Aucassin ja Nicolette

Kariston Klassillinen kirjasto 3 (1918)

Tuskin olen ehtinyt toipua toissaviikkoisesta Tristanista ja Isoldesta, kun mieleen palautui kauan sitten lukemani muinaisranskalainen laulutarina Aucassin ja Nicolette. Teos on luultavasti vuodelta 1225, sen tekijä on tuntematon, mutta oletettavasti kotoisin Heinaut´n maakunnasta. Alunperin runo on kirjoitettu picardiksi, ja siinä on sekä runomittaa että proosaa. Tästä syystä on oletettu, että runoelman esikuvat ovat itämaisia, koska runon ja proosan vaihtelu on hyvin tavallista juuri tuon kulttuuripiirin romaaneissa. "Nyt tarinoidaan, kerrotaan ja jutellaan…" toistuu teoksessa usein silloin, kun proosakatkelmat alkavat. Teoksesta löytyy suora kosketuskohtaTristaniin ja Isoldeen, mutta rakkaus ei tässä kertomuksessa ole tuhoava intohimo, vaan "siinä on jotain inhimillistä, nuorta ja kukkivaa, jonka me hyvin ymmärrämme" (Eino Palola). Myös Floire et Blancheflor ja antiikin Dafne ja Chloe ovat tämän hengen lapsia. Runoelma on olemassa vain yhtenä käsikirjoituksena Ranskan kansalliskirjastossa, ja siksi se on jo kirjana äärimmäinen harvinaisuus. Yllättävällä tavalla se on inspiroinut monta myöhempää taiteilijaa. 

Löysin suomalaisen käännöksen Valtterin kirppiksen kirjapinoista. Teos on osa kolme Kariston klassillisessa kirjastossa, johon kuluu teoksia mm Ruskinilta, Cicerolta, Machiavelliltä, Rousseaulta, Voltairelta, Mazzinilta, Foscololta, Schopenhauerilta ja Montesquieultä. On mielenkiintoista huomata, että kaiken verenvuodatuksen  ja ahdistuksen keskellä julkaistiin tällaista kirjallisuutta halpoina taskukirjoina (kirja on julkaistu vuonna 1918).

Runoelman juonenkulku on seuraava: Aucassin rakastaa Nicolettea, saraseenikaunotarta, jonka hänen isänsä kreivi Beaucairin virkamies on ostanut orjamarkkoilta ja kasvattanut kotonaan. Aucassinia ei niinkään kiinnosta ritarillinen elämä kuin lemmenelämä Nicoletten kanssa. Tästä isä ei pidä. Kun vihollinen uhkaa kreivikuntaa, asettaa Aucassin isälleen ehdoksi taisteluun lähtemiselle, että saisi itselleen Nicoletten. Tähän isä suostuu, mutta samalla Nicolette vangitaan. Taistelusta palattuaan isä ei kuitenkaan pidä lupaustaan ja tästä syntyy kiista isän ja pojan välille. Tällä välin Nicolette on päässyt pakenemaan, mutta Aucassin on pantu nyt vankilaan. Nicolette pääsee lohduttamaan Aucassinia muurinraosta. Nicolette rakentaa itselleen metsään majan, jonne Aucassin tulee vapauduttuaan vankeudesta. He pakenevat yhdessä vieraille maille, mutta pohjoisafrikkalaiset merirosvot yllättävät heidät, ja rakastavaiset joutuvat eroon toisistaan. Haaksirikossa Aucassin joutuu jälleen kotimaahansa, mutta siellä hänet odottaa isän kuolinvuode, ja niinpä hänestä tulee uusi kreivi Beaucair. Tällä välin Nicolette on joutunut Karthagoon, missä paljastuu, että hän on sikäläisen kuninkaan tytär. Kuningas tahtoisi naittaa Nicoletten mauriruhtinaalle, mutta Nicolette pääsee pakenemaan ja pukeutuu muusikon sala-asuun. Lopussa asusta paljastuu Nicolette ja "kreivittären kanssa näin, lähti käymään linnaan päin". Käänteitä kertomuksessa on siis riittävästi. Seuraavassa muutama helmi teoksesta.

Aucassinia kuvataan seuraavasti:

Kaunis oli hän, komea, miellyttävä ja kookasvartinen, ja hänen säärensä ja jalkansa ja runkonsa ja käsivartensa olivat sopusuhtaisesti muodostuneet.

Nicoletteä taas näin:

Nicolette, sulokukka, sipsuttaja, kultatukka

Nicolette, liljankukka, kirkassilmä, keltatukka, makeampi rypälettä, hunajaa ja mesivettä.

Hiukset häll´ on vaaleat, kulmakarvat kaartuvat; kasvot kirkkautta hohtaa, koskaan kauniimpaa et kohtaa.

Reipas pieni tyttönen, tunnen vartes valkoisen, tunnen tukkas vaalean, silmäs vilkkuveitikan.

 Rakkaus saa Aucassinin unohtamaan myös iäisyysasiat:

Mitä minulla on paratiisissa tekemisistä? Minä en ollenkaan halua päästä sinne, jollen saa Nicoletteä, suloista armastani, jota suuresti rakastan. Paratiisiin menevät sellaiset ihmiset kuin minä teille sanon: Sinne menevät nuo vanhat papit, nuo raajarikkoiset ja rammat, jotka kaiken päivää ja yötä ryömivät alttarien edessä.

Mutta helvettiin tahdon minä mennä, sillä sinne tulevat viisaat mestarit, ja komeat ritarit, jotka ovat kuolleet turnajaisissa.

Tässä vielä syvällistä näkemystä miehen ja naisen lemmen eroista:

Nainen ei voi rakastaa miestä niin paljon kuin mies naista. Sillä naisen rakkaus on hänen silmissään, hänen rintansa nisissä tai hänen jalkansa varpaassa, mutta miehen rakkaus on istutettu hänen sydämeensä, eikä pääse sieltä pois.

Tässä pieni näyte picardin kielestä:

'Estoilete, je te voi,
que la lune trait a soi.
Nicolete est aveuc toi,
m'amiëte o le blont poil.
Je quid, dix le veut avoir
por la lumiere de soir,
que par li plus bêle soit.
Douce suer, com me plairoit
se monter pooie droit,
io que que fust du recaoir,
que fuisse lassus o toi!
ja te baiseroie estroit!
Se j'estoie fix a roi,
s' af ferries vos bien a moi,
suer, douce amie!'

Tässä vielä musiikki- ja filmilinkkejä tematiikkaan:

Fritz Kreislerin "Aucassin et Nicolette"

Raskalainen animaatio "Aucassin et Nicolette"

Lotte Reinigerin hienoa siluettianimaatiota sopii myös katsella, jos aiheesta innostuu:http://www.youtube.com/watch?v=IEGmXUO6z9Y

Tämä virolainen tulkinta on väga ilus:

http://www.youtube.com/watch?v=e3JgHaoMMvo