamakaupungin elämään ja se on mielenkiintoisesti rakennettu. Myös nuoremmat vierailijat on otettu hyvin huomioon, ja lapsiaan sivistäviä vanhempia oli runsaasti ratkomassa näyttelyyn liittyvää tehtävälehtistä. Erityisesti minua miellytti ostialainen mithraeum, jossa oli vaikuttava härkäkulttia esittävä patsas. Mieleen palasi parin vuoden takainen vierailu Rooman San Clementen uumenissa sijaitsevassa mithraeumissa. Näyttelystä oli saatavana myös hieno kirja. Onnelliset tamperelaiset koululaiset, kun saavat käydä tällaisessa näyttelyssä! Vapriikissa oli myös koskettava näyttely Tampereesta vuonna 1918 ja hauska pieni esittely 1970-luvun ruokakulttuurista. 

Mithraeum: härän uhraaminen

Ostialainen mosaiikki

Ostialaistaidetta

Napuen taistelukenttä ja Isonkyrön kirkko

Teemu Vähäsarja on kutsunut isoavihaa paholaisen sodaksi ja vuotta 1714 Suomen historian kauheimmaksi vuodeksi. Venäjä keskitti hävitysvimmansa erityisesti Pohjanmaahan. Esimerkiksi 29. syyskuuta tappoivat venäläiset kasakat kirveellä 800 hailuotolaista. 19. helmikuuta käytiin Isossakyrössä Napuen taistelu, missä kuoli n.1600 suomalaista. Hävitys ja raiskaaminen jatkui Pohjanmaalla, osa väestöstä vietiin orjiksi Venäjälle ja mm. Isonkyrön kirkosta tehtiin hevostalli. Pietari Suuren tavoitteena oli koko Pohjanmaan hävittäminen. Topelius on kirjoittanut näihin tapahtumiin liittyvän Koivu ja tähti -sadun. 

Isossakyrössä riittää monenlaista nähtävää: Napuen taistelun muistomerkki, Kyrö Distillery ja Isonkyrön Vanha Kirkko vuodelta 1560. Kirkon sisältä löytyy 114 Vanhaan testamenttiin, evankeliumeihin ja UT:n kirjeisiin perustuvaa seinämaalausta ja Suomen vanhin säilynyt saarnastuoli. Kirkko itse sijaitsee Kyrönjoen kansallismaisemassa. Isokyröläisten suvaitsevaisuutta tai outoa huumorintajua kuvastanevat kirkon pihalle istutetut Moskovan päärynäomenapuut. 

Matti Visannin suunnitelema Napuen taistelun muistomerkki

Isonkyrön kirkko

Isonkyrön kirkon freskoja

Lakauden Risti ja Suojeluskunta- ja lottamuseo Seinäjoella

En ole ollut Chandigarhissa tai Brazilissa, mutta luulen, että niissä on jotain samaa kuin Seinäjoessa: jättiläismäinen mittakaava, leveät bulevardikadut ja näyttävät hallintorakennukset. Aallon suunnittelema keskus on laadullisesti ihan eri maailmasta kuin muu Seinäjoki. En ole mikään Aalto-fani, koska pidän esim. Hilding Ekelundin ja Erik Bryggmanin rakennustaidetta hienosyisempänä, mutta Seinäjoella kokee kuitenkin olevansa mestarin taiteen äärellä. 

Lakeuden Risti näkyy kauas, sen ympärillä on hehtaaritolkulla puistoa, sen sisätilat huokuvat syvää rauhaa ja juhlallisuutta, kaikki suunnittelutyö on harkittua ja materiaalit tarkoin valittuja. Erityisen hieno on alttaritilan ja saarnastuolin marmorin dialogi punatiililattian kanssa. Valaisimet ovat kuin hehkuvia kultapalloja. Ihminen tuntee olevansa oikeassa katedraalissa. Täytyy vaan ihailla Seinäjoen seurakunnan ja kaupungin päättäjien rohkeutta 1950-1960 -luvuilla. Jos haluaa vielä tutustua lähiseudun kirkkoihin, on Ylistaron kirkko hieno esimerkki varhaisesta suomalaisesta uusgotiikasta ja Nurmon puukirkkomiljöö on myös ainutlaatuisen kaunis.

Aallon tyylikäs varhaistyö on Suojeluskunta- ja lottamuseo Seinäjoella. Rakennuskokonaisuus on säilynyt sisämaalauksia ja valaisimia myöten alkuperäisessä asussaan. Aallon rakkaus italialaiseen rakennustaiteeseen heijastuu läpi koko rakennuksen. Museon näyttely on myös mielenkiintoinen esitellen perusteellisesti suojeluskuntien ja lottien toimintaa. Tämä on todella erilainen museo, joka asettuu mielenkiintoiseen dialogiin Tampereen Vapriikin 1918-näyttelyn kanssa. 

Lakeuden Ristin juhlallinen kirkkosali

Marmorin ja tiilen dialogi

Lottatytön mekko

Suojeluskuntamuseon ulko-oven herkkää materiaalikäsittelyä

Suojeluskuntamuseon sisäpiha voisi olla Roomasta tai Vanna Venturi Housesta

Tätä näkymää ei Aalto ole suunnitellut

Sitten vielä päärlyjä suomalaisen kulttuurin aarreaitasta:

Lohjan Pyhän Laurin kirkon kirkkomaalaukset

 Stundarsin ulkoilmamuseo Mustasaaressa

Petäjäveden kirkko, erityisesti eteisen katto 

Kuokkalan kirkko "Kide" Jyväskylässä

Forum Marinum Turussa, erityisesti Göran Schildtin Daphne

Maskun kirkko, Hemminki Maskulaisen hauta

Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko, Pyhän Henrikin kenotafi

Mynämäen kirkko, Flemingien barokkihautamonumentti