Juhana Ihalaisen Runoja

Alkukuva Juhana Ihalaisen kertomuksesta
 "Oulun Poika ja Juvan Tyttö vuodelta 1850

Rautalampi on entinen suurpitäjä, joka on tunnettu erityisesti kansanrunoilijoistaan ja hienosta puukirkostaan. Uudempaa kirjailijakuntaa edustivat runoilija ja esseisti Yrjö Kaijärvi, joka oli viime vuonna esillä tiedotusvälineissä, kun Peuran museo järjesti näyttelyn, joka toi esille mm. Kaijärven ja Reidar Särestöniemen pitkän eroottisen suhteen. Toinen tunnettu rautalampilaisrunoilija oli Matti Rossi, jonka suurin saavutus oli Shakespearen teosten uudet käännökset. Rossi on kirjoittanut näytelmän nimeltään "Mahtaja" Ihalaisesta vuonna 2000. Vähemmän mairittelevaa oli tämän valtionpalkinnon saaneen taistolaisen edesottamukset unkarilaisen runoilijan Dénes Kissin ilmiannon yhteydessä 1975 ja yhteistyö Johan Bäckmanin kanssa.

Kunnan kirjastotalon edessä on runoilijasuihkukaivo, jossa on kuvattuna viisi 1800-luvun kansanrunoilijaa: Paavo Korhonen (Vihta-Paavo), Pentti Lyytinen, Juhana Ihalainen, Anna-Reetta Korhonen ja Albert Kukkonen. Peuran Museosäätiö on vuonna 1962 julkaissut Juhana Ihalaisen (1798-1856) Runoja, minkä sai museosta ottaa ilmaiseksi mukaansa.

Ihalainen syntyi Rautalammilla 1798 aviottomana lapsena. Hänen äitinsä Anna Ihalainen ei pystynyt lasta elättämään, vaan tämä pantiin kerjuulle. Poika sairastu riisitautiin ja hänestä tuli loppuiäkseen rampa. Kävelytapansa vuoksi häntä kutsuttiin Kiekeriksi. Ihalainen elätti itseään kuitenkin rengintöillä, mutta sortui varastamaan vuonna 1824, josta hänet tuomittiin raipparangaistukseen, kirkkorangaistukseen ja hävitetyn omaisuuden korvaamiseen. Jos käyt Rautalammin kirkolla, niin poikkea katsomaan aivan kirkkomaan vieressä olevaa nk. raippapetäjää, johon rangaistavat sidottiin ruoskintaa varten. Huonon kuntonsa vuoksi Vaasan hovioikeus muutti raipat vesileipävankeudeksi. Ihalaisesta tuli merkitty mies ja ruotuvaivainen, joka kiersi talosta taloon asuen tupien nurkissa ja savusaunojen sopissa. Piiat ja rengit kuljettivat Ihalaista selässään talosta toiseen. 1820-luvulla Ihalainen alkoi kirjoittaa runoja, ja häneltä on säilynyt yli 6000 säettä. Häntä on Vihta-Paavon ohella pidetty lahjakkaimpana rautalampilaisrunoilijana. Kaiken tarvitsemansa kirjoitusmateriaalin hän joutui kerjäämään, mutta toisaalta Ihalaisesta tuli jo eläessään kansallisesti tunnettu runoilija. Snellman ja Lönnrot tukivat runoilijaa ja julkaisivat hänen tekstejään. Materiaalista apua hänelle antoi jyväskyläläinen lääräri Wolmar Schildt. Ihalaisella oli kerkeän kielensä ja kriittisten runojensa vuoksi myös vihamiehiä, jotka kiusasivat runoilijaa mm. seuraavalla tavalla: 

Multa Polttiva Poroksi

Paperija aivan Paljon

Läkki Horminkin Hosuvat

Palasiksi Paiskasivat

Ettei minun millonkana

Pitäis Rustata Runoja

Josma vielä jollon kullon

Saisin Paperin Palaisen

Että Läkkijä Lätäkön

Totta Rupeisin Runollen

Tariseisin Tarkemmasti

Että Kuuluis Kurjan äni

Kaukaisissa Kaupungeissa

Omaelämänkertarunon alku on varsin traaginen, jossa Isä ilkijä salavuoteudessa siittää Juhanan köyhän akan kanssa. Isä, joka oli luultavasti talollinen ei sitten myöhemmin välittänyt Juhanasta eikä opettanut lapselleen edes i:tä toisin kuin äiti, joka opetti pojan lukemaan. Muutenkin runoista käy ilmi, että höllätapaisuutta ja salavuoteutta harjoitettiin Rautalammilla jo tuolloin ihan riittävästi. Erityinen synnin Baabeli oli Toholahden pestuumarkkinat, jotka muuttuivat Kaiken pahuuden pajaksi.

