Kirkollista pääsiäistä

Pääsiäisen vietto alkoi koulun kiirastorstain hartaudesta. Hartaushetken alussa oli tämä votum:

Rakkaat siskot ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!

Liebe Brüder und Schwester in Jesus Christus!

Andacht bedeutet eine innere Sammlung, Hingabe oder eine religiöse Versenkung. Sie ist ein kurzer Gottesdienst, der oft dem Gebet gewidmet ist. Gott pflegt uns und wir pflegen einander durch die Lieder, Gebete und Stille. Das haben wir nicht allzu viel in unserem Leben.

Die heutige Osterandacht steht unter dem Namen „ökumenisch“. Die Ökumene ist eine Bewegung von allen  Christen, die eine weltweite Einigung und Zusammenarbeit der verschiedenen christlichen Kirchen anstreben. In Christus sind wir einig, obgleich wir unterschiedliche Traditionen und Betonungen haben. Wir bewundern die liturgische Tiefe und die Schönheit der orthodoxen Kirche, wir sind stolz auf die klare Verkündigung des Evangeliums in der evangelischen Kirche, wir verehren die katholische Kirche, unsere Mutterkirche, wegen ihrer Universalität, wegen ihrer sozialen und karitativen Arbeit überall in der Welt.

Unsere heutige Andacht trägt das Motto „Seid barmherzig wie auch euer Vater barmherzig ist“.  In Anbetracht der vorgestrigen Ereignisse in Brüssel, ist das eine harte Forderung. Warum müssen wir denen verzeihen und die lieben, die unsere Werte zertreten und verachten?

In Anbetracht der immer schriller werdenden Stimmen der inneren Spaltung in unserer Gesellschaft, ist das ein harter Brocken: Seid barmherzig wie auch euer Vater barmherzig ist. Warum müssen wir immer mehr Flüchtlinge aufnehmen, obgleich wir schon genug eigene Probleme haben? Warum müssen wir tolerieren?

Die Kraft und der Lebensborn unserer Kultur sind ihre tiefen christlichen Wurzeln. Dass das menschliche Leben unantastbar ist und dass der Mann und die Frau gleichwertig sind, sind Früchte des christlichen Menschenbildes. Und wenn Jesus sagt: „ Was ist denn schon Besonderes daran, wenn ihr nur zu euresgleichen freundlich seid? Das tun auch die, die Gott nicht kennen!“ Da sind wir schon ganz dicht daran was bedeutet ein Christ zu sein. 

Das kennen sowohl die, die bei uns Schutz und Asyl suchen, weil sie wissen, dass hier die Menschen menschlich behandelt werden, als auch die, die nicht an die Gleichberechtigung der Menschen glauben und unsere Werte mit Gewalt abschaffen wollen. „Seid barmherzig wie auch euer Vater barmherzig ist“ - allein das ist eine feste Burg für das menschliche Zusammensein. 

Pitkäperjantain kirkko on aina ollut minun suosikkini kirkkopyhien joukossa: silloin ollaan oikeiden asioiden äärellä ilman mitään imelloksia ja heleitä. Liikuttavaa on myös veisata ilman urkujen säestystä. Jumalanpalveluksesta teki erityisen kauniin Caetus Nosterin esiintyminen ja yhdessä laulettu litania: Pahan vallasta maailmassa, kiusaajan juonista ja petoksista,epäuskosta ja syntisestä elämästä... Itku tulee, kun ajattelee, kuinka totta tuokin on. Harri Viitanen jyräytti uruilla temppelin esiripun halki evankeliumia luettaessa. Vain saarna oli valitettavasti tällä kertaa lyhyt, vaatimaton ja sitaatteja täynnä. Kaikkea ihminen ei voi aina saada, mutta kuitenkin riittävästi. Kiitos siitä.

Seuraava kirkollinen hetki oli Tuomiokirkon kryptassa pääsiäispäivänä, joka kulki nimellä "Pääsiäisen ilovirret ja laulut". Teologista ja musiikillista osaamista oli runsaasti paikalla, mutta jotenkin tuo lauluhetki oli hieman vaatimaton - osaksi siksi, että monen laulut eivät olleet kovinkaan kummoisia, osaksi siksi, että valmistelemattomuus paistoi kaikesta läpi. Vetäjiltä puuttui ote kuulijoihinsa, mikä kätkettiin näennäisen rentouden ja välittömyyden alle. Riemua ei synny siitä, että hihkutaan, että nyt iloitaan! Antakaa minun olla niin kuin olen! Olen piukkapipo: haluan laatua myös kirkossa, jossa tiedän olevan hyviä ja osaavia ihmisiä. Kuulijoiden ymmärrystä ei sovi aliarvioida. Onneksi laulettiin Nyt se suuri päivä koitti. Olisin mielelläni vuorolaulanut myös Kiitosta nyt uhratkaamme. Ehkä ensi pääsiäisenä...

Pääsiäisen kirkollisen annin pelasti ja kruunasi Vox Silentiin Felix Thomas lumen mundi - Tuomas Akvinolaisen muistopäivien lauluja -konsertti Kallion kirkossa. Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori lauloivat 26 laulua Tuomas Akvinolaisen muistopäivien liturgioista. Heidän kaksiääninen gregoriaaninen laulunsa oli syvästi liikuttavaa. Vaikka tekstissä ylistetään Tuomasta: "Näemme hänet kaksikierteistä seppelettä kantavana jalokiviviitassaan; hänen taivaantulisesta käädystään heijastuu maailmaan säteilevä valo", koin kuitenkin, että kuulijoille avattiin porttia Kristuksen luo. Kirkkossa oli paljon väkeä ja kaikki olivat syvän liikutuksen vallassa. Duo käy myös kouluttamassa tavallisia ihmisiä tähän laulutapaan. Tässä linkki tuohon projektiin: Ossa gloriosa.