Suuriruhtinaanmaa Suomi

SKS:n julkaisema S.I. Baranovskin kirja Suuriruhtinaanmaa Suomi (Hämeenlinna 2004) on viihdyttävä lukukokemus autonomian ajan Suomesta. Teos on verrattavissa Aleksandr Miljukovin teokseen Kuvauksia Suomesta (ks. postaus "Viattomien villien maassa"). 

SKS:n kirjat ovat usein myös painotuotteina kauniita, niin myös tämä kirja: kermalle vivahtavat paksut lehdet ja kauniit puukaiverrukset suovat lukijalle silmän ja käden iloa. 

Alkuperäisteos on nimeltään Живописная Россия. Отечество наше. Северо-западния окраины России. Teoksen alussa on Rainer Knapasin mielenkiintoinen johdanto kirjan maailmaan. Suomi oli venäläisille matkailijoille synkkä, villi havumetsien romanttinen maa, jossa asui rehellinen kansa. Teoksessa ylistetään Suomen vapaita talonpoikia ja jäyhää, mutta sivistynyttä kansaa, josta venäläistenkin sopisi ottaa mallia. Teoksen kirjoittaja Stepan Baranovski oli Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden oppituolin haltijana miltei kaksikymmentä vuotta: hyvä Suomi-tuntemus paistaa teoksesta läpi. 

Kirjan alussa Baranovski käsittelee Suomen historiaa varsin objektiivisesti. Tuomas piispan ja Aleksanteri Nevalaisen vuoden 1240 taistelun lopputulos tosin esitetään venäläiseltä kannalta, eikä Isonvihan ja Pikkuvihan verisiä käänteitä kuvata, mikä tietenkin on ymmärrettävää, koska lukijakunta oli venäläistä. Haminan rauhassa vahvistettiin virallisesti Suomen liittäminen ikiajoiksi Venäjään. Baranovski esittää tämän liitoksen suurena siunauksena Suomen kansalle, eikä säästä panegyyrisiä lauseita ylistäessään Venäjän keisaria. Teoksen historiaosuus on suomalaiselle lukijalle mielenkiintoinen, koska maamme vaiheita tarkastellaan Bysantin silmälasien läpi. 

Baranovski esittelee laajasti Suomen maantiedettä ja ylistelee venäläiseen tapaan meidän peruskalliotamme ja rikasta järviluontoa. Erityistä huomiota tekijä kiinnittää vesireitteihimme ja niiden kansantaloudelliseen merkitykseen. Saimaan kanavaa pidetään suurena edistysaskeleena, joka avasi esim. kuopiolaisille maailman markkinat. 

Kirjan liikuttavin luku on Suomen heimo. Baranovski jakaa suomalaiset suomalaisiin ja karjalaisiin: ensimmäiset asuttavat läntistä, keskistä ja eteläistä Suomen ja jälkimmäiset Viipurin lääniä ja maita aina Uralille saakka. Karjalaisten luonteenpiirteet ovat klassisen topeliaanisia: he edustavat suomalaisen luonteen aurinkoista puolta. Baranovskin määritelmät Suomen heimoista ovat nykylukijalle outoa sylttyä, mutta kylläkin hauskaa luettavaa. 

Asiaan päästään, kun tekijä kuvaa suomalaisten yleisiä ominaisuuksia:

Suomalaisen luonteen perustana on tavaton, horjumaton rehellisyys...Tämä rehellisyys on äärimmäisen, jopa turhankin tarkkaa...Suomalainen, joka suhtautuu tällä tavoin vieraaseen omaisuuteen, suhtautuu aivan yhtä rehellisesti, huolellisesti ja säästäväisesti myös siihen mitä itse omistaa.

Tämä rehellisyys, säästäväisyys ja muut kauniit suomalaisten luonteenpiirteet heijastuvat koko yhteiskunnan elämään, mikä Baranovskin mukaan lupaa tällaiselle kansakunnalle loistavaa tulevaisuutta. Tämä kaiken kansallisen eetoksen takana on Suomen sivistynyt papisto, joka esimerkillään ylläpitää näitä kansan jaloja ominaisuuksia. Tämän seurauksena Suomen kansa on huomattavasti korkeammalla moraalisella tasolla kuin monet naapuriheimonsa...Suomen kansa ja yhteiskunta ovat täydellisesti turvassa niiltä levottomuuksilta, jotka usein saavat aikaan paljon vahinkoa ja murhetta muiden kansojen elämässä. Tosin on meidän moitteeksi sanottava flegmaattinen luonteemme ja suorastaan epämiellyttävä ulkokuori...

Viimeisissä luvuissa tekijä esittelee Suomen kaupunkeja ja Lappia. Kuvaukset ovat mielenkiintoisia ja ne vievät nojatuolimatkalle jo kadonneisiin kaupunkimaisemiin. Samoin Lapin kuvaus on todentuntuinen ja koskettava. Loppuluvussa kerrataan vielä Venäjän vallan taloudellinen ja henkinen siunaus Suomen kansalle. 

Kirjan on kaikin puolin lukemisen arvoinen ja se pitää sisällään monta oivallusta meidän elämästämme, joita nykyään pidetään epämuodikkaina, mutta jotka ovat kuitenkin totta. 

Näkymä Viipurista