Ihalainen arvostelee rikkaiden harjoittamaa eläinrääkkäystä (Herrain hevosentaposta) ja saituutta (Istunmäen talkoissa), jossa talkoovieraat jätetään nälkäisiksi. Toisaalta runoilija kiittää säkeissään ahkeria ja oikeamielisiä isäntiä ja kruununpalvelijoita. Häntä voi sanoa työkunnon ylistäjäksi. Varsin koskettava on Laulu rikkaan talon tyttärestä ja köyhästä torpanpojasta, jossa epäsäätyinen suhde lopulta päättyy kauniiseen yhteiseloon:

Jos Elettäisin Köyhänä

Kun Pysyttäisin nöyränä

Ei meiltä mitän Puttuis

Rakkawus Rauhan rakentaa

Kuin sytän onpi Balawa

Silloin murhet Ilox muttuis

Ihalaisen tuotannon merkittävä osa on teologista laatua. Kaksi runoa on omistettu harhaopeille. Erityisen karmea on kuvaus viitasaarelaisten pakanallisista tavoista (Viitasaaren velhoista):

Baljon vastusta pahoista

Ristityillen Riettahista

Nuista noitista näkyypi

Vijta Saressa Samassa

Kun ne Kuotat Kuollehetkin

Ylös Hautoista Hakevat

Ruumiit Rumaksi Repivät

Miltä Käten Kulta jalan

Miltä Kaulan Katkaisevat

Kallon vievät Kainalossa

Uhrix Heitän uskollensa

Runoilija varoittaa hengellisestä ylpeydestä ja kehottaa valvomaan ja luottamaan Herran armoon. Kritiikin kohde Ihalaiselle ovat varsinkin heränneet, joita hän pitää ulkokultaisina hurskastelijoina.

Wiisas Se Lamppuwansa

Ahkerasti walmistaa

Tyhmät ne maatessansa

Hää salista ulos suljetaan.

Jos weri Ruskijat olis

Ja Ruunin karwaiset

nekin synnit Pestyx Tulis

Kuin willa walkijat

Waan se on Herran Teko

Kuin Bawalillen myös

Jumalan Hengen weto

Eikä ihmisen omassa Työs

Amen

Ihalaisella on myös hää- ja hautajaisvirsiä, jotka ovat kyllä nykylukijalle tuoreita, niin kielikuviensa kuin teologiansa puolesta:

Hän sitten morsijanta

sylissän kohta kantaa

Wie vijna gellarijn

siellä sitten Hänen juotta

Ja mesi Leiwällä syöttä

morsijan juopuu nijn

Nyt neitseyteni Peitten ala Pantu

Sillä mieleheni Raskahalta Tuntuu

nyt Laulu Lintu istuu änetöinnä

Jlo kanteleini aivan kieletöinnä

Nyt Ruumin suljetan

Lukittujn ovein sisän

Van Sielun kuljetta

Se Taivallinen Jsä

Jeru salmin utehen

Jesusta Suutelen

Jo Loppui vajavus

murhe ja valitus

Ihalaisen virsiä haluttiin ottaa vuoden 1886 virsikirjaan, mutta tekijää pidettiin teologisesti niin oppimattomana, ettei näitä virsirunoja siihen kelpuutettu. 

Ihalaisen Runoja oli varsinainen runoelämys ja kannustaa tutustumaan myös muihin Rautalammin kansanrunoilijoihin. Myös kielellisesti on mielenkiintoista lukea savon ja svetisismien värittämää suomea puolentoistasadan vuoden takaa. Surullista ajatella, kuinka paljon lahjakuutta ja osaamista on ollut kituliekillä tai peräti sammunut kurjissa oloissa. Ihalaisen kirja tarjoaa retkiä monenlaisiin maailmoihin ja on puhdas tuulahdus viattomuuden ajalta.